IRC-Galleria

TARINA ON PITKÄ, MUTTA KANNATTAA PYSÄHTYÄ, HETKEKSI JA LUKEA
TÄMÄ ja
kuunnella sydämellä ;) !!!!!

Liian monet ihmiset sysäävät syrjään
jotakin mikä tuo iloa heidän
elämäänsä ainoastaan koska he eivät ole
ajatelleet tai suunnitelleet
sitä etukäteen, se ei muuten vain sovi heidän
tiukkaan aikatauluunsa
tai he ovat vain liian jäykkiä poikkeamaan
rutiineistaan.

Ajattelin tuossa yhtenä päivänä kaikkia niitä naisia,
jotka
Titanic-laivalla nauttivat jälkiruokaa illallispöydässä
täysin
tietämättömänä, mitä kohtalokas yö toisi tullessaan. Sen
jälkeen
olen yrittänyt olla hiukan joustavampi.

Kuinka monet naiset
syövät kotona ravintolassa syömisen sijaan, vain
koska ei ole mitään
erityistä syytä ulkona syömiseen. Kuinka
tuttuja "jääkaappimme, patamme ja
pannumme" ovatkaan meille?

Kuinka monesti lapsemme juoksee huoneeseen,
haluavat jutella jostain
ja joutuvat istumaan hiljaisuudessa sillä aikaa
kun tuijotamme
"Kauniita ja rohkeita" televisiosta?

En jaksa muistaa
kuinka monta kertaa soitin siskolleni ja sanoin
"Kuinka olisi lounas
puolen tunnin päästä?" Hän melkein kimpaantui ja
sanoi:
"En voi, pyykit
odottaa....tukkani on likainen....olisinpa tiennyt
eilen, niin
en olisi
syönyt aamiaista niin myöhään...luulen, että rupeaa

satamaan...."

Ja oma suosikkini on: "Oletko hullu, nythän on
maanantai"......

Siskoni kuoli muutama vuosi sitten. Emme koskaan
lounastaneet yhdessä.

Koska me ihmiset ahdamme niin paljon kaikkea
elämäämme tänä päivänä,
suunnittelemme jopa ajankohdan
päänsärylle....

Elämme lupausten niukalla dieetillä itsellemme, sitten
kun ajankohta on
täydellinen!!
Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun
vanhenemme. Päivät lyhenee ja
lupausten lista itsellemme
pitenee.

Monina aamuina, kun heräämme, ainoa mitä elämälle annamme on:
"Minä aion",
"minä suunnittelen" "ja jonain päivänä, kun elämä on
rauhoittunut...
niin sitten"

Minulla on yksi niin kutsuttu "elä
hetkessä" ystävä, joka on aina valmis
uusiin seikkailuihin ja matkoihin.
Hänen mielensä on aina avoin uusille
ideoille.
Hänen elämänjanonsa on
kuin tarttuva tauti. Juttelet hänen kanssaan
viisi minuuttia
ja olet jo
valmis vetämään rullaluistimet vanhoihin jalkoihisi ja
syöksymään
täyttä
päätä alamäkeen.

Huuleni eivät ole oikeastaan koskettaneet
jäätelöä kymmeneen vuoteen.
Rakastan jäätelöä. Tähän saakka olen vain
lusikoinut sen niin nopeasti
suuhuni, nauttimatta sen viileydestä huuliani
vasten. Niinpä tässä yhtenä
päivänä kun olin kotimatkalla, pysähdyin
jäätelö kioskille ja ostin suuren
pehmiksen. Jos autoni olisi sinä päivänä
törmännyt kallioon, olisin
ainakin kuollut onnellisena!

Oletko
koskaan katsellut kun lapset leikkivät piilosta tai kuunnellut kun
sade
rummuttaa kattoa? Oletko koskaan katsellut perhosen ailahtelevaa
lentoa tai
seurannut kun aurinko katoaa taivaanrannan taa ja pimeys

laskeutuu?

Juoksetko jokaisen päivän läpi kiirehtien päättömänä
paikasta ja
asiasta toiseen?
Kun kysyt joltain "mitä kuuluu" kuuletko
vastauksen?
Kun päiväsi on ohi ja makaat sängyssä illalla, ajatteletko jo
satoja
hoitamattomia juttuja seuraavalle päivälle?

Oletko koskaan
sanonut lapsellesi "Tehdään se huomenna" etkä
kiireeltäsi huomaa surua
hänen silmissään?

Oletko koskaan antanut hyvän ystävyyden hiipua
unholaan?

Mikset vain soita ja sano "hei"?

Nyt...mene siitä ja
nauti tästä päivästä! Tee jotakin mitä HALUAT
tehdä...ei jotain mitä sinun
PITÃISI tehdä.

Jos kuolisit pian ja voisit tehdä vain yhden
puhelinsoiton, kenelle
soittaisit? Ja mitä sanoisit? Ja mitä vielä odotat
siinä?
Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat kuin
avaamaton
lahja...heitetty pois ...elämä ei ole kisa!
Ota se hitaammin.
Kuule musiikki ennen kuin laulu on päättynyt.
Näytä ystävillesi kuinka
paljon välität heistä.

Lähetä tämä jokaiselle jota pidät ystävänä. Jos
tämä viesti tulee
takaisin sinulle, tiedät että sinulla on joukko
ystäviä.
Teille joille lähetin tämän...välitän teistä ja haluan vaalia
ystävyyttämme.
"Elämä ei aina ole pelkkää juhlaa...mutta sillä välin kun
olemme täällä,
voimme yhtä hyvin tanssia!"

Minä jään kaatosateeseen itkemään,
jos ei tää ollutkaan yhtään enempää.
Rukoilin, kaiken uskoin ja lupasin,
mutta jää epävarmuus sisimpään, jos en jaksakkaan.
Hei ei tää voi olla totta,
sadepilviä poutataivaalla.
Hei tän täytyy ollla unta,
painajaisia haaveunissa. Odotin paljon, toivoin ja janosin..
herkkä pää ei voi kaikkea käsittää...

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEEN
LUKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT?
JÄTÄ KOMMENTTI JA SITTEN KOPIOI TÄMÄ OMAAN PÄIVÄKIRJAASI
JA KATSO MITÄ MUUT SANOVAT SAATAT YLLÄTTYÄ.

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Jokelan ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi. Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.