IRC-Galleria

Kaikki on aloitettava puhtaalta pöydältä.
Kaikki menneisyyden sivut on lakaistava pois muistista ja poltettava, ja kirjoitettava uusi luku.
Kaikki, mitä olet tehnyt ja mitä olet sanonut, ovat nyt merkityksettömiä, ja kohta vain kasa tuhkaa.
Kaikki, mitä olen tehnyt ja mitä olen sanonut, ovat nyt merkityksettömiä, ja kohta vain kasa tuhkaa.
Turhia kirjaimia, joista on saatu sanoja peräkkäin asettamalla.
Turhia sanoja, joista on saatu peräkkäin asettamalla lauseita ja virkkeitä.
Kaikki nämä kuuluvat nyt menneisyyteen.
Tuntuu hyvältä, kuin minut olisi monen vuoden jälkeen päästetty pois pakkopaidasta, vaikka vuosia oli vain kaksi.
Aloit pukea minua hiljalleen pakkopaitaan huomaamattani, ja lopulta se oli kokonaan päälläni.
Mutta nyt olen vapaa.
Tunne on sama kuin linnuilla, jotka lentelevät yläilmoissa vailla huolia.
Riemun tunne täyttää sydämeni ja mieleni.

Mutta kyyneleiltä on säästytty.
Vaikka olet yrittänyt ehkä tahallasi satuttaa, se vain tuntui hyvältä, koska se todisti että olen vapaa luomastasi pakkopaidasta.
Oma oli valintasi.
Oma oli valintani.
Se on nyt mennyttä.




Hyvästi.

Kumpi ja kumpi tappeli. Kumpi voitti?

"Kummituspaska! Hirvee ääni ja tuntemus mutta pöntössä ei jälkeäkään!"

"Muista myös, että bernhardinkoira kuolaa! Ravistelun jälkeen kuolavanoja voi löytyä seinältä korkealtakin."

"Ajjoin talavella pulukalla puuhu pahki ja pulukka halakesi."

In nineteen seventythree

<3

"Ei se mitään jos sä muutut vaikka karvaseks ja sulle kasvaa pitkät kynnet ja muuta, mut älä muutu toisenlaiseks sisältäpäin, jooko?"

-Megacool, Jess Mowry

25.9. Urpu-hieho rupesi poikimaan 18 jälkeen. Vasikka kuoli ennenkuin sai edes päätään näkyviin. Vasikka oli normaalia isompi, juuttuin lantiostaan kiinni. Jouduttiin sahaamaan lantiosta poikki, sitten takajalkojen välistä.

29.9. aamulla, 8 ja 9 välillä löytyin häkistä kuollut Väinö-kani. Eläinlääkäri saapui 11 aikaan, teki ruumiinavauksen ja totesi, että kani oli kuollut rasvoittuneeseen maksaan. Väinön hautasimme puun juurelle (oli muuten vaikee kaivaa!!).

1.10. Urpu-lehmä jouduttiin lopettamaan, koska se ei ollut noussut seisomaan. Kaulasuoneen 10kertainen nukutus ja solumyrkkyä. Viimeisen solumyrkkypiikin kohdalla Urpu hengähti 2 kertaa raskaasti, ja laski päänsä lähelle kylkeään.
Samana päivänä, klo. 16-->, Urpu suolestettiin navetan pihassa opetusmielessä. Ruumiinavauksessa tuli ilmi, että Urpulla oli paha tulehdus kohdussa, joka ei ollut palautunut viikossa.

2.10. lähti Tyttö ja Pikku-Liisa -vuohet. Nämä vanhat, ~17 ja ~19 vuotiaat vuohet olivat eläneet koko elämänsä yhdessä. Pikku-Liisalla oli suuri kasvain lonkkaluun edessä.

^-- ollu ihan kivat 2 viikkoa. viikon sisällä lähteny 5 eläintä. Ainoastaa vuohien lopetuksessa/"kuolemassa" en ollut mukana, muiden olin(jopa ruumiinavauksissa). Tervetuloa Tarvaalaan!

Joka päivä kaikenaikaa
mietin onko tämä totta ollenkaan
että kanssas
tätä taikaa rakkauden me koetaan
että kantaa oikeasti
tämä tunne aina päivään huomiseen
ja taas hetken
ihanasti
tunnen sydämeni lentoon lähteneen

Tahdon oikeesti olla sinun
enkä vain leikisti rakastaa
kanssas oikeesti kokea kaiken
mikä ollut on unelmaa
tahdon syliisi painaa pääni
tahdon lämpöösi nukahtaa
olla kanssasi oikeesti onnellinen
sua oikeesti rakastaa

Uskonut en silloin ennen
että todellisen onnen löytäisin
kun mä aina tullen mennen sitä juuri pakenin
mutta nyt on kaikki toisin
luotas lähteä mä koskaan tahdo en
olet nainen suurenmoisin
mulle lahjoitit sä aidon rakkauden

Tahdon oikeesti olla sinun
enkä leikisti rakastaa
kanssas oikeesti kokea kaiken
mikä ollut on unelmaa
tahdon syliisi painaa pääni
tahdon lämpöösi nukahtaa
olla kanssasi oikeesti onnellinen
sua oikeesti rakastaa

Olla kanssasi oikeesti onellinen
sua oikeesti rakastaa...

Rakas päiväkirja.
(7.1.2007)
Seppo oli meillä uutena
vuotena, mukanaan komea
äänensä. Fraidikin oli
täällä. Judo ei pelännyt
raketteja yhtään, itsekin
säikähdin enemmän kun se.
Olen tehnyt kotisivuilleni
uuden ulkoasun, tappelin sen
kanssa monta tuntia yksi
päivä. Tiistaina meillä
alkoi koulu, ja minulla oli
verikokeet. Keskiviikkona
menin Miitalle, tehtiin
hänen tulevalle koirallensa
kaavat pukua varten ja
teimme pizzaa. Pizza oli
vähän raakaa, mutta hyvää.
Torstaina käväisin
sairaalassa, sain
nilkkatukisiteet,
yölepolastan ja molempiin
käsiin tuet. Perjantaina
taksiin ei mahtunut, ja
ihmiset laittoivat MINUT
kävelemään, vaikka minulla
on lääkärin kirjoittama
lappu taksikyydin
saamiseksi. Taksissa siis
oli sellaisia, joilla ei
ollut lappua. Menin siis
Miitalle, ja teimme koiran
puvun valmiiksi. Annoimme
sille nimeksi Lonely Akonin
kappaleen mukaan. Teimme
kaavat seuraavalle
vaatteelle ja aloimme jo
vähän tehdä sitä. Judon
kanssa kävimme taas vuorella
lenkillä. Tänään kävin myös
kävellen junaradan kautta
Miitalla, teimme Secondin
valmiiksi ja aloitimme
kolmatta, Lovelyä (Lonelyn
sisarus).
Muuten keskiviikkona kun
illalla tulimme rataa pitkin
meillepäin Miitta saattoi
minua, huomasimme että valo
vaihtui vihreäksi.
Ajattelimme että kuulemme
junan tulon, mutta se tuli
niin hitaasti ettemme
kuulleetkaan. Katsoin taakse
ja karjaisin:"JUNA!" Miitta
otti takistani kiinni, ja
juoksimme täyttä päätä aika
jyrkkää rinnettä alas.
Miitta kaatui ja vasta sen
jälkeen alkoi tärinä.

Rakas päiväkirja.
(31.12.2006)
Uah, uusi vuosi. Kerron
kaikki tämän viikon
tapahtumat tässä Seppoa
odotellessani. Joululahjaksi
sain kaikkea tähdellistä, en
oikein mitään mitä olisin
halunnut (paitsi
Wagner-sukat ja
Yatsy-pelin). Toivoin 2000
palasta palapeliä, mutta
sain vain 1000 palasen.
Muista lahjoista ei sitten
puhutakaan. Kinkkua tuli
syötyä, ja suklaata.
Jouluaattona Judon saatua
Miitan lahjan (luu) hän söi
sen puolessa tunnissa ja
alkoi järsiä antamaani 37cm
luuta. Aattona kävimme myös
mummolassa, jossa olivat
setäni ja tätini
lukuuottamatta Jarnoa.
Pelasimme Alias-peliä puoli
yhteen asti yöllä. Lisää
suklaata kului. Tiistaina
pappa tuli meillä käymään ja
opetti minulle venäjää. Hän
kysyi, haluaisinko mennä
hänen tonttinsa naapuriin
ruokkimaan hevosia parina
iltana. Tottakai halusin.
Keskiviikkona menimme papan
tontille kaatamaan puita ja
raahaamaan niitä meille.
Kävimme moikkaamassa hänen
naapurinsa hevosia, Adamia,
Nappia ja Veeraa. Adam on
12-vuotias eestinhevonen,
Nappi 4-vuotias connemara ja
Veera 13-vuotias
shetlanninponi. Niitä
silittelimme ja harjailimme
ja hevosten omistaja näytti
meille mitä oli missäkin.
Veimme kaatamamme puut
meille ja tulimme ruokkimaan
hevosia. Menimme mummolaamme
odottamaan, että äiti hakisi
meidät. Mummi näytti minulle
rippikuviani. Ne olivat
hyviä, parempia kun
itselläni. Lueskelin
Sudenpentujen käsikirjaa
kunnes äiti tuli hakemaan
meidät kotiin. Torstaina
emme saaneet kyytiä
ruokkimaan hevosia, joten se
jäi papan hoidettavaksi.
Perjantaina aamulla yhdeksän
aikaan lähdin kahden tätini
Marin ja Sarin sekä mummini
kanssa ajamaan Tamperelle.
Menin moikkaamaan Iinaa.
Tsuippailimme kaupungilla,
etenkin Koskikeskuksessa ja
tein vuosisadan oston,
ihanat posliiniset
säästöpossut ja -valaat.
Juoksimme Koskikeskuksen
rullaportaat ylös (otti
muuten reisiin) ja
tsuippailimme lisää
kaupungilla, melkein
eksyimme. Iina voitti
pelikoneesta 30€. Tulimme
linja-autolla numero 25
Raholaan, ja menimme Iinan
kotiin josta tsuippailimme
Tesomalle. Iina voivotteli
takkiani, hanskojani ja
hattuani sanoilla:"Siis
vaaleenpunanen takki! Ja noi
hanskat! Ja ite tehty
pipo!". Ostimme karkkia
Videofirma Makuunista
(siellä oli jotain
piraatti-valkosiapalloja!!!) .
Illalla istuskelimme
koneella ja söimme karkkia
ja pelasimme pelikorteilla.
Nukkumaan menimme joskus
puoli yhden aikaan. Aamulla
nukuimme kymmeneen. Tai minä
nukuin, ja menin lyömään
Iinaa tyynyllä naamaan jotta
hän heräisi. Olimme vain 15
vaille kahteen asti, kunnes
jouduimme lähtemään
rautatieasemalle, koska
junani lähtisi klo. 15.05.
Tsuippailimme asemalla ja
Iina osti minulle 3.14€
maksavan karkkipussin
Makuunista. Siellä oli
aitoja valkosia palloja.

Rakas päiväkirja.
(23.12.2006)
En ole pitkään aikaan
kirjoittanut, mutta se
johtuu siitä, että isämme
otti modeemin pois nyt tässä
pariksi päiväksi enkä ole
päässyt kirjoittamaan! Mutta
nyt on paljon kerrottavaa.
Saimme todistukset 21.12. ja
sain käsitöitä kympin!!
Ajattele, kympin! En ole
koskaan saanut mistään
kymppiä! Oi vähän
ompelija-mummoni on ylpeä,
kun kuulee tästä. En ollut
itsekään uskoa silmiäni!
Mutta nyt muuta kerrottavaa:
näin taas Seppoa 17.12..
20.12. Olin Miitan ja Miisan
kanssa lenkillä, ja otimme
parit kuvat. Jalkani ovat
vieläkin täynnä nestettä.
Rölliä olen kuunnellut monet
kerrat läpi. Rölli on
lempparini. Meille on
hommattu jo jouluruuat.
Miitalta sain joululahjaksi
Fazerin minttusuklaa-rasian
ja Novitan neliraita lankaa.
(Kymppi!) Judolle hän antoi
luun, mutta Judo saa avata
sen vasta huomenna! Kiitos
niistä! Miitta sai minulta
neulomis-virkkaus-lapaset,
joissa oli ruutujen kuvat.
Hänhän pitää ruudullisista
asioista. Ostimme 21.12.
illalla Miitan lahjaan vielä
pienen lisän, jonka voin
paljastaa täällä kun olen
anatanut sen(en voi vielä
kävellen mennä, koska
jalkani vastustavat
ajatusta). Nunalta
leikattiin hiukset, ja
ehotin äitille irokeesia.
(Mutta voitko kuvitella,
kymppi!) Äiti meinasi
leikata, nimenomaan MEINASI,
mutta perui ajatuksensa heti
:(. Irokeesi-ajatus on
pyörinyt päässäni jo jonkun
aikaa. Äiti kysyi jo, minkä
väriseksi aion sen värjätä.
Siniseksi tietenkin.
Eiffel-torni palapeli
valmistui juuri. Aion
aloittaa pimeässä hohtavan
hevospalapelin tässä kohta,
että on huomenna tekemistä.
Olen tehnyt sen jo kaksi
kertaa läpi.
Lahja-tilanteeni näyttää
huonolta tänä vuonna. Laskin
itselleni 4 lahjaa, Judo saa
6.
Laitankin tähän todistus
numerot:
Käyttäytyminen 9
Äidinkieli ja kirjallisuus 9
Ruotsi 9
Englanti 7
Matematiikka 8
Biologia 7
Kemia 8
Yhteiskuntaoppi 9
Valinnainen kotitalous 8
Valinnainen käsityö 10
(!!!!!)
Liikunta 8
Terveystieto 8
Eli keskiarvoni on 8.272...
kun käyttäytymistä ei
lasketa.
Todistuksien jälkeen
luokanvalvojamme antoi
meille karkkia!
Tänään sain oudon kohtauksen
aamulla. Annoin Judolle
ruokaa, olin kyykyssä
maassa. Nousin ylös ja
kävelin jääkaapille, otin
kattilan sieltä. Yhtäkkiä
näköni pimeni, en nähnyt
mitään. Sitten aloin
vapista, ja kattilasta
putosi kansi. Sen jälkeen
näköni palautui.
(Mutta kymppi!)
Kiitos taas tästä hetkestä.
Ilman sinua ei olisi minua.

Rakas päiväkirja.
(16.12.2006)
Nyt minulla on paljon
kerrottavaa! Sekä eilen että
toissapäivänä paketoin
lahjoja! Lisäksi olen
aloittanut pimeässä hohtavaa
palapeliä, Eiffel-tornia.
Siitä on kaikki muut
valmiina paitsi taivas. No,
olenkin tehnyt sitä putkeen
jotain kaksi tuntia.
Ennätykseni taitaa olla
tähän mennessä neljä tuntia.
Osaan virkata vasemmalla
kädellä! Lisäksi voisin
harjoittaa taitoani virkata
varpailla, en ihan tuota
taitoa vielä kunnolla osaa.
Aamulla maa oli kuurassa.
Eilen meillä oli
liikuntatunnilla tanssia,
mutta minä en voinut
tanssia. Istuimme Miitan
kanssa katsomassa kun muut
tanssivat ja meillä oli
hauskaa. Liikunta tunnin
jälkeen oli lukutunti. Muut
menivät lukemaan
painisaliin, ja me jäimme
lukemaan käytävälle, koska
siellä oli niin rauhallista.
Katsoimme äidinkielen
tunnilla Painajainen ennen
joulua -elokuvaa. Sen on
"ohjannut" Tim Burton. Pidän
elokuvasta, mutta en pdä
siinä laulettavista
lauluista. Toinen Tim
Burtonin ohjaama elokuva
Corpse Bride, on kanssa
hyvä. Nämä kaksi elokuvaa
eivät kuitenkaan oli
Top5-listallani.
Leikkasin tässä yksi päivä
Judolta vähän
anturanvälikarvoja, koska ne
olivat päässeet rehottamaan.
Tämä on outoa. Kukaan ei ole
messengerissä, vaikka kello
on jo lähempänä 11:sta. No,
menen nyt syömään ja
kirjoitan illalla lisää!


Rakas päiväkirja.
(13.12.2006)
Heräsin tänään puoli kahdeksan aikaan. Käytin nopeasti Judon pihalla ja söin aamupalaksi kaksi Reilu -leipää. Lähdimme kouluun ja koululla olimme 8.20-8.25. Luin ruotsin sanoja, jotka oli tullut meille läksyksi. Aamunavaus meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun tuli vielä toiset sanat luettavaksi. Ruotsissa oli pieni testi, pieni ristikko vain ja sen jälkeen kertasimme kielioppia. Oppitunti hurahti hetkessä ohi. Toiseksi oli biologiaa, ja meillä oli sijainen. Sijainen oli hyvin perinteinen opettaja. "Tehdäänpäs nyt nämä tehtävät ja sitten käydään ne läpi." Toisin kuin oikea sijaisemme kertoo aisasta esimerkkejä ja tekee näin tunneista hauksempia ja mielenkiintoisempia. Yhteiskuntaopintunnilla oli sanat, joita en ollut ruotsin sanojen lomassa lukea. Tietenkin minulta kysyttiin yhtä, TUPO:a (jonka tarkoitusta en kyllä vieläkään muista). Ruokana oli spaghettivuokaa, ja söin aika paljon. Jouduin syömään yksin, koska se Miitta-penikka ei ollut koulussa! Tämä kostetaan! Äidinkielen tunnilla opettajamme luki kirjeitä, joita luokkalaisemme olivat kirjoitelleet toisilleen. Minun kirjeeni ei ollut siellä, koska se oli vielä tulostamattomassa muodossa sähköpostissani. Tunnin jälkeen opettaja päästi minut YKSIKSENI ATK-luokkaan. Kun vihdoin sain raahattua itseni pihalle, välituntia ei ollut jäljellä nimeksikään. Jatkoimme kemialla ihanan luokanvalvojamme opettamana. Tarkistimme kokeet ja katsoimme kaksi videonpätkää kaksoistunnilla, ja luokanvalvojamme päästi meidät Akin kunniaksi 8 minuuttia aikaisemmin (mikä on todella harvinaista). Taksilla köpötin kotiin koulun jälkeen, ja takana istuva nimeltämainitsematon ihminen yritti saada
adrenaliinin virtaamaan suonissani kiskomalla huppuani. En käyttänyt Judoa heti koulun jälkeen, vaan vasta neljältä lähdin kävelemään Miitalle päin junarataa pitkin hakemaan mittanauhaa. Miitta otti naapurinsa koiran Miisan ja lähti minun kanssa pienelle lenkille, eikä Judo edes kauheasti riehunut!! Olin hyvin ylpeä. Kotiin tullessani äitini ja isäni lähtivät joululahjaostoksille, ja minä raahasin muovikuusen ullakolta alas. Tunnin kamppailtuani sen kanssa se lopulta oli pystyssä ja koristelimme sen. Kohta äiti ja isä ajoivat jo pihaan, ja aloin tekemään Judolle kaavoja tulevaan loimeen. Toteutin myös hieman Miitan lahjan toteutumista. Kohta käytin Judon aika lyhyellä lenkillä, kunnes tulin kirjoittamaan tätä. Hyvää yötä, taidan mennä nukkumaan kun kello on jo lähemmäs 10!


Rakas päiväkirja. (12.12.2006)
Heräsin tänään 7.10. Käytin Judon pihalla nopeasti ja kävin suihkussa. Kello oli silloin jo 8.50. En ehtinyt syödä kuin mandariinin ja olin nälässä koko aamupäivän, enhän ollut illallakaan syönyt mitään. Ensimmäisellä tunnilla oli äidinkieltä. Katsoimme Elias Lönnrotista kertovaa videota. Elias on vanhan ajan yksi tunntuimmista suomalaisista kuuluisuuksista, kirjoittihan hän Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan. Toisella tunnilla oli terveystietoa, ja meillä oli sijainen, Liikassa(tämä on meidän luokan inside-juttu). Leikkelimme lehdistä itsestämme kertovia kuvia yms. jotka liimasimme paperille. Ruokana oli Karjalan paistia. Otin kunnon annoksen, koska minulla oli niin nälkä. Seuraavillatunneilla oli kotitaloutta, teimme porsaan sisäfelittä ja yrttiperunoita pääruoaksi. Ruoka oli hyvää, mutta silti minulle jäi nälkä. Ulkovälitunti meni siinä sivussa, Varman isä meinasi jyrätä Varman alleen, ja mulkkari seurasi ja varjosti meitä. Ulkovälitunnin jälkeen oli englantia. En ollut jaksanut tehdä läksyjä. Meillä oli parityöskentelyä, ja se sujuin minun osaltani huonosti. Seuraavaksi oli opinto-ohjausta, tutuistuimme lähihoitajuuteen. Päätin, että minusta tulisi kätilö. Kotia päästyäni käytin Judon melkein Riihkassa, söin lihakeittoa ja annoin Judolle ruoan. Näin Seppoa 9.12.. Sepon ääni on muuttunut(hänellä on äänenmurros), ja kohta kok poika pötkähtää ohitseni!


Rakas päiväkirja. (9.12.2006)
Heräsin tänään klo. 8.10. Koska Judo oli levoton, lähdin melkein heti sen kanssa lenkille (lyhyelle sellaiselle). Tultuamme takaisin menin takaisin nukkumaan, mutten saanut unen kädestä kiinni. Aloin lukea illalla kesken jäänyttä Valitut Palat -lehteä. Judo oli hyvin levoton, mistä arvasin, että sillä oli hätä pihalle. Ylös sängystä ja ovelta Judo ruikkasi pienen pisun. Judo oli jälleen hyvin levoton, joten vein sen läheiseen metsään. Mutta ei se mitään viitsinyt tehdä. Judon ollessa vielä levoton en jaksanut viedä sitä enää pihalle, pikkuveljeni otti Judon nuoran päähän ja kävi sen kanssa tuolla jossakin ja Judo ei ollut enää levoton. Koneella väsäilin jotain ja lumilautailin erilaisilla sivuilla. Sitten sovelsin vähän yhtä ohjetta ja tein sellasta mössöä, jonka annoin jäähtyä jääkaapissa ennenkuin pistin sen poskeeni. Menin takaisin koneelle säheltämään jotakin. Palapeli muuten valmistui eilen! Näen ehkä Seppoa tänään. Voi kumpa iskä antaisi minulle luvan!
Kiitos taas tästä mukavasta hetkestä, jonka sain viettää kanssasi!


Rakas päiväkirja. (8.12.2006)
Heräsin tänään klo. 7.05. Makoilin sängyssä suunnilleen 7.15 asti kunnes puin päälleni ja käytin Judon lenkillä Hertta-mummon kohdalla. Söin kaksi viipaletta Reilu-ruisleipää. Pääsin naapurin kyydissä kouluun. Ensimmäisellä tunnilla olisi ollut englantia, mutta meillä sattui olemaan kemian koe, joten englannin tunti meni sivu suun. Kemian koe oli keskivaikea. En voi paljastaa kysymyksiä tässä, koska jos joku joka ei ole tehnyt koetta saisi sinut käsiinsä ja vetäisi kokeesta kympin, minun ansiostani. Englannin tunnin jälkeen oli äidinkieltä. Koska olin viime perjantaina ollut poissa koulusta, en ollut tehnyt äidinkielen opettajamme määräämää referaattia. Jouduin käytävään tekemään sitä muiden katsellessa Aleksis Kivestä ja Micael Agricolasta kertovaa elokuvaa. Pienistä vaikeuksista huolimatta opettajamme palautti referaatin kolmannen oppitunnin jälkeen minun saadessani K-. Tietenkin odotin erinomaista.
Terveystiedon tuntia en viitsi edes mainita, koska se oli niin tylsä. Liikunta tunnilla oli telinevoimistelua ja nojapuut. Sain koko sarjan tehtyä opettajan avustaessa pikkaisen!! Ainoa missä en onnistunut oli kieppi ylänojalle. Opettaja neuvoin minua hieman päinsuistunnassa ja pudottautumisissa. Olen kaikinpuolin hyvin tyytyväinen itseeni. Taksilla kipitin kotia heti liikuntatuntien jälkeen. Judon käytin Riihiniemessä lenkillä. Olin hyvin ylpeä Judosta, koska hän melkein totteli kaikkia käskyjäni. Huipulle on pitkä matka, mutta sinne olemme selvästi menossa. Tullessani vihdoin kotiin rupesin tekemään palapeliä, jonka olin kuluvien päivien aikana aloittanut. Palapelin väkertämisen lomassa söin pizzaa. Jatkoin taas palapelin rakentamista(joka muuten valmistuu viikonloppuna) ja sen jälkeen tulin kirjoittelemaan sivuillesi. Kiitos taas kun sain purkaa tunteitani sinulle!


Rakas päiväkirja.(7.12.2006)
Tänään heräsin 7.42. En ehtinyt kunnolla tehdä aamu toimiani, olihan minun käytettävä myös koira pihalla. Ensimmäinen tunti alkoi matikalla, ja päivänavauksessa soitettiin Valkea joulu englannin kielisenä. Minun onnekseni matikan opettajan epäonneksi meillä sattui olemaan klo. 9.00 Samppa Lajusen vierailu muurame-salissa. Samppa Lajunen kertoi kuinka hän pääsi uransa huipulle, ja näytti videon pätkiä harjoituksistaan uransa varrella. Samppa Lajunen osallistui ensimmäisen kerran hiihtokisoihin 2-vuotiaana, jossa olikin kaksi osallistujaa. Samppa Lajunen tuli toiseksi. Mutta en nyt puhu Samppa Lajusesta sen enempää, omasta pävästänihän minun piti kirjoittaa. Matikan opettajamme onneksi meidän epäonneksemme meillä oli vielä toinen tunti putkeen matikkaa, mutta siitä osan vietimme kertomalla opettajalle joululahjatoiveitamme. Kun tunti vihdoin päättyi 10.15(joka muuten on 5min liian aikaisin) pääsimme syömään spaghettia ja jauhelihakastiketta. Sitten meillä oli biologiaa, eikä silloin tapahtunut mitään erityistä. Toinen tunti biologiaa heti perään, jolloin opettajamme kertoi meille tarinoita alitajunnan tuottamista jälkivaikutuksista. Viimeiset kaksi tuntia oli käsitöitä. Tein napinläven housuihini ja sitten pääsimmekin kotia. Kotona heti ensimmäiseksi söin patonkia jota iskä oli juuri tuonut kaupasta ja luin tiistaina tulleen Aku Ankan. Sen jälkeen läksin kohti Riihivuorta Judo nuoran päässä kulkien. Kiersimme siellä lenkin ja kohtasimme haamulampun. Juoksimme alas Riihivuoren tietä, oli rankkaa. Menin suihkuun heti kun tulin kotia, luin hieman linnan juhlista kertovaa Ilta-Lehden liitettä, ja tulin kirjoittamaan tätä tarinaa.
Kiitos, että sain kertoa päiväni sinulle. Sinä olet minun paras ystäväni ja sinulle voin kertoa kaikki asiat ja ajatukset, jota en kenellekään muulle pystyisi kertoa. Ajatella, jos joku lukisi nämä kaikki jonninjoutavat höpinät! Kuolisin häpeästä.