IRC-Galleria

"Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta"

Aloitetaanpa vaikka alhaalta ylöspäin. Mulla on ERITTÄIN värikkäät ja raidalliset sukat, mustat jonkinlaiset olohousut (sellaset aika rennot mitä voi käyttää esim. liikassa), Cradle Of Filth toppi, jonka päällä kulahtanut musta paita (näyttää kylläkin jo melkein harmaalta) sitten viimeiseksi, mulla on päälläni mun rippiristikoru.

Ja niinkuin mulla on aiemminkin ollu tapana, en pistä tätäkään haastetta eteenpäin.

kyllä vain, mutkin on haastettu ja vieläpä kahteen kertaan! Eli siis mun pitää tässä keksiä 2x5 omitusta tapaa eli mulla on KYMMENEN keksittävänä :/... liian vaikeeta. Pitää varmaan nyt laittaa tähän se tehtävänanto.

"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Kun syön Dove-patukkaa, keskimmäisestä palasta aina imen toffeen erikseen ennenkuin syön sen kokonaan.

2. Mulla on pakkomielle näprätä koko ajan jotain.

3. Mulla on myös pakkomielle purra kaikkia ja kaikkea (ja mulla on terävät hampaat, et ihmiset tykkää tosi paljon aina, kun puren niitä :D). Sit tykkään kans jos joku puree mua.

4. Käytän outoja "sanoja" (ääntelyitä ennemminkin?), joita kukaan ei tajua. Esimerkkinä "nuut.", "pöpö", "Baa", "zut", "mahawmahaw"...

5. Puhun ystävieni kanssa pääosin englanniksi

6. Mulla on marabou suklaalevyjen kääreiden kokoelma :D laskin äsken ja niitä on 37.

7. Mulla on AINA purkkaa mukana. Syön purkkaa 24/7. Oon testannu kaikki purkkalaadut ja merkit ja päätynyt siihen tulokseen, että Jenkki Sweet Mint on parasta. Purkkapakkomielle. :D

8. Kun repeen tarpeeks jollekki jutulle niin mä kirjaimellisesti lahoon; menee jalat alta :D

9. Mä en voi roskata. En ikinä heitä roskia maahan! Jos nään roskan niin nostan sen ja jos joku roskaa niin valitan sille ja pakotan sen nostaan roskansa.

10. Joskus jos kävelen jossain yksin ja on pimeetä ja hiljasta ja kaikkee sillee et mua alkaa pelottaan, niin sit mä en uskalla tehdä mitään koska ajattelen, et jos nyt vaikka puhun ja sanon jotkut juuri tietyt sanat, niin sit joku örvelö tulee mun kimppuun :D

Nyt mun pitäis varmaan haastaa ihmisiä, mut mä päätin et jätän ne rauhaan tältä tuskalta, et joutuis keksiin miljoona outoa tapaansa :D

Kun on paha olla, itkettää. Kun olo on onnellinen, hymyilyttää. Mutta miten olla, jos en tunne mitään? Ei ole kipua, vihaa, surua, kaipuuta, rakkautta, onnellisuutta... ei vain ole mitään. Elää päivästä toiseen rutiinilla, ajattelematta sen kummemmin. Ei uskalla ajatella. Ajattelu tuo surun, suru tuo kyyneleet. Eikä niillä tee mitään. Niistä ei ole mitään hyötyä.

Odotus. Kello liikkuu, mutta aika ei kulje. Kuinka kauan täytyy odottaa kunnes tämä on ohi? Kauanko täytyy olla odotuksen tuskassa, mihin ei lääkettä löydy? Mitä ihmisen täytyy tehdä, että tulee kuulluksi? Miksi Jumala ei kuule, ja vaikka kuulisikin, miksei Jumala kuuntele? Kauan on odotus synkkyydessä kestänyt ja vielä kauemmin on avunpyyntö turhaan itkenyt. Miksi kukaan ei huomaa eikä kuule? Kai tämä on jonkinlainen ihmisen kohtalo; varjossa odottaa ja hiljaisesti kuiskata avunpyyntöjään. Näinkö asiat ovat...?

apua...

Nukuttaa, väsyttää... ei oikeesti jaksa enää olla hereillä! Haluis mennä nukkuun, mut ei voi kun pitää SIIVOTA!!! Ihanaa.

Helsingissä oltiin tänään. Helsinkireissu tiivistettynä *KÖH* muutamalla sanalla:
Vampyyriluuranko, I want my money back, shoppiing, hevikommuuni + Taikan hippinurkkaus, miljonääri Heini, mieletön shopping vastustuskyky, hesburger + taas myöhässä, Tarja VS Sauli, suklaariippuvuus, tessuilua kameralla.

Kivaa oli. :) taks kaikille jokka oli mukana. Nyt takas siivoon ja sit NUKKUMAAN!

Mulla on aika helpottunu olo. Tietysti vähän harmittaa, kun ei oikein taas asiat menny niinkuin halus. Sit toisaalta, mä en oikeastaan ole menettänyt mitään. Mä en voi menettää jotain mitä mulla ei koskaan ole ollutkaan. :)

Harmittaa vaan kun toi onnellisuus on vähä kadonnut. Mut hei, täytyy osata iloita siitä mitä omistaa. Mulla on maailman ihanimmat ystävät ja luojalle kiitos heistä! <3

Kylmä ja mietityttää. Mitäköhän mä täällä teen? Mähän kuuluun jonnekkin aivan muualle. Mä en ole lähelläkään se, kuka luulen olevani. Vai olenko? Vai valehtelenko taas vain itselleni? Hitto... tää ei oo helppoo tietää milloin valehtelen vastatessani itselleni ja milloin en. Oon ehkä vaan vähän liian vaikee ihminen.

Isä laitto mun huoneen lämmitystä suuremmalle, tääl on silti kylmä. Ehkä mä jäädyn tänne. Sit äite tulee aamulla herättään ja löytää sellasen jääkalikan. Ei ainakaan tarttis mennä kouluun. Sit olis kyl toisaalta ainakin kylmä. Joka tapauksessa, mun varpaat jäätyy kyl ihan just.

I feel so happy. :) Asiat alkaa meneen sillai kivaan suuntaan. Kaikki järjestyy, ainoo vaan jos saisin rakkaittenikin asiat järjestettyä. Noh, kun nyt kerran mulla on onnellinen olo, niin päätin sitten nauttia siitä! Onnellisuus ei todellakaan ole yliarvostettua! :)

Mä oon epävarma monesta asiasta, mut mä oon varma siitä, että kukaan ei enää saa käyttää mua sosiaalitätinä jolle tullaan ruikuttaan elämää. Mä kuuntelen kyllä, mut ystävänä. Mä en halua et mä oon tärkee ihmisille vain silloin kun ne kaipaa kuuntelijaa. Muuten oon aivan unohdettu. Mä en halua sitä enään. En anna enää kenenkää kohdella mua sillai - vaikka siihen loppuiskin ystävyyssuhteita jotka on mulle rakkaita ja tärkeitä, vaikka mä joutuisin sanomaan asiat suoraan ihmiselle, jota oon eniten rakastanut.

Toivottavasti mielessäni oleva ihminen lukee tän, koska mä en tuu tekeen enään mitään meiän ystävyyden korjaamiseksi. Mä oon kyllästynyt olemaan se, joka pitää tän kasassa. Mua ei kohdella kuin jtn itsestään selvää paskaa, jonka voi viikoiksi unohtaa. Se ei oo ystävyyttä. Kuunteletko sä ikinä mun ongelmia? Et. Välitätkö sä siitä, mitä mun elämässäni tapahtuu? Et. Kuinka sä voit olettaa et pysyt mun ystävänä jos et anna mulle mitään arvoa. Ystävyys ei ole itsestäänselvyys, kukkakin kuolee, jos sitä ei kastele.

Sä teit mulle paskoja juttuja, mut mä yritin ymmärtää. Sulla on paha olla ja sulla on monia ongelmia. Mä yritin antaa anteeks, mä yritin pitää sut luonani. Mut, sä et kohdellu mua enää kuin ystävää. Se sattui ja sattuu vieläkin. Tarpeeks kauan kun sattui niin en jaksanut enää. Mä annoin olla. Sä luulit et kaikki oli vieläkin normaalisti, et ees huomannut, että jotain oli vikana. Sitä kesti kauan. Nyt tiedät kuitenkin. Musta tuntuu et sä et jaksa yrittääkkään korjata meiän välejä, mä en ilmeisestikkään ole sulle tarpeeksi tärkeä. Se sattuu. Ja tässä kysymyksees vastaus; tän takia oon vihanen.

Asiaa pitkään mietittyä olen päätynyt tähän ratkaisuun. Sit kun mä saan ne omat haukkuni joskus vuonna yks ja kolme niin sit niille ihunaisille nimeksi tulee tytöllä Luna ja pojalla Sirius. Asiasta ei keskustella. :D

NI.

Olipa kerran tyttö. Tyttö esitti muuta kuin mitä oikeasti oli. Hän katsoi hieman persoonallisemmilta ihmisiltä mallia ja pukeutui kopioiden heidän tyyliään. Hänen "musiikkimakunsa" oli sekoitus tiettyyn tyyliin viittaavia bändejä, joita hän ei edes oikeasti kuunnellut. Jos häneltä kysyttiin jotain musiikista, esitti hän tietävänsä jotain.

Niin sanottuja ystäviä tytöllä oli monia. He olivat lähes samanlaisia, kukaan heistä ei loppujen lopuksi ollut persoonallinen. Heillä oli oma pieni ryhmä. Siellä he sitten puhuivat ihmisistä ja haukkuivat muiden vaatteita tajuamatta, että itse ovat jotain niin avutonta katseltavaa. Jos joku heidän ryhmästänsä puuttui, hänestä juoruttiin tietenkin silloin. Yleismeininki heillä oli kuitenkin se, että ah oih ja voih mä niin rakastan noita tyttöjä. Viikonloppuina he ostivat jokainen yhden siiderin ja olivat tietenkin niin umpikännissä kuin olla voi. Ja ainiin, tietysti he myös "polttivat" tupakkaa.

Ystäväporukassa tytöt lainailivat toistensa vaatteita ja meikkejä. Kaikki oli yhteistä. Tytöt kuitenkin aina unohtivat öh, vahingossa palauttaa tavarat ja loppujen lopuksi omivat ne kokonaan itselleen. Meikkiä he käyttivät paljon, ellei jopa liikaa, ottaen huomioon kuinka he sitä osasivat oikeasti käyttää. Toki he myös yrittivät kaikenlaisia säherryksiä jolla he yrittivät saada lisää arvostusta ja uskottavuutta heidän tyyliinsä.

Kotona tyttö otti itsestään monia lähes samanlaisia valokuvia ja laittoi niitä ns. "irkkiin". Hieman heruttelevilla kuvilla hän sai kommenttia pojilta. "Ystävilleen" hän "ommasi" kuvia ja muistutti kuinka "raksuja" he ovat. Sitten hän liittyi naurettaviin ja täysin turhiin yhteisöihin. Yli puolet hänen yhteisöistään koostui kaveriyhteisöistä. Luonnollisesti, hänellä oli myös oma kaveriyhteisönsä, jossa hän huomasi olevan ihan kivasti porukkaa.

Tyttö oli sisimmässään kovin epävarma. Kuka tahansa hiemankin hyvännäköinen poika tuli vastaan ja sanoi jotain hieman nätimmin, niin tyttö oli aivan in lööv. Pojat käyttivät tätä hyväkseen ja leikittelivät tytöllä muutaman päivän, kunnes saivat mitä halusivat ja jättivät tytön. Tyttö itki kotona, että "miksi aina minulle käy näin". Tyttö ei kuitenkaan tajunnut, että se oli hänen oma vikansa. Ei pidä antaa liian helpolla, saa sellaisen maineen. Kun "ystävät" sitten tulivat käymään näytti tyttö viiltelyjälkiään ja mainosti kuinka masentunut on.

Tytöllä oli tietenkin myös messenger. Siellä hänellä oli "ystävien", ihastuksien, sellaisten ihmisten jotka ottavat internetissä heruttelevien tyttöjen mese-osoitteen, vähemmän tuttujen ja oikeastaan kenen tahansa mese-osoite. Illalla hän sitten jutteli ihmisten kanssa mesessä ja mainosti kuinka masentunut on ja kuinka hän itkee koko ajan pahaa oloansa.

Tämä tarina on ommattu ihkuraksupoksu Korvalle<3. Piiloitin tähän tarinaan sellaisen pienen vinkin jokaiselle, joka huomaa, että itsessään on jotain samankaltaisuuksia tarinan kanssa. On tessujenkin aika huomata kuinka naurettavalta he kuulostavat näin objektiivisesti kerrottuna. Aika IhQ ex nii hej?