IRC-Galleria

Sinä poikkesit elämääni
Vain koskettaakseesi sydämeeni
Ja katsomalla syvälle sieluuni

Näit kenties kaiken sen
mitä muille näytä en
Näit kenties kauneutta, näit kenties yksinäisyyden

Olit hetken elämässäni
Kuljit hetken vierelläni
Kosketit syvälle sydämeeni

Nyt en sua enää tavoita
Olet mennyt, etkä palaa
Ainoastaan unohtuvissa muistoissa
Vielä hetken kulkea kanssani saat

Kiitän niistä hetkistä
Jotka kanssasi jakaa sain
Niistä hymyistä
jotka näin huulillasi vain

Toivon sinulle hyvää matkaa
Toivon sinulle paljon aitoa rakkautta
Kenties joku toinen voi valloittaa sun sydämen
Kenties joku toinen voi tehdä sinusta onnellisen
Kun minä voinut en...

Elät kerran
Toivot rakkautta ja ystäviä
Elät kerran
Saat katkeruutta ja epätoivoa

Sydän täyttyy
Haaveista hajoavista
Mieli myrkyttyy
ihmisten valheista

Teet niin tai teet näin
Teet niin tai teet näin
Et koskaan löydä suuntaa oikeaa

Hetket karkaavat, vuodet juoksevat
Peilistä katsookin joku aivan muu
Eikä henkeä enää saa

Anna ikuisuuden huuhtoa
Näyttää sinulle tie
Kuurot korvat eivät kuule ihmisten huutoa

Maailma sekoaa
Välinpitämättömyyteen ja ahneuteen
Maailma hajoaa
Ihmisten typeryyteen

Kukaan ei ole turvassa
Kukaan ei ole toistaan parempi
Kaikki samalla viivalla
Kaikki samassa maailmassa

Kun joku ojentaa kätensä
Miksi et tarttuisi siihen?
Onko vaikeampaa antaa anteeksi
Kuin tulla anteeksiannetuksi ?

Kulkenut yksin oon
Katsellut öisiä tähtiä taivaan
Sydämeni lyönyt valossa kuutamon
Se on saanut minut tuntemaan

Oi siskoni
en uskonut kohtaavani
Sinua milloinkaan

Olin eksyksissä
Kun en tiennyt sua olevankaan
Vaikka tuntea saatoin jotain

Kumpaakin on koskettanut
Käsi maailman
Kumpaakin on kuljettanut
Usko hetkiin parempiin

Tulit elämääni
kosketit hellästi sieluuni
Kuin olisin tullut pitkältä matkalta kotiin

Kiitollinen olla saan
Korvaasi sen kuiskaan
Saat minut jotain tuntemaan

Ehkä saan mahdollisuuden
itselleni anteeksi antaa
Taakasta menneisyyden

Oi Veera
Kuinka pienet sanat
voivatkaan paikata suuret haavat

Minusta ei koskaan ehjää saa
Liiaksi mustelmilla oon
Mutta ei tarvitsekaan
sillä nyt hyvä olla on

Emme valinneet elämäämme
Se valitsi meidät
Emme päättäneet kotiamme

Kun kasvoin
Näin maailman niin
monin eri kasvoin

Tunsin epätoivoa
Tunsin kaipuuta kuulua johonkin
Saattoiko joku kuiskaukseni kuulla?

Kohtalo tai sattuma
liikuttaa meitä pelilaudallaan
Varjoissa valon rakkautta
jota silmin kostunein kai tunnetaan

Kaksi elämän kolhimaa
Joiden polut sattuivat kohtaamaan
Eikö se ollutkaan ainostaan haavetta
jota toivomuskaivoon heitetty kolikko ei saa toteutumaan?

Sinä olet toinen
Minä olen toinen
Joka sielussaan tuntee sen
Jota voi tuntea vain ihmiset sielujen kolhittujen

Ehkä alussa meitä ei rakastettu kumpaakaan
Mutta kuluessa vuosien ohikiitävien
Opimme kai kumpikin rakastamaan?

Emme valinneet elämäämme
Se meille annettiin...

Sinä tulit vastaani
Kasvoin hymyilevin, aurinkolasein
Lähdimme lenkille siimeksen metsän
Opimme tuntemaan toisiamme enemmän

Oi Tiina
Ne hetket jotka yhdessä olimme
Oi Tiina
Kun hulluina toisiimmie kietouduimme

Jos kiitorata on vapaa
Sielu kaipaa lentoon
Jos pelkää ei voi koskaan rakastaa
Ja jälleen kerran taivaalta pudonnut oon

Toivoin salaa mielessäni
molempien tunteiden heräävän
Kai tiesin syvällä sydämessäni
Ainoastaan itseäni pettävän

Molemmilla menneisyys
joka osaltaan ohjaa molemmat raiteiltaan
Ja keltainen lehtien täyttämä syys
Maalaa unelmat piiloon uudestaan

Oi Tiina
Kai se oli unelmoijan unta
Oi Tiina
Toivon sinun minua muistavan

Olisitpa vastaani tullut jo kauan sitten
Kenties silloin kaikki olisi ollut toisin
Pääse menneisyyten luoksesi en
vaikka niin toivoisin

Nyt kulkee tiet taas eri suuntiin
Molemmat nousevat eri juniin
En tuu enää sun uniin
Et tuu enää mun uniin

Tällä elämän mutkaisella tiellä
voi yksinäinen sydän tahtomattaan eksyä
Mutta tiedän sinun olevan jossain siellä
Kun punaiset lehdet värittävät sieluni syksyä

Ja näen auringon ja sateen
muodostavan monivärisen sateenkaaren
Sen päässä lie
Luoksesi johtava tie

Kuin keidas erämaan
Kuin tähti pimeän taivaan
Saat minut tuntemaan

Sateenkaaren tuolle puolen
Taakse surun ja huolen
Luokse äärettömän rakkauden
vie aika aikanaan
Meistä aivan jokaisen

Elämä meitä heittelee välillä mielensä mukaan
Toiset kestävät sitä sitten murtuakseen
Ilman haavoja syviä ei vaan selvitä voi kukaan
Kun tunteet piirtävät jälkensä syvälle sydämeen

Täällä menettää aivan kaiken
Täällä menettää sen kaiken

Aikaa ei voi kääntää takaperin kulkemaan
Ei tule toista mahdollisuutta elää
On kuljettava vaan, on kuljettava vaan
Turvallisuuden tuntea voi vaikka pelkää

Tuo nainen on murheitaan jo kauan kantanut
Hän on merelle unelmansa antanut
Tuo nainen on murheitaan jo kauan kantanut

Kunpa voisin viedä pois kaiken tuskan
Auttaa jollain tavalla, auttaa häntä jaksamaan
Voiko auttaa ihmistä kukaan kuitenkaan ?

Täällä ollaan hetken verran vaan
Sitten haalistuviin valokuviin ja muistoihin kadotaan
Täällä ollaan niin pieni hetki vaan
Kukapa meitä enää muistelisikaan ?

Tuo nainen kosketti sydämeeni
Enemmän kuin niin moni muu
Annoin hänelle pienen osan sydämestäni
Nyt minulla on jäljellä enää loppumaton kaipuu

Olen kulkuri
Ei minulla ole paikkaa maailmassa
Kuljen edestakaisin metrossa elämän

Olen haaveilija
Rakennan pilvilinnoja romahtaneiden tilalle
Uskon, että sydämeni on avoin rakkaudelle

Olen epätäydellinen
Tässä maailmassa, jossa pitää saada toinen nauramaan
Mutta kuinka moni on valmis anteeksi antamaan ?

Kuinka kauan jatkan
Kunnes saan kaiken kohdalleen
Vai annanko otteen irrota
En nouse enää junaan seuraavaan

Mitä varten me elämme
Mikä tarkoitus kaikella on
Kun kerran kuitenkin kuolemme

Mitä tekisit toisin, jos saisit elää uudelleen?
Kysymys joka kulkee mielessäni
Siihen hetkeen viimeiseen

Toiset ovat kulkureita
jotka eivät osaa asettua aloilleen
Oman elämänsä sankareita
Joilla on kyky pudota aina jaloilleen

Minä olen yksi niistä
Jotka eivät ole toista löytäneet
Niistä lukuisista ihmisistä
Jotka ovat yksinäisyyteen turtuneet

Olen kulkuri
Ei minulla ole paikkaa maailmassa
Kuljen edestakaisin metrossa elämän

Ennen etsin rakkautta
En sitä löytää saanut kuitenkaan
Ennen etsin sinua
Enkä tiennyt etsitkö minua

Vuodet kulkivat
Kuten joki uljaassa uomassaan
Ovia takanani sulkivat
Veivät haaveista niin monet mukanaan

Täällä ihmettelen edelleen
Onko olemassa sitä toista ollenkaan
Vai olenko jo kadottanut avaimet sydämeen

Elämä kuin heijastus
Jota läpi peilien katsellaan
Aika kuin pelastus
Jonka armosta aikanaan unohdutaan

Kävellä käsi kädessä
Suudella kuun valossa
Tehdä kaikkea yhdessä
Vaan jos sua ei ole olemassa...

Mikäli näet minut silmin eksynein
Tarraa mua hihasta vaan
Jos löydät kadonneen avaimeni
Sydämeni ottaa sen vielä vastaan

Ennen etsin rakkautta
En sitä löytää saanut kuitenkaan
Ennen etsin sinua
Enkä tiennyt etsitkö minua

Hetket katoavat
Vuodet unohtuvat
Ihmiset muuttuvat

Sinä voit muuttaa minut
Minä voin muuttaa sinut

Kukaan ei voi sanoa miten pitää elää
Onko oikeaa, onko olemassakaan väärää ?
Kun kuitenkin lopussa ainoastaan
tuo tyhjä tunne sieluun kiinni jää

Kulkea vailla suuntaa
Eksyä omasta tahdostaan
Voiko pyytää muutakaan

Minä voin olla samalla puolella kanssasi
Sinä voit seisoa minun rintamassani

Tiimalasi hukkaa hiekkansa
Unelmat särkevät itsensä
Ohikiitävän hetken olemme olemassa

Jos sinut löytäisin
Tästä maailmasta harhojen utopian
Toisin käsissäni sinulle mustia ruusuja

Mikä tarkoitus kaikella on
Saammeko sitä selville koskaan ?
Ainoastaan heijastusta olemattomuuden
Vaiko unta jonkun toisen ?

Mikä taakse jää
Se muistoissa hiipuu
Jos virheistään ymmärtää
Miten voi ymmärtää toisen ihmisen kaipuun ?

Menetetyt ihmiset
Menetetyt mahdollisuudet
Joita ei enää takaisin koskaan saa

Kun minut uneesi kutsut
Viereesi silmiisi katsomaan
Ympäroivät meitä mustat ruusut...