IRC-Galleria

Ranteesi kuolemanviivat.
Kämmenesi elämänviivaa vahvemmat.
Yrität peitellä,
sinipunertavia viiltojen arpia.
Muistoja siitä,
kun jäit pimeään yöhön,
johon ei kantanut ääntä.
Ei ojentanut kättä.
Ei pysähtynyt vierelle
kivunjakajaa.
Takaisin elämään
vastentahtoisesti kutsuttuna,
kuljet kätkien arpiasi.
Mielesi haavoja.

Päivä kerrallaan,
se riittää.
Älä katso taaksesi,
sillä se ei palaa.
Älä murehdi huomisesta,
sillä sen aika ei ole
vielä.
Tee juuri tästä hetkestä
elämisen ja muistamisen
arvoinen.

Sinä siellä,
minä täällä.
Tahtoisin olla sinun päällä.

Jos olisin lintu,
lentäisin minne vain kulkisitkin.
Jos olisin tuuli,
seuraisin sinua aamunkoittoon asti.
Jos olisin aurinko,
lämmittäisin sinua säteilläni.
Jos olisin enkeli,
suojelisin sinua kaikelta pahalta.
Olen kuitenkin minä
ja voin antaa sinulle hymyn,
joka kertoo,
että välitän sinusta ikuisesti.

Minä väsyn,
minä väsyn.
Täyttää suru koko sydämen.
Lepään sängyllä
ja luen kirjaa.
Ja kaiken yötä
sisimmässäni rukoilen.

Minun mieleni samanlainen.
Kymmenistä paloista koottu,
repaleinen koostumus.

Antakaa
minulle
palanen
armoa,
sillä
itse
en
siihen
kykene.

Minä kulkisin turuille ja toreille.
Kapuisin korkeinpaan torniin.
Kuuluttaisin yli kaiken maan.
Kuulkaa:
Minä olen sairas,
uupunut,
masentunut.
Ymmärtäkää:
En jaksa,
en voi,
en pysty.
Uskokaa:
Näytän upealta,
en ole,
en ole.

Katoaa toive
ajasta
jolloin nousen.
Askeleet keveinä
kuin kesätuuli.
Pettymyksen läpi pinnistelen,
hengityksen puhallan,
ulos sisään, ulos sisään, ulos sisään.
Näin se menee,
tämän minä osaan.
Tamän minä toivottavasti jaksan.

En jaksa huomiseen,
en iltaan,
iltapäivään,
en seuraavaan tuntiin.
Kello raksuttaa elämää pois
liikahdus kerrallaan.