IRC-Galleria

Meille alkaa pikku hiljaa muotoutuu, miltä just meijän tyttöjenillat Hennan kanssa näyttää. Suuhunpantavat oli aika samoilla linjoilla viimekertaisten kanssa: tortilloja (pädin kielitietoisuudellani ja kerroin, miten tuo "tupla ällä", "elje", lausutaan oikeesti), italiansalaattia (halvinta lajiaan ja vielä 30% alennuksella, opiskelijaruokaa!), Estrella Dammia (håå, jostain S-marketista, whoot, olihan sitä pakko ostaa), chili con carneee (vieläkin tätä herkkua löyty ja ne valkoset oli onneks papuja eikä matoja kuten eräitten vehnäjauhoissa :p) ja oikein p*rkeleen suomalainen KURKO. Ei nyt ihan kulttuurishokkii haluttu! :,D Näitten lisäks sitä olennaisinta: pälätystä, valitusta, höpötystä ja naurua. Ja Henna hiustenkin kanssa häslättiin vähän. Aamuherätys ei ollu kuuden jälkeen namein, mutta nytpä ainakin jo nördään täällä tähän aikaan.

Kattokaas mitä söpöläisiä tuolta löyty! :D Kyllähän se jo jotain tällaista ennusteli... aamullaan oli nimittäin ihan valkonen maa, mikä yllätys! Luentojen jälkeen oli tosin suurin osa jo sulanu. Tuntu hassulta kaivella talvivaatteita ja -kenkiä päälle pantavaksi. Oikeeti en hirmusesti tykkää ees talvesta, mut pieni lumikerros on ihan kiva, kunhan ei oo liian kylmä, miulle nimittäin riittää nää pari astetta ja viluttaa kuin ois kylmempikin.

Sergio Cammarieren levyllinen jatsahtavaa pianomusaa on ihan mahtava paketti, johon ihastuin lähes vuosi sitten. Tällä hetkellä repeatilla soitan kuitenkin ihan liian lyhyttä, mutta ihan liian kaunismelodista "Nord"- kappaletta. Tunnelmat siinä on nimittäin just tämä. Jos vaan mitenkään mahollista, kannattaa skipata kaikki youtube-versiot, koska ne sotkee koko sen kuvitelmamaailman. Miun maailmassa sataa jo vähän lunta, velloo tunteita, pilkahtaa tilkka lämpöä, mutta ympärillä on silti jotain hirmu karua.

Olinpa taas kerran siellä; paikassa, joka on täynnä muistoja ja paikassa, johon tein lisää muistoja.
Kaupunki, joka tuoksuu ihanan tutulle: ruoka, herkut, ilma, hajuvedet, kadut. Kaupunki, jossa osaa jo suunnistaa ilman karttaa: metrolinjastot edelleen aika hyvin muistissa, suuntavaisto joten kuten tallella ja lukuisille pikkukujille piipahtamisen ihanuus kokeiltavana. Kaupunki, jonka ihmiset näyttävät olevan juuri sitä, mitä ovat, ihmiset, joiden poskisuudelmat lämmittävät mieltä, ihmiset, joiden keskellä on hyvä olla. Kaupunki, jossa meluaa ja kuhisee, puhe sorisee ja musiikki tulvii. Kaupunki, jossa silmät saavat yksityiskohtia syödäkseen, jossa joutuu avaamaan suunsa ihmetykseen ja jossa lämpö hellii yötä päivää.
Kaupunki, jossa kymmenen päivää voi viettää parhaimmalla tavalla ikinä mielettömän ihanassa seurassa. Nyt on sitten se ikävä.

Kyllä mie muistin ihan oikein; rakastan tätä paikkaa, näitä ääniä, tuttuja hajuja, lämpöä, tosin en niinkään churroja :D

The biggest problem in the morning with minus degrees like this is how to take clothes few enough with me ?!

Kuuntelen nettiradioita ympäri maailmaa ja odotan uutta galtsua, etenkin blogimuutokset on tervetulleita ! Tää on aika tylsä.

Vähän myöhässä tulee, mutta toipumiseen on mennyt aikaa (kuvien lataamiseen!): meillä oli viime torstaina fuksiaiset. Saatiin hihhuloida junteissa asusteissa ja tehdä höperöjä juttuja ympäri kaupunkia. Miks ei aina vois bilettää löllöhousuissa jaffaa juoden?! :,D

Uuden sängyn koeajo tehty. :,D

Joku ihan kiva tyyppi oli eilen oven takana. :OOO