IRC-Galleria

Elämä ilman naista näin miehen näkökulmasta on melkoinen paradoksi joka ainakin allekirjoittanutta hymyilyttää välillä melkoisesti...

Vituttaa suorastaan niin vitusti että melkein voisi mennä ja todeta että perkele...

Psyykkisesti päänuppi ns, hajoilee taas silleen kivasti...

Melkoisen jännäksi on lyönyt pelin kun ei sit mitään tunteita mihinkään suuntaan millään tavalla...

Ihastumisia sitäkin vähemmän...

Ja ehkä se pelottavin on että enää jäljellä tuntuu surraavan vain alkukantainen tunteeton lihan himo vailla järjenhiventä... Tosin sekin liian harvakseltaan...

Mutta kolikon toisella puolella oleilee se totuus että ei ole mitään väliä millään... Se paska missä vaeltaa ei haittaa itseään millään tavalla, mutta naikkosen perse repeäisi välittömästi...

Kun asiaa miettii niin toistan itseäni mielestäni aivan liikaa, kello on mitä on, taustalla mekastava musiikki on vähintäänkin häiriintynyttä...

Ja kun tässä mieleen pujahtaa että olisi tällä pallolla kokonainen YKSI ihminen kehen haluaisi tosissaan tutustua mutta se on vaan niin mahdotonta tällä ajan hetkellä...

Vaikka joku sanookin että ihmisä tulee ja menee niin se vituttaa suunnattomasti kun tahtoisi mutta ei voi...

Mutta onneksi tulee vielä se päivä kun tätä tuskaa ei tarvitse enää kestää, mutta kauanko sitä joutuu vielä odottamaan on sitten se toinen juttu... Tai siis kauanko te saatte minua vielä tällä pallolla kestää...

Hyvin pyyteetön immeinen olen ja tulen olevaan... Itseltäni tosin vaadin välillä liikaakin vaikka raa'asti tiedostan että istun vain tässä koneella tekemättä mitään, nauttien musiikista samalla unelmoiden asioista jotka ovat minulle täyttä absurdiaa...

Ja hauskintahan on aina se että ne tai SE ihminen jonka toivoisin näitä raapustuksiani lukevan EI näitä koskaan lue... Tai jos lukeekin niin käsittää asioita väärin, kuten aina tulee tapahtumaan...

Mutta eipä tässä konkurssissa enään tunnu mikään painavan... Oon hävinny tän pelin jo monta erää sitten... Mutta silti jaksan hymyillä vittumaisesti vastaantulioille...

Mutta raaka fakta on että jos tästä nyt lotossa miljoonan muuaman voittamaan niin ei mua näkyis/kuuluis missään... Jumiutuisin omaan yksinäisyyteeni... -> Tämä paskassa ja onnettomuudessa vaeltaminen saa minut jaksamaan ystävien pariin...

Mutta toisaalta pelottavan hyvin olen symbioosiin päässyt näiden piieläinten kanssa... Ne tarjoavat minulle seuraa ilman lämpöä, ymmärtäväisyyttä, jne... Eli juuri sitä käänteistä mitä "naiselta" voisin saada...

Pelkkää muttaa, muttaa, muttaa ja taas kerran muttaa toisensa perään...

Olen tottunut saamaan selkääni, häviämään, jne... Mutta mitä minä tällähetkellä haen? No totaalista climax turpaanottoa kaikkialta yhtäaikaa, taakkaa jota en kykene kantamaan, lopun alkua...

Toisaalta mikä pahan tappaisi...

Se että nyky elämäntavoillani elelen ehkä vielä sen 20v niin enköös mää vittu pysy hengissä liki 100v kärttyisäksi papparaiseksi...

Mutta silti kaikki tämä kaikki avautuminen liittyy tavalla tai toisella naiseen... Mutta osaltani asia ei ole niin helppo... Minä tosissani kerään ongelmallisia naisia puoleeni... Ehkä haen haastetta elämääni mutta en tietoisesti...

Haluaisin vain löytää hänet jonka ajatusmailma täsmää omani kanssa... Tosin ei tule tapahtumaan tässä elämässä... Ja nekin jotka olen profiloinut erittäin sopivaisiksi ovat omalta kannaltaan iskeneet ilmoille että turhaan siel kuikuilet...

Tosin eipä näitäkään montaa ole ollut...

Hauskaa tosin on se että lihallinen himokin on hallinnassa... Liiankin hyvin... Toisaalta se että koska se sitten lyö ruudulle niin että sekoaminen on välitöntä onkin toinen juttu...

Toisaalta vittujakos väliä... En minä tätä palloa pyöritäkkään... Virallisesti en usko että koskaan tulen olemaankaan mitään mitä ketään muistaisi enää huomenna...

Toki nyt minut muistetaan, mutta tosissaan: muistaako minua kukaan oikeasti enää huomenna jos minua ei enää tuolloin olisi?

Ei minua kukaan kaipaisi helposti viikkoihin/kuukausiin jos tästä nyt tipahtaisin...

Se että hukun vain yks kaks pariksi viikoksi ei ole ennenkään ketään hätkäyttänyt...

Nyt menen savukkeelle tämän häiriintyneen kirjoitelman tehtyäni ja todetakseni että tästä se avautumisien läjä taas alkaa...

Palaamisiin...