IRC-Galleria

levoton yö, pasila palaa, mastot salamoi
sä olet mulle vieras vieläkin
mä olen elänyt sinulta salaa vierelläsi sun
kävellyt katuja oudon kaupungin

nyt yössä kuulen tuulen nousevan
mä kuulen myrskyn saapuvan

se huutaa
se vie mut mukanaan
se vaatii
se säihkyy
vie mut kokonaan
ja mulla ei oo aikaa olla kuka vaan
joku sun kuka vaan

mä odotin sua, mä kätkin surun kylmään hämärään
kuin perhonen jäin valoas kiertämään

nyt yössä kuulen tuulen nousevan
mä kuulen myrskyn saapuvan

se huutaa
se vie mut mukanaan
se vaatii
se säihkyy
vie mut kokonaan
ja mulla ei oo aikaa olla kuka vaan
joku sun kuka vaan

kenet sä näit kun ikävä palaa silmissäni mun
taas kuulen tuulen nousevan

Älä puhu sille jätkälle
älä katso sinne päin
Turha viatonta esittää
kai vittu mä nyt näin
Koitatko sä minut nolata
tai mua alistaa

Kaikkien nähden

Mitä sil on muka paremmin?
Mitä sil on enemmän?
Eihän toi oo hyvännäkönen
tai edes kätevän

Jos sä koitat minut nolata
koitappa kotona
ei kaikkien nähden
Ei kaikkien nähden

EI liiku luoja tällä puolella yön
Opit kyllä sen,
olen ensimmäinen.
Enkeli on rautasoljessa vyön
tunnet kyllä sen
kuka on ensimmäinen

Mä en mielelläni tätä tee
tuntuu musta pahalta
Kun et pysy siinä lähellä
sä minut pakotat
Sä et tiedä vielä rajojas
mutta opit kyllä ne
Kaikkien nähden

Ei liiku luoja tällä puolella yön
opit kyllä sen
olet ensimmäinen
enkeli on rautasoljessa vyön
tunnet kyllä sen
kuka on ensimmäinen

Mä en ole kato typerä
et voi mua jallittaa
Kaikkien nähden

EI liiku luoja tällä puolella yön
opit kyllä sen
Enkeli on rautasoljessa vyön
Tunnet kyllä sen
kuka on ensimmäinen
ensimmäinen

Se on pörrheä.

Sari: Arvaa mitä? Sä näytät hämärässä ihan Vin Dieselille.

Jukka: Ai. No arvaa miltä sä näytät?

Sari: No?

*hiljaisuus*

Jukka: Sä näytät ihan oravalta.

S = seksikkään soma
A = aito apina (joskus)
R = rämäpää
I = iiiiiihana (siis aivan oikeasti)

Sun kasvot tahdon unohtaa, vaikken tiedä mitään kauniinpaa
Enkä tahtois jäädä oven taa, silti täällä turhaan sun sisääsi jonotan

Katuvalot kirkkaana loistaa vaan
Minut luotasi pois ne johtaa vaan

Olet kuin tähdet taivaalla, kyynel mun poskella ja tahtoisin lentää sun luo
Olet rakkaus mun lauseessa ja kaipuu mun katseessa, silti mun mentävä on

Sä tahdoit elää unelmaa, vaikka totuus on niin helvetin vaikeaa
Katuvalot kirkkaana loistaa vaan
Minut luotasi pois ne johtaa vaan

Olet kuin tähdet taivaalla, kyynel mun poskella ja tahtoisin lentää sun luo
Olet rakkaus mun lauseessa ja kaipuu mun katseessa, silti mun mentävä on

Etkä sä pysty lentään siivet katkenneena, se sinut murtaa hiljaa. Se kaiken murtaa hiljaa

Olet kuin tähdet taivaalla, kyynel mun poskella ja tahtoisin lentää sun luo
Olet rakkaus mun lauseessa ja kaipuu mun katseessa, silti mun mentävä on

Et sä pääse itseäsi karkuun
tyhjien kasvojesi suojaan,
niin kaunis on katsella
sua täällä maailman reunalla,
kun sinä jälleen itket itseäsi.

Sä et kai koskaan ymmärrä
ei tulella saa leikkiä
se polttaa kaiken kauniin sisältäsi.

Kipua, pelkää en.
Siedän sitä, tiedän sen,
mutta kun katson sua
mä olen poika hiljainen.
Kietoa tahdon sinut
vällyihini nukkumaan,
ettei sulle tulis kylmä
enää milloinkaan.

Nurkkaan tuulilasin kyyneleet
jääksi muuttuu, niin kuin itsestään.
Ohi kiitää pellot pientareet
ja kylät, joissa kohta herätään.

Suru käy kysymättä lupaa
pöytään istumaan.
Onko meistä toisiamme
silmiin katsomaan?
Sinä oot pieni tyttö,
joka oottaa peläten.
Jätät mulle pitkän pitkän,
pitkän kaipauksen.

Nurkkaan tuulilasin kyyneleet
jääksi muuttuu, niin kuin itsestään.
Ohi kiitää pellot pientareet
ja kylät, joissa kohta herätään.

Kellot ehkä meille aikaa lyö.
Kuulkaa meidän pienet hyräilyt.
Rakastan sua tänään enemmän,
kuin koskaan ennen. Sen nyt käsitän.

Minussa on railo, tule ja se korjaa
ompele mut umpeen, käytä karhulankaa
pistä minut suihkuun, kudo mulle peitto vakavasta kankaasta
minä olen tehnyt mitätöntä virkaa
kuljettanut kaihon föriä ja lauttaa
tupakoinut paljon, järjettömän paljon
elänyt kuin Hemmingway
pariskuntaillat elokuvan jälkeen, kavahdin ja huusin ei!

Rakastele mua, niin rakastelet miestä
lantiosi anna lanteitani piestä
rakastele mua ja rakastele lujaa
saata minut loppuun yksityistä kujaa
rakastele mua

Kapinen on raitti ilman sinun lämpöä
ihoni on turha, keksi sille käyttöä
pura minut nainen, kappaleiksi pistä, verotonta palkkaa saat
minä olen rampa, suunnattoman rampa, jaloissani hansikkaat

Rakastele mua, niin rakastelet miestä
lantiosi anna lanteitani piestä
rakastele mua ja rakastele lujaa
saata minut loppuun yksityistä kujaa

Rakastele mua, niin rakastelet miestä
Ole mulle hellä, tolkuttoman hellä, ota minut huolella
pane minut kuntoon, repeämä parsi vakavalla langalla

Rakastele mua, niin rakastelet miestä
uumallesi tahdon kiiltävänä hiestä
elämäni riippuu sinusta ja lempes suopeudesta
rakastele mua ja rakastele lujaa
yhtälömme ratko, luotsi ajautujaa
salli minun tulla, salli minun täyttyä rakkaudestas

Kaikki alkaa niin, hän sanoo "Rakkaani, jos en aina mä sinun olla saakkaan, niin
tiedä, että vaikka mä lähtisin luotasi, en haluu, että sulle huolta siin' tuottaisin."
Hiljaa poika katseensa nostaa, silmänsä tytön silmät kohtaa.
Sinistä lämpöä katse hohtaa, kun käden käteensä poika ottaa.
Ihollaan tytön lämmön tuntee, suudellessaan silmänsä sulkee.
Hetken syleilevät hiljaa toisiaan. Pois pian lähtee tyttö, siksi oisi vaan
niin hienoa viettää vielä pieni hetki yhdessä.
"Erossa susta pieninkin hetki on kaikki hetket yhteensä."
Jäävät vielä toisiansa vähäksi aikaa hellästi halaamaan,
salaman iskiessä sytyttäen puun jossain kaukana ulkona palamaan.
Palaamaan tulisi poika mielessänsä vielä useesti päivään tuohon.
Oman uomansa syövytti mieleen pojan virtaavan muistojen vuohon.
Hän sanoo "Oot mulle kaikki kaikes, kaunis kuin taivaan enkeli,
ja sun puolestas valmis oon antamaan kaiken ja uhraamaan vaikka mun henkeni."
Niin lähti tyttö, hymyillen hän sanoi palaavansa takaisin huomenna.
Ja niin kävi, että heidät erottaan pystyi ainoastaan kuolema.

Hetki vain aikaa on...
Ei sua tarvitse kuoleman pelottaa, ei meitä voi edes kuolema erottaa.
Hetki vain aikaa on...
Ja vaikka me kuoltaisiin, sieluni on aina sun luonasi.
Hetki vain aikaa on...
Ei ikinä voi tietää, milloin rakkaamme meiltä pois viedään.
Hetki vain aikaa on...
Kun on viimein aika lähtee, niin tule mukaan, laita kätesi mun käteeni.

Ilta pimenee, kaupungin ilma viilenee, kauppa viimeinen kii menee.
Kun kiireinen liikenne hiljenee, tyttö on kuin viimeinen ihminen,
joka kaupungin tyhjiä katuja pitkin kulkee illan suus.
Hänen mielensä kaiketi tuudittaa rauhallisuuteen hiljaisuus.
Mitä pian tapahtuisi, sitä tyttö ei varmaan kai aavistakaan.
Kulkee vaarallist' matkaa. Sydän lujempaa tavallist' hakkaa,
kun hän miettii itsellensä ja rakkaalleen tulevaisuutta.
Pian tarkoitus yhteen muuttaa, liiku ei mielessä yhtään muuta.
Niin huomaamattaan mutkan takaa auto häntä kohti kaartaa.
Ei unessa oleva mies edes huomaa, kun tytön maahan kaataa.
Ei auttaa ehdi kukaan, ei sanaakaan matkalle mukaan antaa.
Sua aina mä rakastaa lupaan, sanat ikuisuuteen tytön saattaa.

Hetki vain aikaa on...
Ei sua tarvitse kuoleman pelottaa, ei meitä voi edes kuolema erottaa.
Hetki vain aikaa on...
Ja vaikka me kuoltaisiin, sieluni on aina sun luonasi.
Hetki vain aikaa on...
Ei ikinä voi tietää, milloin rakkaamme meiltä pois viedään.
Hetki vain aikaa on...
Kun on viimein aika lähtee, niin tule mukaan, laita kätesi mun käteeni.

Kädessään kuvaa tytöstä puristaa, lupaa tyttönsä muistaa.
Hiljaa silmänsä ummistaa ja nimeä tyttönsä kuiskaa.
Ei iloa lainkaan tullutkaan, vaan inhoa, vaivaa, kurjuutta.
Ja lähellä hulluutta poika huutaa ja kiroaa maailman julmuutta.
Sai kohtalo riistää lempensä.
"Mä teen mitä vain sinun vuoksesi..."
Niin poika jo riistää henkensä...
"...ja mä tahdon vain sinun luoksesi."
Valo kylmällä terällä kiiltää, ihoo raastava tuska viiltää.
Jäljen rakkauden värillä piirtää, sielunsa ainiaaksi yhteen liittää.