On se kumma, että kun haluaisi lähteä jonnekin, kukaan muu ei halua. Sitten kun haluaa olla viikonlopun kotona tekemässä koulutöitä, löytää itsensä keikoilta, tupareista ja ties mistä.
Ja joka kerta kun istuu humalaisten keskellä ja katsoo ulos ikkunasta on yhtä tyytyväinen siihen päätökseen, että on absolutisti (ei millään pahalla).
No, tänään pitäisi tehdä biisejä ja koulutöitä. Ja voisi yrittää lepäillä. On vähän sellainen olo, että taidan pian tulla kipeeksi.
Huomenna on taas lääkematskua, enkä pääse sitä kurssia koskaan läpi. En vaan tajua sitä. ÄÄH!
Sitten huomenna bändiä. Toinen kitaristi lähti bändistä ja unohti ilmoittaa siitä meille. Että näin...
No joo, eiköhän tää nyt ollut taas tässä:)