aikaa jolloin me kahden leikittiin oltii nuoria aivan kun me leikittii katseli kauas rantaa se mielen täyttää avistus kun on raskas ja outo niin kuljemme pitki rantaa ja meri peittää aivan kun joskus kun me leikittii kaarna pala karnaa ja alan aavistaa palan lantin annoit mut sua koskaan nähdä saa
sinä kerran kun hurmasit mun olin onnesta sanaton niin no sinä petit sinä jätit anna olla kerta se viimeinen ja sillä hetkellä kun ero tuli meistä kuvasi jäi mun syömehen ja etkö sinä tiedä etten voi maailmassa toista rakastaa
särkyi kerran tämä unelma kaunis tällä tieä minun nuoruuden elin haaveisani elon suurten ja ne teki lopun minun toiveistani olen kohtalon hylkäämä lapsi kulijen tietä nuoruuden sain katkeran iskun rintaa ja se teki lopun toiveistani