Uusimmat blogimerkinnät
- Helpompi tuottaa muille pettymys, kuin pet... 23.02.
- Kyl testit vaan on osuvii 16.02.
- Boring tai jotai 13.02.
- Vesimies(kö?) 12.02.
- SALATUT ELÄMÄT 12.02.
- [Ei aihetta] 28.01.
- Ööö... Vaihteeks tylsää 25.01.
- [Ei aihetta] 25.01.
- Pitkästä aikaa näitä 25.01.
- Tänään Ylöjärvelle auttamaan järjes... 15.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (14)
-
▼
2008 (104)
- ▶ joulukuu 2008 (38)
- ▶ marraskuu 2008 (33)
- ▶ lokakuu 2008 (13)
- ▶ syyskuu 2008 (8)
- ▶ elokuu 2008 (1)
- ▶ heinäkuu 2008 (1)
- ▶ kesäkuu 2008 (1)
- ▶ toukokuu 2008 (1)
- ▶ huhtikuu 2008 (1)
- ▶ maaliskuu 2008 (7)
Blogi
Vittu ko tutti jäi tarhaaTiistai 02.12.2008 13:11
Tunnen itseni hyvin halutuksi tänään ;) XDMaanantai 01.12.2008 20:56
Ajatuksiani joitainLauantai 29.11.2008 18:57
-Sääli on sairautta ja heikot ihmiset ei viehetä.
-En mittaa olemassa oloani sillä kuinka monta miestä olen pyörittänyt. Toivon vain että yksi olisi osa sitä.
-Yritä antaa anteeksi muille paljon, älä mitään itsellesi.
-Ihmiset puhuu paljon. Sinusta on kiinni uskotko. Kaikilla on puhetaito, harvoilla arviointikyky.
-Ennen oli kaikki toisin ja paremmin. Ei ollu pelejä, ihmiset tiesi mitä ovat. Nykyään kaikki on niin eksyksissä. Tuijotetaan omaan napaan. Ei väliä muilla, vaikka heidän surunsa johtuisi sinusta.
-Kukaan ei kävele enää ylitseni, ei sano mitä teen tai mitä ajattelen. Voin tulla puoli tiehen mutta en loppuun asti.
-En mittaa olemassa oloani sillä kuinka monta miestä olen pyörittänyt. Toivon vain että yksi olisi osa sitä.
-Yritä antaa anteeksi muille paljon, älä mitään itsellesi.
-Ihmiset puhuu paljon. Sinusta on kiinni uskotko. Kaikilla on puhetaito, harvoilla arviointikyky.
-Ennen oli kaikki toisin ja paremmin. Ei ollu pelejä, ihmiset tiesi mitä ovat. Nykyään kaikki on niin eksyksissä. Tuijotetaan omaan napaan. Ei väliä muilla, vaikka heidän surunsa johtuisi sinusta.
-Kukaan ei kävele enää ylitseni, ei sano mitä teen tai mitä ajattelen. Voin tulla puoli tiehen mutta en loppuun asti.
4y - MietinTorstai 27.11.2008 18:37
Hei mikset sä kuule,
kun mä sulle yöllä huutelen.
Enkeliks sua sanotaan,
mut et sä silti suutele.
Välil ku mä tosissaa tarvisin taluttajaa,
ja varsinki ku satuttaa ni sillo sä tuut sanomaa vaa:
Ei oo syytä huolee,
kunkin meistä tulee kuolee
ja et enkeli kuoro suree,
mut ei viel ainakaa vuotee
ole mitää syytä olla varuillansa,
kunnes seki tehopyhäpaska sekos sanoissansa.
Mä en pysty lentää täällä ilman siipii,
mut pystyn duunaa onnellisen lopun tähän filmii.
Mul on nii monii asioita joit en toivomal tavoita,
mutten oikomalkaa aijo koittaa voittaa.
Viel ku pilvet eestä tumman taivaan väistyy,
ni kääntyy tuulet.
Tosissaa nii mä luulen et,
suuret tunteet taistelee ku sudet yön,
ja lisää vauhtii sydämeen mun kuolleeseen ne lyö.
refrein:
Mä jäin taas miettimään mikä sut saa,
ihmiset, kuin saasteet vain hylkäämään ja unohtamaan.
Mä jäin taas itkemään et mikä mut saa,
hiljaa öisin miettii parempaa maailmaa kuin missä oon.
Pimeys laskeutuu,
taas katuvalot sammuu yksinää,
se kuvastaa hyvin mite ollaan kato yksin tääl,
ku korjataa satuvarastoo ja lyödää luukut kii.
Mut annan anteeksi;
Enhän mä nyt pienistä suuttusi.
Niin sä laskit pään,
kerroit kuinka näät enkeleitä ja toiveunia kun poissa harmaa on.
(Harmaa on)
Niin me hukutaan.
Mä yhä tartuin kii,
heikosta, siitä kädestä,
jota rakastin mä niin.
(Rakastin)
Niin mä laskin pään,
siihen vierees sun.
Pidin vielä kiinni,
mutta päästit irti kuitenkin.
refrein
Painan pään tyynyyn,
taas itken itteni uneen.
Nallekarhu kainalossa,
kunnes peikot toisin luulee.
Niin ne tulee,
pikkutytön musta tarina voi alkaa.
Aivan yksin pimeessä itkee lapsiparka.
Painajainen jatkuu eikä kukaan ole kuulolla.
Kyynelmeri vastaa tuhat suruu aamunhuudoilla.
Mitä muutosta tarvii tyttö pieni elääkseen,
vaikka antaa parhaansa vielki että eläis ees.
Päätään koittaa nostaa,
mutta voimat alkaa loppua.
Liika on liikaa;
toivoo sydän salaa taas lohtua.
Niinkuin salama taivaalta,
samal unelmat palaa ja tyttö halajaa kuolemast ja profiili matalal.
Päivät vierii entisellään,
viimein tyttö väsyy.
Lopult jättää kirjeen laatikkoon,
jos sieltä sen sit löytää joku.
Kertoo paril sanal mitä elämästä ajatteli.
"Anteeks et vaivasin" lepäämäski ajatteli.
refrein (2x)
On vaa yks elämä elettävänä,
ni joha se pitäs tajuu et mimmone säkä sul kävi;
et oot syntyny ja saat elää vaikkei oiskaa elämäs häävi.
(ah, elämäs häävi)
kun mä sulle yöllä huutelen.
Enkeliks sua sanotaan,
mut et sä silti suutele.
Välil ku mä tosissaa tarvisin taluttajaa,
ja varsinki ku satuttaa ni sillo sä tuut sanomaa vaa:
Ei oo syytä huolee,
kunkin meistä tulee kuolee
ja et enkeli kuoro suree,
mut ei viel ainakaa vuotee
ole mitää syytä olla varuillansa,
kunnes seki tehopyhäpaska sekos sanoissansa.
Mä en pysty lentää täällä ilman siipii,
mut pystyn duunaa onnellisen lopun tähän filmii.
Mul on nii monii asioita joit en toivomal tavoita,
mutten oikomalkaa aijo koittaa voittaa.
Viel ku pilvet eestä tumman taivaan väistyy,
ni kääntyy tuulet.
Tosissaa nii mä luulen et,
suuret tunteet taistelee ku sudet yön,
ja lisää vauhtii sydämeen mun kuolleeseen ne lyö.
refrein:
Mä jäin taas miettimään mikä sut saa,
ihmiset, kuin saasteet vain hylkäämään ja unohtamaan.
Mä jäin taas itkemään et mikä mut saa,
hiljaa öisin miettii parempaa maailmaa kuin missä oon.
Pimeys laskeutuu,
taas katuvalot sammuu yksinää,
se kuvastaa hyvin mite ollaan kato yksin tääl,
ku korjataa satuvarastoo ja lyödää luukut kii.
Mut annan anteeksi;
Enhän mä nyt pienistä suuttusi.
Niin sä laskit pään,
kerroit kuinka näät enkeleitä ja toiveunia kun poissa harmaa on.
(Harmaa on)
Niin me hukutaan.
Mä yhä tartuin kii,
heikosta, siitä kädestä,
jota rakastin mä niin.
(Rakastin)
Niin mä laskin pään,
siihen vierees sun.
Pidin vielä kiinni,
mutta päästit irti kuitenkin.
refrein
Painan pään tyynyyn,
taas itken itteni uneen.
Nallekarhu kainalossa,
kunnes peikot toisin luulee.
Niin ne tulee,
pikkutytön musta tarina voi alkaa.
Aivan yksin pimeessä itkee lapsiparka.
Painajainen jatkuu eikä kukaan ole kuulolla.
Kyynelmeri vastaa tuhat suruu aamunhuudoilla.
Mitä muutosta tarvii tyttö pieni elääkseen,
vaikka antaa parhaansa vielki että eläis ees.
Päätään koittaa nostaa,
mutta voimat alkaa loppua.
Liika on liikaa;
toivoo sydän salaa taas lohtua.
Niinkuin salama taivaalta,
samal unelmat palaa ja tyttö halajaa kuolemast ja profiili matalal.
Päivät vierii entisellään,
viimein tyttö väsyy.
Lopult jättää kirjeen laatikkoon,
jos sieltä sen sit löytää joku.
Kertoo paril sanal mitä elämästä ajatteli.
"Anteeks et vaivasin" lepäämäski ajatteli.
refrein (2x)
On vaa yks elämä elettävänä,
ni joha se pitäs tajuu et mimmone säkä sul kävi;
et oot syntyny ja saat elää vaikkei oiskaa elämäs häävi.
(ah, elämäs häävi)