IRC-Galleria

(kopio protype, ei tunne kirjoittajaa)

En ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä, miksi miesten ja naisten seksuaaliset halut eroavat niin paljon toisistaan. Enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä koko Mars-Venus juttua.
Enkä koskaan ole tajunnut miksi naiset muka ajattelevat sydämellään ja väittävät miesten aivojen olevan jalkovälissä. Ei pidä paikkaansa ainakaan minun osaltani!

Esimerkiksi: Eräs ilta viime viikolla olin menossa vaimoni kanssa sänkyyn.
Intohimoni alkoivat jyllätä ja yritin seksuaalista kanssakäymistä.
Vaimoni katkaisi lemmekkäät lähestymisyritykseni ja sanoi:
"Sori kulta. Nyt ei vaan tunnu siltä. Mä vaan haluisin, että pitäisit mua sylissä ja silittelisit mua".

Minä siihen: " ETTÄ MITÄ?!"

Mietin mitä ihmettä toi nyt oli... Ei mennyt studioon sitten ollenkaan.
Vehje seisoo tanassa ja pitäisi vaan pidellä muijaa sylissä ja silitellä.
Sama, kuin olisi paastonnut kuukauden ja edessä olisi kunnon pihvi, jota pitäisi vain haistella.
Ei totta vie!!

Sitten vaimoni sanoi sanat, joita kukaan mies ei todellakaan haluaisi puolisoltaan kuulla:
"Sinä et vain yksinkertaisesti ole samalla tasolla minun henkisten ja naisellisten tarpeideni kanssa.
Siksi en voi aina tyydyttää sinun miehisiä tarpeitasi, kun sitä haluat. Etkö voisi vain rakastaa minua sellaisena, kuin minä olen? Ei sellaisena mitä teen vuoksesi makuuhuoneessa"

Tajusin, että mitään seksuaalisuuteen viittaavaa ei sinä iltana tulisi tapahtumaan.
Erektioni laski aikanaan ja pystyin mietiskelemään asioita.

Unettoman yön aikana mieleeni muodostui oivallinen vastaveto, jossa todella punnittaisiin naiseni henkinen taso.

Seuraavana päivänä otin vapaapäivän töistä, jotta voin viettää aikaa vaimoni kanssa.
Menimme ensin mukavalle lounaalle, jonka jälkeen vein hänet shoppailemaan isoon tavarataloon.
Kävelin hänen kanssaan ympäri eri osastoja, joissa hän kokeili erilaisia asuja.
Koska hän ei osannut päättää minkä ottaa, minä ehdotin, että otetaan ne kaikki.

Voi sitä ilmeen kirkastumista ja hameiden hamstraamista.

Seuraavaksi hän halusi parin uusia kenkiä ja minä ehdotin, että otetaan pari jokaiselle uudelle asulle. Menimme seuraavaksi koruosastolle, josta hän valitsi itselleen timanttikorvakorut, kaulakorun ja upean timanttisormuksen.

Hän oli niin innostunut ja onnellinen. Hän sanoi tämän olevan juuri sitä, mitä hän on uneksinut.
Hän sanoi rakastavansa minua niin paljon.... Hän alkoi jopa ehdotella seksuaalista kanssakäyntiä sovituskopissa.

Merkillistä.

Lopulta hän sanoi: "Eiköhän tässä ole kaikki kulta. Mennäänkö sitten kassalle?"

Pystyin juuri ja juuri hillitsemään itseni kun sanoin:
"Sori kulta, nyt ei vaan tunnu siltä".

Hänen kasvonsa muuttuivat kalpeiksi, hänen leukansa loksahti auki ja typerä hymy hyytyi hänen kasvoilleen, kun hän sai tuskin kuuluvalla äänellä sanottua:

"Mitä?!"

Minä jatkoin rauhallisesti:
"Kulta minä vain halusin, että pitäisit näitä tavaroita sylissäsi.
Minusta tuntuu, että sinä et vain ole samalla tasolla minun miehisten ja taloudellisten tarpeideni kanssa, jotta voisin tyydyttää sinun tarpeesi naisena".

Ja juuri kun hän alkoi näyttää siltä, että nyt tulee varmasti itkuraivarit, minä lisäsin:
"Mikset voi vain rakastaa minua sellaisena kuin olen, ei sellaisena mitä voin sinulle ostaa?"

Varmasti ei tipu seksiä tänäänkään, mutta ainakin se narttu tietää, että miltä miehestä voi joskus tuntua.

Kunnioitettu omistajani,

kohtele minua lempeydellä,

sillä kukaan ei ole sinulle kiitollisempi

kuin minun uskollinen sydämeni.

Älä katkaise luonnettani kepillä,

vaikka nuolisinkin kättäsi lyöntien välillä.

Lempeytesi ja kärsivällisyytesi opettaa minua

tekemään asioita paljon nopeammin ja tehokkaammin.

Puhu minulle usein,

sillä sinun äänesi on minulle maailman tärkein ääni

minkä koskaan olen kuullut,

kuten varmasti olet myös huomannut hännän heilumisestani

ja iloisesta haukustani kuullessani askeleesi.

Kun ilma on kylmä ja märkä,

ota minut sisälle,

sillä olen lemmikkisi,

en enää villieläin,

joka on tottunut kylmään ja märkään.

En pyydä muuta kuin maata jalkojesi

juuressa palvoen läheisyyttäsi.

Vaikka sinulla ei olisi kotiakaan,

mieluummin seuraisin sinua jään ja tuiskun läpi,

kuin makaisin pehmeällä patjalla,

olet jumalani ja minä uskollinen palvojasi.

Pidä kupissani aina puhdasta vettä,

sillä vaikka osaan tulla luoksesi,

en osaa kertoa janostani.

Anna minulle terveellistä,

hyvää ruokaa, jotta pysyn terveenä,

voin leikkiä, juosta, kilpailla, metsästää

ja toteuttaa käskyjäsi,

seurata vierelläsi ja pysyä valppaana

ja vahvana puolustamaan sinua hengelläni,

kun sinä olet uhattuna.

Ja, hyvä valtiaani,

jos jumala niin haluaa ja terveyteni minut jättää,

älä hylkää minua vaan pidä minua sylissäsi,

hyväile lempeillä käsilläsi väsynyttä palvelijaasi

ja laita minut armeliaaseen ikuiseen lepoon.

Ja minä lähden luottaen,

- tietäen viimeiseen hengenvetooni saakka –

kohtaloni olleen aina turvallinen sinun vallassasi

Wuff Wuffh <3

askan aku uussa
anettaa uttet ä
erkele uutti ieluuni
imeä usta ydämeni
eto öyrii isälläin
enteleesti asentaa yvältä

aha ennä anomaan
aras ennä iivoomaan

Mistä: Iso-Nainen
Suomi
Mihin: Mies
Sveitsi

Autolla: 3,002 km – tietoja 2 vrk 1 h

Mistä: Mies
Sveitsi
Mihin: Iso-Nainen
Suomi

Autolla: 2,993 km – tietoja 2 vrk 1 h (kts. kartta)


Nämä reittiohjeet ovat vain suuntaa-antavia. On mahdollista, että rakennustyömaat, liikennemuutokset tai muut tapahtumat aiheuttavat muutoksia, jotka aiheuttavat poikkeamia karttaan.

-- miten voi olla naisesta mieheen 9 km pidempi matka kuin miehestä naiseen???
-- suunnittelin vaan josko lomalla pitäis reissata :D

On ihana tuntea että on paljon ystäviä, osa teistä on vain sellaisia
joiden kanssa olen ollut vain puhelinyhteydessä tai tavannut vain
kerran.

Ystäviä siltikin!

Toivottavasti tapaamme vielä joskus.
Ystävyydellä
<3


Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän
luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan
kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.

Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2) tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme silloin,
kun siipemme eivät enää pysty muistamaan miten lennetään."

Eläinaiheinen valokuvauskilpailu

tarkoitettu KAIKILLE eläinten valokuvaamisesta kiinnostuneille.

^^ kuvassa orava tais vaan tykätä tötteröstä :D

Eläinaiheinen valokuvauskilpailu

Nainen istuu perjantaina töiden jälkeen baarissa lasillisella työkavereiden
kanssa. Ovesta sisään astuu pitkä, raamikas, mmm... seksikäs, hyvännäköinen
keski-ikäinen mies. Näky on niin silmiä hivelevä että nainen ei saa
katsettaan irti miehestä.

Mies noteeraa pitkän katseen ja kävelee pilke silmässä suoraan naisen
luo. Ennen kuin nainen ehtii pyydellä anteeksi tyylitöntä tuijotustaan,
mies kumartuu hänen puoleensa ja kuiskaa:
Kuule, teen sinulle ihan mitä haluat,
todella ihan mitä haluat, satasella, mutta yhdellä ehdolla.
Ällistyneenä nainen kysyy mikä ehto on.
"Sinun täytyy kertoa mitä haluat minun sinulle
tekevän kolmella sanalla, vain kolmella sanalla."

Nainen miettii hetken, mittailee miestä, ja kas, ottaa kuin ottaakin
hitaasti satasen lompakostaan, kirjoittaa siihen osoitteensa ja laittaa
setelin miehen käteen. Syvälle miehen silmiin katsoen, hän sanoo
merkitsevästi :


....


....

....



....


....

....


....


....

....


....


....

....

Siivoa meidän huusholli.