IRC-Galleria

Kauhee köhä päällänsä.. Yskittää nii että keuhkot kohta poksahtaa. Oisko vähä hiennoo? *Miettii ylhäisessä yksinäisyydessään.. ja tylsyydessään*

En jaksa ennee.. mittään. Kuihun pois..
Ja mitä jää jäljelle?
Pelkkä ohut ja läpinäkyvä kuori, joka murtuu kun vähän hipaisee..
Aika paha, sanoisinko.. Mut huomaisko kukaan?

Ja tämä on vasta alkua... Millaistahan on loppua kohden mennessä? Hmm.. Ja millonkahan sekin koittaa.. -Älä ota stressiä. Niimpä niin, olen vakavamielinen ihminen, en pysty ajattelemaan aina positiivisesti. Mutta sitäkin tapahtuu.. silloin tällöin.



~~ Onko meidän pakko löytää ratkaisu? Emmekö voisi vain nauttia ongelmasta jonkin aikaa? ~~

Tänään on... vähän kipeänlainen päivä.
En oikein saanut yöllä nukutuksi kunnolla.. voivoi.
Nokka vuotaa ja yskittää.. Tämäkö on sitten kivaa, mitä?
Ois voinu olla..
No se siitä sitten..

On niin hiljasta..
En kuule kuin koneen tasaisen hurinan.. Ja kissojen kurinat ja pörinät.
Ihannaa..

Mutta tuntuu kuin jotakin puuttuisi.. Mutta mitä?
Hmmm..
Hmmm..
En tiedä.. Vai tiedänkö sittenkin? Tuolla jossakin sisimpäni sopukoissa..
Ehkä minun täytyisi vain kaivaa se sieltä jostakin esiin..
Sitten ehkä tietäisin.



~~ Mieleni on tyhjää täynnä.. Mutta kuitenkin, on niin paljon ajateltavaa ~~

Tänään pääsen pois.. Pakoon tätä kaikkea. Edes yhdeksi päiväksi.. I'm so happy. (Vai oonko?)
Miettikäämme sitä päissämme.. ;)

Saan olla päivän vapaa, ihan free, you know?
Mutta illaksi joudun taas palaamaan normaaliin, tylsään elämäni rutiiniin.. Luultavasti.
Aina ei voi voittaa.. Ihanko totta?

Päähäni pälkähti ajatus..
Entäpä jos en tulisikaan. Hmm..
Välittäsikö kukaan jos minua ei kuuluisikaan?




~~I Glow in the Dark~~

Elämä voi olla toisinaan hyvinkin tylsää.. (minulla se on osa jokaista päivää).
Toisinaan on vaikeaa keksiä edes jotain tekemistä.. [Ainahan sitä jotain kehittävää keksii.. (niimpä varmaan)]. On elämä rankkaa..

Rankkaa on myös elää neljän seinän sisällä, ilman minkäänlaista tekemistä. Tai kuluuhan se päivä miettiessä että mitähän sitä tänään tekisi.. Sitten onkin jo ilta ja pääsee nukkumaan. Ah, sitä autuutta... Voi vain nukahtaa ja unohtaa kaikki...
Kumpa voisi vain nukkua.. Unimaailmassakin on jännempää kuin tavallisessa elämässä.. hmmm.

Olen kuin vanki.. Tai ainaki minusta tuntuu siltä. En voi vain lähteä ulos ja sanoa meneväni kaverin luo.. koska ei ole sellaista. Ainakaa ihan lähellä..
Kaikki muutamat harvat ystäväni ovat ripoteltu pitkin maita ja mantuja. Eikä pahemmin kiinnosta lähteä kävelemään kymmeniä ja kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä. Tai voisihan se olla ihan hauskaa.. Pitäisi joskus kokeilla. [Kannattas(ko)..]

Onneksi kissaystäväni ovat seuranani.. Anoen suurilla silmillään joka päivä ruokaa. Ja joiden tuhotöitä joudun joka päivä siivoamaan. Hellyyttävää...


~~ I just want to fly away.. Will you come with me? ~~