IRC-Galleria

A sculpture of an angel in ice stands before me,
The more I hold her, the more she melts away.
She was a sculpture of an angel in ice, just not made for me,
So sad as she left, she said “please don't wait.”

But I still hear her whispers carried in the breeze
Saying, “baby, lets live while our souls are still free.”

But I'm down on my knees, crushed to the floor,
Screaming surrender like never before,
I knew it was wrong, still trying to hold on.
And I'm down on my knees, with myself to blame.

All my faith was in pieces, like a broken glass,
As I tried to collect it, I cut myself.
After time all the pieces were all replaced,
As my love for her faded, to the silent place.

But I still hear her whispers carried in the breeze,
Saying, “baby, let's live while our souls are still free.”

But I'm down on my knees, crushed to the floor,
Screaming surrender like never before,
I knew it was wrong, still trying to hold on.
And I'm down on my knees, with myself to blame,
'Cause I'm too weak to blow out the flame.
I'm still trying to hold on.

Still trying to hold...
Still trying to hold on.
So live while our souls are still free.

But I'm down on my knees, with myself to blame
'Cause I'm too weak to blow out this flame

SUOMENNOS:

Huutaen antautumista

jääveistos enkelistä seisoo edessäni
mitä enemmän pidän kiinni hänestä, sitä nopeammin hän sulaa pois.
hän oli jääveistos enkelistä, vaan ei tehty minulle, olin niin surullinen kun hän lähti, hän sanoi "ole kiltti, älä odota."

mutta minä vieläkin kuulen hänen kuiskauksensa tuulessa sanoen "kulta, eletään vielä kun sielumme ovat vapaita."

mutta olen maassa polvillani, puristuneena lattiaan, huutaen antautumista niin kuin en ikinä ennen,
minä tiesin sen olevan väärin, yhä yrittää pitää kiinni.
ja minä olen maassa polvillani, syyttäen itseäni

kaikki uskoni on palasina, kuten särkynyt lasi, kun koitin kerätä niitä, viilsin itseäni. ajan kuluttua kaikki palaset oli korvattu, niin kuin rakkauteni häneen haihtui, hiljaiseen paikkaan.

mutta minä vieläkin kuulen hänen kuiskauksensa tuulessa sanoen "kulta, eletään vielä kun sielumme ovat vapaita."

mutta olen maassa polvillani, puristuneena lattiaan, huutaen antautumista niin kuin en ikinä ennen,
minä tiesin sen olevan väärin, yhä yrittää pitää kiinni.
ja minä olen maassa polvillani, syyttäen itseäni, koska olen liian heikko puhaltamaan liekkiä sammuksiin.

minä yritän vielä pitää kiinni.
yrittää vielä pitää kiinni...
yrittää vielä pitää kiinni.
Joten eletään kun sielumme ovat vielä vapaita.

mutta minä olen maassa polvillani, syyttäen itseäni, koska olen liian heikko puhaltamaan liekkiä sammuksiin.