IRC-Galleria

Kun me tavattiin, oli helppoo
meni päiviä katsomat kelloo
mitään vastaavaa kokenu ennen
oltiin kuin luotuja toisillemme
mitä kävi en käsitä mitenkään
riidellään sovitaan ja sit taan riidellään
pelkkää riitaa ja kummalkin kiirettä
pinna kireellä, ero vireillä
must tuntuu kun käden käännös
suhde olis muuttunu kädenväännöks
on sekasin pelisäännöt
mitä sanot, yritetäänkö?
voit olla varma musta
en petä sun luottamusta
vaik riitely tuottas tuskaa
en päästä irti susta

training camp seuraavat 4vk---> kuolen :D

Anna. sanoo:
en mie ollu siinä

Henna. sanoo:
kysy et "entäs työ kaks sitten? ootteko jo b:tä. no ei se mitään tulkaa silti"

Anna. sanoo:
muistaakseni?

Henna. sanoo:
olitpas!

Anna. sanoo:
aijaa

Henna. sanoo:
nooran vieressä vetelit sitä munkkii

Anna. sanoo:
joo ruoka vie ajatukset mennessää

Henna. sanoo:
selvästikki

Anna : no ei sillä muute olis auktoriteettii.
Hanna : mikä on auktoriteetti?
Virva : no jos mulla on hyvä auktoriteetti ja sanon sulle että imase kikkelii ni sinähä imaset.


:DDDDDDDDDDDDDDDDD

Kymmenen merirosvoa merellä seilaten, itseään tyynestä merestä peilaten. Suunnittelevat aarteen metsästystä sen, suuren, kauniin, kultaisen. se on hallussa peikon tuon, joka asuu keskellä mustan suon. Suo saarella sijaitsee, saaren sijaintia merirosvot mietiskelee.
Piraatit kuukausia merellä matkustaen, edestakaisin kannella laahustaen.
miettivät hulppeaa elämää, rikkautta. Sitä kotona odottavaa elämän rakkautta.
Viiden vuoden päästä merirosvot kannella parta varpaitaan hipoen, kuivia suupieliä lipoen.
Ei vettä ole kuin suolaista, ei naikkosen pakaraa jota nuolaista. Auringon kultainen säde tuo, heidän silmiinsä heijastuksen luo. Makaa aarre edelleen paikallaan, kun samaan aikaa lyö tuomari kaunista neitoa laikallaan. On tuomari tuomitsemassa peliä rakkauden, merirosvo sitä merellä ollessaan häviten. Ei ole kotona enää odottamassa sitä elämän rakkautta, tavarat toisen miehen mukaan pakannutta. Mailla tapahtuvista asioista tietämättä, jatkavat merirosvot aarteen etsimistä, sen suuruutta kieltämättä. Vihdoin kannella riemun huudot kaikuvat, itkutkin välistä raikuvat, saari näkyvissä!
Ei merirosvo tavallisesti kyyneliä päästele, mutta nyt ei kukaan niitä säästele. Vuosien työ ja raataminen, nyt on edessä peikon kaataminen! Ei sitä helpoksi työksi tiedetä, mutta ei tätä kärsimystäkään turhaan siedetä.
Astuvat merirosvot maihin iloissaan, odottaa peikko suollaan vihoissaan. Pitää peikko aarrettaan suurena ja arvokkaana, kenellekkään ei sitä taistelutta luovuttaisi. Aarteen pitääkseen peikko vaikka maapallon kokoisen hatun huovuttaisi.
Näkee peikko suolla edessään joukon riehakkaita piraatteja, käsissään aseita kookkaita. Tajuaa peikko niihin nujertuvansa, mutta taistelee kunnes tuntee musertuvansa.
Alkaa suuri taisto ja tappelu, nyt ei auta edes vaisto tai kivien nakkelu. Alkaa peikko taistelua hävitä, juoksee pakoon, suuren kallion rakoon. Eivät merirosvot perään lähde, ei vaikka siellä odottaisi ruoan tähde. Nyt on käsissä aarre, edessä elämän suurin kaarre.
On peikon aarrearkku likainen ja laho, sen sisältöä miettii jokainen taho.
Avaavat merirosvot voimalla suuren lukon, löytävät sisältä kuolleen kukon!
Voi sitä surua, murhetta ja kurjuutta, etsimiseen käytetyn ajan turhuutta!
Parkuvat isot miehet suossa polvillaan, iso suru rinnallaan.
Mihin oli viisi vuotta käytetty? ei tällä toivomuksia täytetty.
Täytyy takaisin laivaan astua, tyhjin käsin kaivaen rikkinäistä taskua.
Ei taskussa ole edes leivän murusta, kipuja mahanpurusta.
Murheissaan kotiin päin seilaten, edelleen itseään Tyynestä merestä peilaten.
Tajuavat merirosvot elämän summan, edessä on valinta jommankumman.
Koti ja perhe vai suuret seikkailut aarteineen?
Tosirakkaus suurine kaarteineen?
Päättävät miehet maalla elämisen valita, onhan siellä elämisen onni.
Eikä elämisen onnea korvaa edes tonni!
Kohtia kotia matkustaen, miettivät merirosvot tulevaisuutta.
Oli se sitten tumma ja synkkä tai täynnä aurinkoisuutta, on elämään valittu uusi tie.
Mitä se sitten kenellekkin lie…

It was so easy that night
ShouldÂ’ve been strong
Yeah I lied
Nobody gets me like you

couldn't keep hold of you then
how could i know what you ment
there was nothin to compare too

I know everything changes
All the cities and faces
But I know how I feel
About you

Theres a mountain between us
But theres one thing im sure of
That i know how i feel
About you

Can we bring yesterday
Back around
Cause I know how I feel
About you now
I was dumb I was wrong
I let you down
But I know how I feel
About you now

All that it takes
One more chance
Don't let our last kiss
Be our last
Give me tonight and I'll show you

Not a day passed me by
Not a day passed me by
When I don't think about you
And there's no moving on
Cause I know you're the one
And I can't be without you

anna: "oonko mie isokokone?"
tatu: " sie oot naine. naiselline"
mmmhh kiittiiii :D:D:DD:'DD

Is this my life I'm wondering
It happened so fast
How do I turn this thing around

All I want is the wind in my hair
To face the fear but not feel scared

Ooh, wild horses I wanna be like you
Throwing caution to the wind, I'll run free too
Wish I could recklessly love like I'm longing to
I wanna run with the wild horses
Run with the wild horses, oh

I don't quite know
How to say
How I feel

Those three words
Are said too much
They're not enough

Anna. sanoo:
katskun ja äitin soijalaatikko näyttää paistetulta kananmunalta
Anna. sanoo:
tulikoha munamaitoo vähä liikaa?
virva. sanoo:
voi olla
virva. sanoo:
laita siihen ketsupit valmiiks!
Anna. sanoo:
katsku otti sitä nyt
Anna. sanoo:
pitäskö tilata ambulanssi valmiiks
virva. sanoo:
vois olla ihan okei
virva. sanoo:
mitä kävi?
Anna. sanoo:
sulki ovensa
Anna. sanoo:
en kuule ku hengitys alkaa rahista sitte :S