IRC-Galleria

Tälle illalle jälleen kuskiksi...

HOITOSANASTO


* Avohoito: Julkinen tai vapaamielinen seksisuhde, ei siteitä suuntaan
tai toiseen

* Erikoishoito: Liittyy osapuolten seksuaalisiin mieltymyksiin ja
fetisseihin

* Ensihoito: Poikuuden / neitsyyden menetys

* Hoitohoito: Todellakin vain pelkkä seksisuhde

* Hoitovapaa: 'Olla hoitovapaalla': olla selibaatissa / pitää taukoa
seksistä

* Kertahoito: Tämä tuskin tulee toistumaan

* Kotihoito: Tuoda seksikumppani kotiin

* Perushoito: Seksiä lähetyssaarnaajassa

* Pikahoito: Seksiä baarin vessassa

* Psykiatrinen hoito: Seksiä sekopään kanssa

* Päivähoito: Toimistoseksiä sihteerin/juoksupojan kanssa tai
vaihtoehtoisesti "tapaaminen" lounaalla puolison kanssa

* Saattohoito: Vanhusten seksisuhde

* Shokkihoito: Illalla se näytti ihan hyvältä....

* Sosiaalihoito: Seksisuhde kylän kiertopalkinnon kanssa

* Takuuhoito: Tältä irtoaa varmasti

* Tehohoito: Intensiivinen, takuulla tyydyttävä seksisuhde

* Terminaalihoito: Seksisuhde lähtöselvityksen virkailijan kanssa

* Tukihoito: Sääliin perustuva seksisuhde, esim. erotilanteessa

* Vierihoito: hyvin läheinen seksisuhde, muistuttaa seurustelua


Näistä varmaan löytyy oikea hoitomuoto sinullekin!!!!

NAULA AIDASSA!

Lue koko kertomus.

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle
pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran, kun hän menetti

malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.

Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen

aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen

lukumäärä pieneni.

Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.

Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän
kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että
hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan
luo. Isä sanoi: "Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa
olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi
sanomasi sanat jättävät juuri tämänlaisia

arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan

samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä

olemassa."

Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin.

Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja
rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille
kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität. Lähetä tämä viesti
jokaiselle, jota pidät YSTÄVÄNÄSI, vaikka se tarkoittaisi, että palautat
sen sille, joka sen Sinulle lähetti. Jos se palaa takaisin itsellesi,
tiedät, että Sinulla on ystäväpiiri.

Lähetä nyt tämä kaikille ystävillesi! Ja perheellesi!

Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän.

TARINA ON PITKÄ, MUTTA KANNATTAA PYSÄHTYÄ, HETKEKSI JA LUKEA
TÄMÄ ja
kuunnella sydämellä ;) !!!!!

Liian monet ihmiset sysäävät syrjään
jotakin mikä tuo iloa heidän
elämäänsä ainoastaan koska he eivät ole
ajatelleet tai suunnitelleet
sitä etukäteen, se ei muuten vain sovi heidän
tiukkaan aikatauluunsa
tai he ovat vain liian jäykkiä poikkeamaan
rutiineistaan.

Ajattelin tuossa yhtenä päivänä kaikkia niitä naisia,
jotka
Titanic-laivalla nauttivat jälkiruokaa illallispöydässä
täysin
tietämättömänä, mitä kohtalokas yö toisi tullessaan. Sen
jälkeen
olen yrittänyt olla hiukan joustavampi.

Kuinka monet naiset
syövät kotona ravintolassa syömisen sijaan, vain
koska ei ole mitään
erityistä syytä ulkona syömiseen. Kuinka
tuttuja "jääkaappimme, patamme ja
pannumme" ovatkaan meille?

Kuinka monesti lapsemme juoksee huoneeseen,
haluavat jutella jostain
ja joutuvat istumaan hiljaisuudessa sillä aikaa
kun tuijotamme
"Kauniita ja rohkeita" televisiosta?

En jaksa muistaa
kuinka monta kertaa soitin siskolleni ja sanoin
"Kuinka olisi lounas
puolen tunnin päästä?" Hän melkein kimpaantui ja
sanoi:
"En voi, pyykit
odottaa....tukkani on likainen....olisinpa tiennyt
eilen, niin
en olisi
syönyt aamiaista niin myöhään...luulen, että rupeaa

satamaan...."

Ja oma suosikkini on: "Oletko hullu, nythän on
maanantai"......

Siskoni kuoli muutama vuosi sitten. Emme koskaan
lounastaneet yhdessä.

Koska me ihmiset ahdamme niin paljon kaikkea
elämäämme tänä päivänä,
suunnittelemme jopa ajankohdan
päänsärylle....

Elämme lupausten niukalla dieetillä itsellemme, sitten
kun ajankohta on
täydellinen!!
Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun
vanhenemme. Päivät lyhenee ja
lupausten lista itsellemme
pitenee.

Monina aamuina, kun heräämme, ainoa mitä elämälle annamme on:
"Minä aion",
"minä suunnittelen" "ja jonain päivänä, kun elämä on
rauhoittunut...
niin sitten"

Minulla on yksi niin kutsuttu "elä
hetkessä" ystävä, joka on aina valmis
uusiin seikkailuihin ja matkoihin.
Hänen mielensä on aina avoin uusille
ideoille.
Hänen elämänjanonsa on
kuin tarttuva tauti. Juttelet hänen kanssaan
viisi minuuttia
ja olet jo
valmis vetämään rullaluistimet vanhoihin jalkoihisi ja
syöksymään
täyttä
päätä alamäkeen.

Huuleni eivät ole oikeastaan koskettaneet
jäätelöä kymmeneen vuoteen.
Rakastan jäätelöä. Tähän saakka olen vain
lusikoinut sen niin nopeasti
suuhuni, nauttimatta sen viileydestä huuliani
vasten. Niinpä tässä yhtenä
päivänä kun olin kotimatkalla, pysähdyin
jäätelö kioskille ja ostin suuren
pehmiksen. Jos autoni olisi sinä päivänä
törmännyt kallioon, olisin
ainakin kuollut onnellisena!

Oletko
koskaan katsellut kun lapset leikkivät piilosta tai kuunnellut kun
sade
rummuttaa kattoa? Oletko koskaan katsellut perhosen ailahtelevaa
lentoa tai
seurannut kun aurinko katoaa taivaanrannan taa ja pimeys

laskeutuu?

Juoksetko jokaisen päivän läpi kiirehtien päättömänä
paikasta ja
asiasta toiseen?
Kun kysyt joltain "mitä kuuluu" kuuletko
vastauksen?
Kun päiväsi on ohi ja makaat sängyssä illalla, ajatteletko jo
satoja
hoitamattomia juttuja seuraavalle päivälle?

Oletko koskaan
sanonut lapsellesi "Tehdään se huomenna" etkä
kiireeltäsi huomaa surua
hänen silmissään?

Oletko koskaan antanut hyvän ystävyyden hiipua
unholaan?

Mikset vain soita ja sano "hei"?

Nyt...mene siitä ja
nauti tästä päivästä! Tee jotakin mitä HALUAT
tehdä...ei jotain mitä sinun
PITÃISI tehdä.

Jos kuolisit pian ja voisit tehdä vain yhden
puhelinsoiton, kenelle
soittaisit? Ja mitä sanoisit? Ja mitä vielä odotat
siinä?
Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat kuin
avaamaton
lahja...heitetty pois ...elämä ei ole kisa!
Ota se hitaammin.
Kuule musiikki ennen kuin laulu on päättynyt.
Näytä ystävillesi kuinka
paljon välität heistä.

Lähetä tämä jokaiselle jota pidät ystävänä. Jos
tämä viesti tulee
takaisin sinulle, tiedät että sinulla on joukko
ystäviä.
Teille joille lähetin tämän...välitän teistä ja haluan vaalia
ystävyyttämme.
"Elämä ei aina ole pelkkää juhlaa...mutta sillä välin kun
olemme täällä,
voimme yhtä hyvin tanssia!"

Minä jään kaatosateeseen itkemään,
jos ei tää ollutkaan yhtään enempää.
Rukoilin, kaiken uskoin ja lupasin,
mutta jää epävarmuus sisimpään, jos en jaksakkaan.
Hei ei tää voi olla totta,
sadepilviä poutataivaalla.
Hei tän täytyy ollla unta,
painajaisia haaveunissa. Odotin paljon, toivoin ja janosin..
herkkä pää ei voi kaikkea käsittää...

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEEN
LUKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT?
JÄTÄ KOMMENTTI JA SITTEN KOPIOI TÄMÄ OMAAN PÄIVÄKIRJAASI
JA KATSO MITÄ MUUT SANOVAT SAATAT YLLÄTTYÄ.

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Jokelan ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi. Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.