IRC-Galleria

Nonni, vietin sitten erittäin rauhallisen joulun. Lähinnä olin kotona kuokkalassa lueskelemassa, katselemassa leffoja ja leikkimässä tietokoneen kanssa. Bar 68:ssa sentään pyörähdin oluella. Äskettäin käväisin moikkaamassa kaveria huoneistossa jonka asukkaisiin kuuluu 11 kissaa. Pidän kissoista, eivät silti raapineet. Kahvia kuluu ja teetä menee - orastavalle nuhalle en sijaa anna. Nautinpa varmuuden vuoksi vielä multivitamiini ja mineraaliporeen.

Minttuviinaa ja olutta. Kivaa oli ja alkoholikiintiö loppuvuoden osalta täytetty... raitista joulua siis minulle ( yeah, right...)

... taitaa olla sittenkin laantumassa. Ehkäpä kumminkin voisin mennä kauppaan, ostaa banaaneja ja huitoa niillä ihmisiä. No hei, pakkasella ne ovat tosi kovia. Jatkan sekoilua kotosalla ja huomenna taas keskustaan.

Jotain meni rikki tässä parin päivän sisällä. Jos tästä tulee pysyvä olotila...

Tänään leikin kotitonttua. Yritän lukea ja olla saamatta tylsyyskohtauksia. Kyllä, kävelin taas läheiseen vuokraamoon ja käteeni liimautui pari leffaa... Saapa nähdä millaista jöötiä on Wes Cravenin Cursed. Toinen leffa, stealth, on aivan varmasti paksua puuroa - ei haittaa...

Kappas, RSA-640 eli seuraava 193 numeroinen luku on jaettu tekijöihinsä

310 7418240490 0437213507 5003588856 7930037346 0228427275 4572016194 8823206440 5180815045 5634682967 1723286782 4379162728 3803341547 1073108501 9195485290 0733772482 2783525742 3864540146 9173660247 7652346609

Hyvä, hyvä... tekijöihin jakaminen onkin vaikeampaa kuin alkulukutestin suorittaminen. Aiheesta lisää http://mathworld.wolfram.com/news/2005-11-08/rsa-640/

Hairahduin tänäänkin hakemaan lisää katsottavaa... Wishing Stairs ja The Skeleton Key. Kummankaan kohdalla ei ole mitään suuria odotuksia - saatan siis yllättyä positiivisesti. Muussa tapauksessa huomaan vain tuhlanneeni joitakin tunteja turhuuteen. Keskustassakin tuli käväistyä ja paluumatkalla kirottua tuulta ja tuisketta.

Taas pari leffaa syynissä. House of Flying Daggers, jota en vaan ole saanut aikaiseksi katsoa vaikka genre viehättääkin, ja Mr. & Mrs. Smith. Jälkimmäistä on luonnehdittu mm. epämoraaliseksi ja oivaksi kesäleffaksi. Katsottuani havaitsin sen olevan lähinnä pirunmoista hömppää - mutta mitä oikein sitten odotinkaan? Nyt kiinalaista leffaa romputtimeen, teetä päässäni olevaan ammottavaan aukkoon ja järkeä aivoihin jotta älyäisin tehdä jotain hyödyllistä... kuten opiskella. Kumminkin pakenen taas keskustaan kaffelle viiden maissa... ärsyttävää kun huomaa olevansa urautunut johonkin tiettyyn käyttäytymismalliin. Nukkuminen on unisten hommaa ja syöminen nälkäisten. Pör pör vaan.

They're changing the name of the planet from 'Earth' to 'Snizzbuk' - tällä hetkellä jopa Alan Moore's Shocking Futures kiinnostaa hyötylukemista enemmän.

"But children, though they love to munch, should not eat aliens for lunch; the meal which caused such satisfaction produced a chemical reaction." - pidetään mielessä.

Prkl, nyt jotain muuta...

Tänään voisi uskaltaa ihmisten ilmoille. Siispä jalkaa toisen eteen ja siltaa valloittamaan matkalla keskustaan. Viideltä tuhlaamaan viimeisiä ropoja kahviin. Nenäni on hieman tukossa. Olisiko lukeille tullut pieni työtapaturma ja homma jäänyt puolitiehen. Ruokaa mieleni tekevi...

Fantastic 4 oli melko heikko esitys kuten odotinkin.

Taidan katsella pari elokuvaa. Fantastic 4 ja Dark Water (2005). Huonomminkin voisi päivä alkaa. Toivottavasti tänä yönä pystyn nukkumaan useampia tunteja putkeen... aivan kauheaa herätä vähän väliä ja piehtaroida sängyssä turhaan. Ilmankos silmänaluseni ovat aina niin tummat.

Usein olen ajatellut etteivät asiat voisi enää mennä huonompaan suuntaan. Usein olen myös havainnut olleeni väärässä. Tänään on taas yksi niistä päivistä, jolloin posti tuo vain huonoja uutisia, menneisyyden haamut nostavat sotakirveitään, alakulo ja mahdollinen masennus syvenevät ja muutenkin tulevaisuus näyttää entistä kivisemmän ja raatelevan puolensa. Olisikohan pitänyt suosiolla jäädä sänkyyn makaamaan kunnes aivot ovat pöhnää täynnä. Eipä se muutenkaan nykyelostani kovin paljoa eroaisi... Yleensä päivän kohokohta on kävellä keskustaan ja takaisin, oli siellä tuttuja tai ei. Kotona seinät nauravat ja kutovat synkkyyspalloja joita lukit yöllä tunkevat nenäni kautta sisuskaluihin.

Ehkäpä huomenna on parempi mieli. Ehkäpä huomenna tulevaisuus näyttää valoisammalta - ja paskan marjat.

--Edit 2.2.2006-- Jeps, toisinaan on todella synkmielen vallassa. Onneksi ei pysyvästi.