teijän ystävyys on mun elämälle tärkeää.
Meilla on hauska yhteinen menneisyys,
ei tuu koskaan loppuu tää ystävyys.
Olemme yhdessä paljon paskaa kokeneet,
mut ne haavat ovat jo paranneet.
Meillä on ollu ja on viekin hauskaa yhdessä,
tässä aivan mahtavassa ja ihanassa elämässä.
Jos teita ei olis täällä, olisin huonolla päällä,
ja joutuisin kävellä heikolla jäällä.
Kaverit, teihin voi hyvin luottaa,
te ette halua mulle tuskaa tuottaa.
Ootte suuri osa mun sydämmestä,
te ootte ihan parhaasta päästä.
Kaverit ilman teitä olis mahdotonta pärjätä,
ilman teitä joutuisin kaduilla vaan kerjätä,
ilman teitä olis mahdotonta elää,
ilman teitä en olis täällä enää.
Vähä aikaa sit lukonmäes hengattiin,
lumipalloja ikkunoihin heitettiin,
sitte ihan ilosena paikalta paettiin.
Seuraavana päivänä Diltsul katottiin leffoi,
ja haukuttiin siellä leffas olevia kehvoi,
sieltä huoneesta naurua kuulu iha vitusti,
yritettin silti olemaan mahdollisemman kiltisti,
no mut se nauru meijän päivää piristi,
muistan teijän kasvot ikuisesti.
Uusia kavereita on aina kiva saada,
mutta älä uusien kavereitten takia elämääs kaada.
Ei koskaan voi tietää että voiko niille jotain kertoo,
ne saattaa tuhota sun elämän peltoo.
Oon parhaat kaverit teijät pitkään tuntenut,
teijän takii oon monta riskii ottanut.
Tätä kaikkee mä oikeesti tarkotan,
ja se on totta mitä mä nyt kirjotan.
Sanon kiitos tästä ajasta jonka te mulle annoitte,
mun mieleen vanhana te vielä silloin palaatte.
Ja rupeen muistelee näitä aikoja ja paikkoja,
ja mitä me siellä tehtiin niissä paikoissa,
no tietenki riehuttii ja oltii ihan paskassa.
En teitenkää teitä tuu koskaan unohtaa,
ja miten tykkäätte mun tavaroita piillottaa.
Kaverit, meitä mikään paska ei kiinnosta,
ku me leikittiin pieninä piillosta.
Muistan ne vanhat ajat vieläkin,
toivottavasti tekin.
