Minä muuraan sydämeni umpeen
Hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan
Opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja
...Ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua
On aika jatkaa matkaansa
aikaa jolloin me kahden leikittiin oltii nuoria aivan kun me leikittii katseli kauas rantaa se mielen täyttää avistus kun on raskas ja outo niin kuljemme pitki rantaa ja meri peittää aivan kun joskus kun me leikittii kaarna pala karnaa ja alan aavistaa palan lantin annoit mut sua koskaan nähdä saa
sinä kerran kun hurmasit mun olin onnesta sanaton niin no sinä petit sinä jätit anna olla kerta se viimeinen ja sillä hetkellä kun ero tuli meistä kuvasi jäi mun syömehen ja etkö sinä tiedä etten voi maailmassa toista rakastaa