IRC-Galleria

_stubastian

_stubastian

Saa tutustua! (: Heitä hertta, heitän takasi !

Tällänen Salkkaripikaväsäys :)Keskiviikko 20.05.2009 22:32

I need a miracle (Miian Nk.)

Show me the angel I saw in your eyes
'Fill my last desire and the next stop's paradise

Istun hiljaa pyörätuolissa, kun Saku työntää sitä takanani. Haikeasti hymyilevät, surumieliset kasvoni tuijottavat eteenpäin, syysillassa. Tuuli paiskoo lehtiä pois puista ja liehuttaa mun tummanpunaisia hiuksia ilmassa, annan tuulen leikkiä kasvoillani. Kuulen tasaista hengitystä takaatani.
- Mitä sä mietit? Kysyn Sakulta. Me yritetään kai molemmat olla normaaleita, mutta se ei vaan onnistu. Aina se tunkee jostain esille, se ei koskaan katoa, mä tarvitsisin ihmeen, jotta voisin parantua. Mulla on pahanlaatuinen aivokasvain, eikä enään kauaa elinaikaa. Miksei vois mennä Sakun kanssa Paratiisiin, jossa ketään ei koskaan sattui? Miksi kaikki pitää tehdä näin vaikeaksi? En tiedä vielä, tuskin koskaan saankaan tietää.
- Sitä, jos sä kuolet, Saku vastaa, pysähtyen samalla. Hieman sävähtäen käännän siniset silmäni taaksepäin, kohdaten itseni tuijottamasta ruskeita, surumielisen surullisia nappisilmiä, sekä tummia, sekaisin olevia hiuksia. Puren huultani, antaen tuulen riepotella kasvoillani. Saku katsoo hetken tummaa tähtitaivasta, uskaltamatta kai heti vilkaista muhun. Lopulta poika silti kääntää katseesa mun silmiin.
- Mä en kestäis sitä. Mä. Mä pelkään oikeesti, että mä teen jotain, jos sä kuolet. Joka ilta mua pelottaa mennä nukkumaan, kun mä ajattelen, ettet sä aamulla enään hengittäis mun vieressä. Aina on jotain, mitä mä voisin tehdä, mut ikinä en siltikään tiedä, mitä tehdä. Sulla pitäis olla tässä vaikeeta, vaikka sä tunnut olevan se vahvempi osapuoli. Mun pitäs kuunnella sua, eikä sun vaan jatkuvasti mua. Eks sua pelota? Saku katsoo mua silmiin. Katson takaisin silmiin ja mietin sitä kysymystä. Pelota? Ei. Ei mua pelota.
- Kuolema on vaan asia, joka ihmisen pitää hyväksyä. Saku-rakas, me kaikki lähdetään täältä maapallolta joskus. Pian saattaa olla mun vuoro. Mutta mua ei pelota, koska taivaassa ei koskaan oo kipua, ja siellä portilla on monia rakkaita vastassa. Äiti pitää musta huolta, niin kauan että sä löydät ties takasin mun luo. Ei hetkeäkään, etten mä taivaassa ajattelis sua. En mä kuole, mä vaan muutan korkeuksiin ja musta tulee suojelusenkeli, mä selitän hitaasti, ääni hieman hiljaisena ja näen Sakun poskea pitkin vuotavan kuuman kyyneleen, tunnen omienkin silmieni kyyneltyvän, Saku kävelee mun eteeni, kyykistyen.
- Mun oma kaunis Miia enkelini, tuo kuiskaa, kasvot lähellä mua. Kurottaudun kohti poikaa sitten, tuntien pian ne tutut, ihanat, vahvat huulet huulillani. Suutelen poikaa, tuo käy polvilleen märälle asfaltille ja kietoo kätensä mun ympärille, vettä sataa. Kiedon käteni Sakun ympärille, jatkaen sitten suudelmaa tuon kanssa, intohimoisena. Jos tää ois viimeinen suudelma, jos tää ois viimeinen kosketus, toivon sen olevan juuri tälläinen. Annan veden tipahdella punaisiin hiuksiini, Saku valuttaa käsiään alaspäin mun selällä, hieman, sen verran kuin vain suinkin pystyn mä kurottaudun poikaa kohti, jotta tuo saa tilaa käsilleen. Pidän voimakkaasti kiinni Sakusta, tietäen, ettei tuo koskaan satuttaisi mua. Poika kietoo toisen kätensä mun niskan taakse, toisen jalkojen alle ja nostaa mut hellästi ilmaan. Sävähdän hieman, koska en oo aikoihin ollut ylhäällä pyörätuolissa, paitsi nukkuessa ja vessassa. Saku pitää mua tukevasti sylissään, kun suutelee, haron tuon ruskeita hiuksia. Sen jälkeen poika vetää mut itseään vasten, kannatellen jaloista ja selästä. Katson tuon olkapään yli, hymähtäen hiljaa. Pian poika laskee mut takaisin tuoliin ja me jatketaan matkaa.
- Mä oon aina rakastanu syksyä. Sillon, ku oli tollasia ihania, isoja lehtikasoja, me aina hypittiin niissä, me kaikki. Kirkkaan väristen lehtien seassa, eikä me välitetty, että ei oltu enään leikki-iässä. Meillä oli niin hauskaa, hymähdän haikeana ja katson yhtä lehtikasaa, jossa on erivärisiä, kirkkaita haavan- ja muidenkin lehtiä. Huokaan hiljaa.
- Niin. Me. Minä, Sinä, Silja ja Kalle, poika hymähtää, suunnaten sitten lehtikasaa kohti. Tuo pysähtyy siihen, nappaa mut syliinsä ja hyppää kasaan. Kiljaisen, alkaen sitten nauraa iloisena, kun Saku pomppii lehtikasassa myös nauraen, minä sylissään. Kurkotan käsiäni kohti taivasta, antaen tuulen leikitellä punaisilla hiuksillani, nauran.
- Kaatuu, kaatuu, Saku nurisee nauraen, tunnen, miten tuo alkaa kaatumaan taaksepäin, kohti pehmeää kasaa. Nauran, pitäen tiukasti käsiäni pojan ympärillä, pian tuo tömähtää kasaan ja pari lehteä lehahtaa ilmaan, mä tömähdän pojan kainaloon, parin lehden lehahtaessa ilmaan ja yhden pysähtyessä kasvoilleni. Otan sen sormieni väliin ja jään katselemaan kirkkaanpunaista lehteä, kunnes päästän sen menemään. Nauran vielä hetken.
- Mulla ei oo pitkään aikaan ollut noin hauskaa, kuin äsken. Kiitos, Saku, sanon, pyörähtäen katsomaan pojan suklaanruskeita silmiä. Hymyilen hieman, kuten poikakin tekee, tuo nyökkää mulle. Siirrän katseeni sitten taivaaseen ja tähtiin, ajatellen, että mun äiti, Liisa ois yksi niistä. Varmasti se onkin ja pian mä ehkä liittyisin sen seuraan.
- Aina, kun mä katon tota taivasta, jos sä kuolet, niin sun kuoleman jälkeen.. Aina mä muistan, että sulla on kaikki hyvin, että sä sieltä kattelet enkelinä, Saku sanoo, haikeus, mutta samalla onnellisuus äänessään.

Sä laitoit mut piiloon, kaikelta pahalta
Suojasit syliin, pahoilta unilta
Kirjoitit selkään mua aina rakastat
Vaikka mä oon niin rikki ja sekaisin

- Nii. Katon, että mitäs se Salinin Saku taas siellä sählää. Miten mä voin olla varma, et sä pärjäät? Kysyn huolissani. Saku on oikee sähläyksen, säätämisen ja ongelmien keräämisen mestari. Kun Sakun näkee kävelemässä kadulla, on yleistä, että sen perässä seuraa 20 näkymätöntä ongelmaa vainoamassa. Mutta Saku pärjää, se osaa vetää itsensä pinteestä pois, yleensä. Saku on tehnyt munkin eteen niin paljon uhrauksia, etten mä oikeesti millään, koskaan pysty kiittään sitä kaikesta. Me maataan yhä siellä lehtien keskellä, poika ottaa mua kädestä. Katson tuota syvälle silmiin.
- No kyllähän sä nyt mut tunnet! Miia-kulta. Mä oon sählänny aina ja tuun sähläämään jatkossaki. Mut mä pärjään, Saku sanoo, katsoen mua pitkään niillä ihanilla, suklaanruskeilla, syötävänsulosiilla silmillään. Nyökkään hiljaa. Katon noita ruskeita silmiä ja haaveilen. Miltä se tuntuis, kun me istutaan Sakun kanssa pilven reunalla ja katteltas alas, rakastuneina. Huokaan hieman ja pidän tuota kädestä.
- Muistat sä, kun me istuttiin kalliolla? Juteltiin ja vaan oltiin? Kysyn huokaisten. Saku katsoo mua, nostaen mut syliinsä, vieden tuoliin ja kärräten sen äkkiä rannalle. Katson poikaa, päätäni pudistaen, ei voi olla yhtä ihanaa. Tuo nostaa minut, istuttaen viereensä kalliolle. Katson veteen, hymyillen. Huokaan syvään, nojautuen Sakuun. Mä suljen silmäni, tuntien, että oon turvassa. Tiedän, ettei tätä jatkuis kauaa, mä en saisi olla onnellinen kovinkaan pitkään. Mutta mä voin ainakin nähdä Sakun taivaasta, aina kun mä haluan.
- Sähän tiiät mun pahimman pelon? Sen, että mä pelkään pimeää? Kysyn ja katsahdan Sakuun, tuo nyökkää, hieman hämillään. Mulla on aina ollut sama pelko, pimeänpelko, mutta nyt sekin on haihtunut. Mä jaksan uskoa hyvään, elävään, taivaaseen, siihen kauniiseen paikkaan. Musta tuntuu, että Sakun läsnäolo on tainnut saada mussa ihmeitä aikaan.
- En enään pelkää pimeää, kun kanssani sä oot, sanon. Huomaan pojan silmien kyyneltyvän. Tuo silittelee mun punaisia hiuksia ja kuiskii kauniita sanoja korvaan, tuijotan eteeni, hymyillen hieman. Mä lähtisin ehkä pian pois, mutta se ei tarkoittas lopullista eroa. Vielä me tavataan joskus taivaassa. Huokaan hiljaa, pitäen sinisiä silmiäni auki, en oikeastaan oo edes väsynyt. Mulla on Saku vieressä. Se riittää, pitämään kaiken loitolla. Painajaisetkin.

Mä tahdoin jäädä sun luo, mä tahdoin jäädä sun luo
Sä tiesit, mä pelkään pimeää
Sä tiesit mä pelkään, että yksin jään
Mä tahdoin hengittää sua, mä tahdoin hengittää sua

Salkkarit 19.5Tiistai 19.05.2009 10:57

8DD

*Oona ja Salla tekevät kaikessa rauhassa jotain ruokaa(?) kotonansa, sisään rynnistää humalainen Miro*
Miro: "Hei jos teil on joku ongelma, nii kysykää tält kaverilt tässä" *Puhuu itsestään*
Salla: "Siis sä oot kännissä ku käki"
*Jolloin Miro repeää*
Miro: "KUKKUU!" *Huudahtaa ylipirteästi ja naureskellen*
Oona: "Miten sä oot tossa kunnossa?!" *Erittäin kiukkuinen äänensävy..*
Miro: *Repeää* "Tossa tuli otettua vähän kuppia faijas kanssa!"
Salla: "Siis onko Kari juottanu sut?!"
Miro: "Jep. Oli perinteinen meininki. Oli kaljaa, sit oli olutta ja kossua ja..." *Luettelee siinä rauhassa istuesssaan*
Oona: "Missä faija on?! Nyt tää saa riittää!!"
Miro: *Kattelee ympärilleen* "No saunassa kai?"
Oona: "Se yrittää taa sabotoida SUN JA MUN VÄLEJÄ!" *Oona selventää tilanteen, Miro jää pöytään hämmästelemään*
Miro: "Noooo!! Sinuna en kyllä menis!"
Salla: "Ehkä on ihan hyvä, että Oona menee laittaa isänsä ojennukseen.."
Miro: "NO EHÄN MÄ NY SITÄ! Mutku ei se Kari jääny sinne yksin...." *Miro repeilee*

<3 Rakastan tätä ohjelmaa. . . : D

[Ei aihetta]Sunnuntai 17.05.2009 20:02

haahhaaahh arvatkaa kuka näki tänää salkkareiden Miikan ? 8DD
Melender: Mistäs tää pallo on tänne ilmestyny, ku ei tää oo mun eikä tyttöjenkään?
Meri: *Olkien kohautus* No mut ehkä se on tippunu taivaasta, ku ne on siel pelannu jalkkista, nii sillee pilven yli
Melender: Aijaa.. Että kuka ois pelannu?
Meri: No Jeesus.. Taisiisiiisssiiiis Aatami!
Melender: Aiii...
*Hiljaisuus*
Melender: Mitäköhän sitten tapahtuis, jos tuolta tippuis ihmisiäki yli pilvien?
Meri: Jaa-a. Mieti sitä
Melender: Mietinkin.

[Ei aihetta]Sunnuntai 10.05.2009 12:34

VAHINGOT

Oletko koskaan
[ ] Hyppinyt sängyllä niin että se on räsähtänyt
[x] Kiroillut pienempien kuullen
[x] Laulanut hississä
[x] Laulanut suihkussa
[x] Laulanut luokassa
[x] Ollut jälki-istunnossa
[ ] Hajoittanut vahingossa tv:n
[x] Leikannut veitsellä viillon sormeen
[ ] Ommellut ompelukoneella sormeen
[x] Saanut 1 cm kokoista "tikkua" varpaaseen
[ ] Syönyt kärpäsen


MIELIPITEET

Kännykkäni on
[x] Tekstaamista varten
[x] Soittamista varten
[ ] Kuvien ottamista varten
[ ] Paras
[ ] Uusinta mallia
[ ] Vanhinta mallia
[ ] Tv:n sisältävä huippukänny
[x] Jotain ihan muuta

TELEVISIO

Katson
[ ] Frendejä
[ ] O.C.:tä
[ ] Teho-osastoa
[ ] Lostia
[ ] Hurjaa Muodonmuutosta
[ ] Everwoodia
[ ] Huippumalli haussa
[ ] E! Entertaimenttia
[x] Musiikkitv:tä
[ ] Sinkkuelämää
[x] Salkkareita
[ ] Päivien viemää

HIUKSET

Käytän hiuksiini
[ ] Suoristusrautaa
[ ] Hiuksienkiharrinta
[ ] Geeliä
[x] Muotovaahtoa
[x] Shampoota
[x] Hoitoainetta
[x] Hiustenkuivaajaa
[/] Väriaineita
[ ] Tehohoitoa
[ ] Lakkaa

MITÄ LEMMIKKEJÄ OMISTAT:
[xx] koiran
[xx] kissan
[ ] gerbiilin
[ ] hamsterin
[ ] marsun
[ ] kanin
[ ] rotan
[ ] ponin/hevosen
[ ] käärmeen
[ ] liskon
[ ] undulaatin
[ ] papukaijan
[ ] en mitään

HIUKSET

Hiustesi väri
[x] Musta
[x] Ruskea
[ ] Punainen
[ ] Blondi
[ ] Oranssi
[ ] Sekava


PELOT

Pelkäätkö
[ ] Pimeää
[ ] Yksinäisyyttä
[x] Hämähäkkejä
[ ] Karhuja
[x] Hammaslääkäriä
[ ] Piikkejä
[ ] Kuolemaa
[x] Salaisuuksiesi paljastumista


MIELIPIDE

tykkään
[ ] nimestäni
[ ] kuivatuista hedelmistä
[x] jäätelöstä
[x] elokuvista
[x] kirjoista
[ ] koppakuoriaisista
[ ] hämähäkeistä
[x] eläimistä
[ ] koulusta
[x] autoista
[x] suvustani
[x] luokastani/työkavereistani
[ ] paikkakunnastani

Olen
[x] esiintynyt
[x] ollut konsertissa/festareilla
[x] matkustanut laivalla
[ ] matkustanut junalla
[ ] ollut sairaalassa yön yli
[x] ollut onnettomuudessa
[x] voittanut rahaa
[x] kadehtinut toista
[x] kannustanut/kehunut toista
[x] huutanut toiselle
[ ] ampunut aseella
[x] käynyt baarissa
[x] käynyt museossa
[x] käynyt huvipuistossa
[x] juonut alkoholia
[x] lyönyt toista
[x] kalastanut
[x] ajanut autolla
[ ] ajanut mopolla/skootterilla
[ ] ajanut moottorikelkalla
[ ] ollut helikopterin kyydissä
[ ] ajanut traktorilla
[x] ratsastanut hevosella/ponilla
[x] valehdellut äidilleni
[x] pidellyt elävää käärmettä
[ ] pidellyt elävää liskoa
[ ] pidellyt elävää lintua
[x] nähnyt julkkiksen
[ ] kätellyt/halannut tms. julkkista
[ ] uinut avannossa
[ ] soittanut ambulanssin
[x] lukenut yli 1000-sivuisen kirjan
[x] nukkunut pommiin
[x] riehunut julkisella paikalla/kotona
[x] ollut virpomassa
[x] ollut päiväkodissa
[x] pelannut tietokonepeliä
[x] ollut "rakastunut" julkkikseen
[ ] lainannut rahaa toiselle yli 10e

[Ei aihetta]Sunnuntai 10.05.2009 12:29

Kolme nimeä, joilla minua kutsutaan:
- Meri
- Mörsö
- Mersu
Kolme paikkaa, jossa olen asunut:
- Jousities
- Kaivokatu
- Sammontie
Kolme telkkariohjelmaa, joita katson:
- Salatut Elämät
- Lemmen Viemää
- Käenpesä
Kolme asiaa, joiden tekemisestä nautin:
- Nauramisen
- Nukkumisen
- Roolaamisen
Kolme paikkaa, jossa olen käynyt:
- Koulu
- Italia
- Öäöä netti : D
Kolme väriä, joista pidän:
- Musta
- Vaaleansininen
- Verenpunauinen
Kolme nettisivua, joilla käyn usein:
- irc-galleria
- tallini
- rapidshare
Kolme asiaa, joita odotan:
- KESÄ
- Koulun loppuminen
- Kesäkuun 1

I miss you, oh<3 Torstai 07.05.2009 19:21

HYMYILEVÄ TYTTÖ

Little girl doesn't have much
She walks with a smile
she's so full of life

Olipa kerran pieni kaunis tyttö, jolla oli mustat, hyvin pitkät hiukset, sekä ruskeat, suklaanväriset silmät. Tytöllä ei ollut paljoakaan. Hänen äitinsä ei enää ollut tytön luona, eikä tyttö oikein muistanut paljoa äidistään. Mutta hänellä oli isä, se riitti. Tytön nimi oli Melinda, hän oli hyvin täynnä iloa, hymyili ja nauroi, säällä kuin säällä. Tytön isä, Akira oli hyvin ylpeä pienokaisestaan ja varjeli tuota, kuin kalleinta aarrettaan, sillä eihän isälläkään ollut elämässä enää paljoa, mutta pieni tyttö väritti hänen elämäänsä sävyjä. Akira rakasti paljon Melindaa, ja Melinda rakasti isäänsä, koko pienellä, sykkivällä sydämellään. Eräänä iltana Akira oli tuttuun tapaansa peittelemässä Melindaa nukkumaan.

- En halua nukkua! Tyttö oli protestoinut ja puuskannut jopa pienet kätensä, pelkästään mielenosoitukseksi. Akira oli hymyillyt ja suudellut Melindaa kevyesti, hennosti otsalle, kuten miehellä oli joka ilta tapana tehdä. Ei sille ollut koskaan mitään erikoista syytä. Kai Akira vaan halusi viestiä rakkauttaan.
- Tapaamme taas huomenna, kulta. Hyvää yötä, Akira kuiskasi, sulki valon huoneesta ja jätti tytön nukkumaan, kulkien pian itsekin jo unten mailla. Samana iltana joku kuitenkin herätti Akiran. Melinda ITKI. Eihän siinä mitään, tokihan lapset itkevät, mutta Melindalle kerta todentotta oli ensimmäinen. Melinda huusi, kiljui ja itki, Akira tiesi, ettei kaikki ollut kohdallaan. Ripeästi hän asteli käytävälle huoneestaan, miehen nenään tunki voimakas, tulen tuoksu. Kauhistuneena hän tuijotti, kuinka kevyet liekit ikään kuin tanssivat. Mikä pahinta – ne tulivat suoraan Melindan huoneesta.

But she cries in the night
Just trying' to hold on
No one can hear
She's all alone

Akira juoksi kohti Melindan huonetta, huutaen lujalla äänensävyllä tytön nimeä. Äkkiä itku lakkasi, yhtäkkiä tauoten. Melindan huoneeseen syttyi syvä hiljaisuus. Akira käveli arkaillen kohti tyttärensä huonetta ja avasi oven. Mitä hän näki? Pienen, kauniin, vaaleakasvoisen, hymyilevän tytön makaamassa sängyllään, silmät suljettuina. Ääntäkään ei kuulunut. Akira tajusi Melindan lähteneen tältä maapallolta, kohti toista, parempaa paikkaa. Mies sulkeutui täysin. Hän syytti tapahtumasta itseään, eikä enää suostunut tulemaan ulos. Miestä ei näkynyt koskaan torilla, tai kylällä, hän oli lukittautunut kotiinsa. Hän kaipasi tytärtään, enemmän kuin kukaan ikinä pystyi uskomaan. Värit lähtivät tyttären lähdön mukana kokonaan pois Akiran elämästä. Kaikkea yritti, mutta ihan turhaan, eihän mikään enää voisi tuoda takaisin sitä pientä, joka oli Akiralta pois ryövätty.

Eräänä yönä, kun Melindan kuolemasta oli kulunut tasan puolivuotta, Akira heräsi outoon tunteeseen. Joku sai hänen jalkansa kulkemaan, Akira raotti tyttärensä huonetta. Keskelle lattiaa oli pystytetty puinen, musta tuoli. Tuolissa istui joku, joka oli selkä kohti Akiraa. Sen joku nauroi, täynnä iloa ja onnellisuutta. Sillä oli pitkät, mustat, melkein lattiaan olevat hiukset. Akira jähmettyi. Kuka hänen tyttärensä huoneessa oli. Tyttö katsoi hymyillen olkapäänsä yli ja Akira tunsi kyynelten kirpoavan silmistään, kun näki tytön hymyilevät kasvot.
- Ei hätää, isä. Olen turvassa, jumalan sylissä, minusta pidetään hyvää huolta. Näemme vielä isä. Hyvää yötä, pehmeät sanat kaikuivat huoneessa ja pian tyttö oli poissa – mutta tuoli yhä keskellä huonetta...

Goodnight, sleep tight
No more tears
In the morning I'll be here
And when we say goodnight,
Dry your eyes
Because we said goodnight,
And not goodbye
We said goodnight
And not goodbye