IRC-Galleria

Kuuntelen kun hengität. Kun kosken hiljaa olkapäätäsi suudelmallani, vedät ilmaa keuhkoihisi.
Kun hipaisen huulillani kainaloasi, puhallat ilman ulos.
Tunnen miten värähdät, kun kosken pehmeää ihokarvoitustasi pakaroissasi, käännyt puoleeni ja suutelet kiihkeästi kosteita huuliani.
Pidät kiinni ja suusi siirtyy kohti niskaani intohimoisesti, kätesi kulkevat pitkin vartaloani,
etsien kosteina minun tahtomaani kuivaa erämaata.
Kielesi löytää herkullisen hedelmän rinnaltani, ja nuppu puhkeaa kukkaan.
Pakenen ja peruutan, kunnes löydän sinun ylitse pursuavan kuohuviinisi.
Sulaudun kuin laava, tulivuoresi rinteeseen purkautuessasi.

-minä-

Tule viereeni, katso silmiini.
Ole lähellä, nojaa varovasti.
Tuetaan toisiamme, ja olemme yhtä.
Halaa minua, purista lujaa.
Niin sydämemme hakevat yhteisen sykkeen...

-minä-

Rakastaisin sinua mutta, muuri on välillämme liian luja...
Se on rakentunut valheista ja riidoista. En pääse sen yli, sitä vartioi viha. En pääse sen ali, sitä vartioi syvä katkeruus ja syyllisyys. Ohikaan en halua mennä, koska en tiedä mitä edessä on. Perässä en tahdo kulkea ja katsoa miten muuri kasvaa ja vahvistuu, se kietoo mukaansa kaiken lähelle tulevan. Se on kuin verkosto mikä leviää likaisen veden saastuttaessa sitä.

-minä-

Ikävä!
se raastaa sydäntäni niinkuin raastaisin porkkanaa... Jäljelle jää vain roskiin heitettävä kanta.

-minä-

Pidä kiinni kädestäni rakas, älä päästä irti. On kuin antaisit energian virrata meissä.
Sängyssä... autossa... suhvalla, ihan missä vain. Sen ei tarvitse olla kuin hipaisu niin sen tietää. Kunhan se tulee sydämmestä.
Ilman kosketeustasi ,sammun kuin kynttilän liekki kun se tukahdutetaan.

-minä-

ANTEEKSI ANTAVA SYDÄN

Sydän, joka antaa anteeksi vääryyden, on kuin lävistetty simpukka, joka peittää haavansa helmellä.

MITÄ ELÄMÄ ON?

Elämä ei ole terveyttä, vaan paranemista, ei olemista, vaan tulemista, ei lepoa vaan harjoitusta.

PIENI JA KALLIS SÄILIÖ

Ruumiimme on eläinten ja sielumme enkelien kaltainen. Täytyy valita hyvin ne kuvat, jotka siihen aijotaan kaivertaa, sillä niin pieneen ja kalliiseen säiliöön tulee panna vain jaloinpia aineita.

Jälkipolville kirjoita, mieleesi paina, mikä on minulle tärkeää aina: että kauniiksi seinät saisin ahkerasti ahertaisin; että loisin ilon vailla vertaa, siksi raadan monta kertaa... Ja ajatus ja teko jokainen on kodin vuoksi kultainen.

Ehkä kykenen vielä joskus antamaan itselleni kultaisen tähden siitä hyvästä että olen tavallinen, ja ehkä vielä joskus annan itselleni kultaisen tähden siitä hyvästä että olen epätavallinen - että jaksan olla sinnikäs. ja ehkä vielä joskus pääsen niin pitkälle etten tarvitse tähtiä ollenkaan.