doddiih... torstai ilta meneillään ja meikä rötjää himassa.. ei nappaa ryyppääminen eikä oikeestaan kauheest ihmisetkään... olen kokopäivän vaan juminut kotona ja sitä teen kyllä koko loppu ehtoonkin... toiv. huomenna ois parempi fiilis..
Kokopäivän (mitä hereillä olen ollu) olen vaan miettiny, miten ihminen voi aina menettää sellaisen läheltään josta oikeesti välittää... olisi helpompaa jos ei tuntisi mitään. Eilen yöllä huomasin jälleen nää kummat tunteet.. ja kun niistä pääsin ennen nukahtamista purkaamaan itkukin tuli... jumitusta jumitusta jumitusta... kyllä se tästä...
Oikein hyvää juhannusta kaikille ja pitäkää kunnolla hubaa :D