IRC-Galleria

On synkkä ja myrskyinen yö...

Heh, hetken jo luulitte että tästä voisi kehkeytyä jotain mielenkiintoista. Huijasin! *Ähähähä*

Noh.. Lohduttaakseni voin kertoa jonkun lyhyen kertomuksen. (Minä mitään romaania rupee teille kirjottamaan.. ).

Olipa kerran pieni tyttö, joka asui melko pienessä mutta kauniissa laaksossa perheensä kanssa.
Eräänä päivänä hänen pieni koiransa karkasi läheiseen metsään. Tietysti tyttö kiiruhti juoksemaan rakkaan koiransa perään, ajattelematta sen enempää..

Tytöstä tuntui että hän vain juoksi, juoksi ja juoksi.. Ilman mitään päämäärää. Hikipisaroiden valuessa kasvoja pitkin, hän viimein huomasi koiransa istumassa kallion reunalla. Hengästyneenä tyttö pysähtyi koiransa viereen, ihailemaan samalla avautuvaa maisemaa. Silmät suurina hän tuijotti rotkoa.. Koskaan hän ei ollut nähnyt mitään niin kaunista.

Rotkon pohja oli vehreä runsaasta kasvillisuudesta, papukaijat lentelivät suurina parvina sateenkaaren väreissä ympäri rotkoa, hän kuuli eläinten äänet juttelemassa toisilleen, etäämmällä oli suuri vesiputous, jonka äärelle muodostui loistava sateenkaari auringon säteiden langettua siihen..

Yhdessä tyttö ja hänen koiransa katselivat mitään sanomatta tätä luonnon suurta kauneutta...
Mutta aivan liian pian tyttö huomasi että oli tulossa hämärä. Heidän pitäisi lähteä äkkiä kotia kohti, etteivät he eksyisi metsään.
Juoksujalkaa he lähtivät etenemään suuntaan josta he arvelivat tulleen. Juostessaan tyttö yritti etsiä jotain merkkejä suunnasta josta he olivat tulleet.. Äkkiä he tulivat pienelle aukealle alueelle, jonka läpi tyttö ei muistanut tulleensa. He olivat kahdestaan hämärässä metsässä.. Mahdollisesti eksyksissä.

Tyttö istuutui keskelle aukeaa, ottaen pienen koiransa syliinsä. Mitä jos he eivät löytäisikään kotiinsa? Tyttö mietti miettimistään.. Hänellä ei ollut hajuakaan minne suuntaan heidän pitäisi mennä. Hajuakaan...Hmm.
-Missä koti??
Tyttö kyseli koiralta. Koira katsoi pää kenollaan tyttöä vähän aikaa, ja alkoi sitten nuuhkia ympäriinsä. Pian se haukahti ja lähti juoksemaan kasvillisuuden sekaan. Tyttö kiiruhti koiransa perään yhtä nopeasti.

Koiran vilistäessä kasvillisuuden seassa, tyttö mietti osaisiko se kotiin.. Jospa se vain haistoi jonkun eläimen hajun.
Kerkiämättä miettiä sen enempää he tulivatkin jo laakson reunalle. Tyttö oli iloinen nähdessään nuotiotulen kaukaisen hehkun ja savun hajun.
Niimpä tyttö ja hänen koiransa lähtivät juoksemaan tuota hehkua kohti sen minkä jaloistaan pääsivät.

Tytön perhe juoksi heitä vastaan, napaten tytön syliinsä. Kun vanhemmat kysyivät missä he olivat olleet, tyttö ja koira vain katsoivat toisiaan ääneti silmiin.
Tämä oli ollut heidän ensimmäinen suuri seikkailunsa.


~~ Miksi pitäisi olla toisten kaltainen, kun heitä on jo niin paljon? ~~