IRC-Galleria

On viivasi kämmenen
Sanoit, liian monimutkainen
Se ylös johtaa ja monta uomaa kohtaa

Tiedätkö sen
Sä oot vain pieni ja huono ihminen
Aivan tavallinen

Et voi vain yhtä rakastaa kun maailma niin paljon tarjoaa
Sut yksi katse radaltaan suistaa
Et siinä luisussa mua voi muistaa

Sä oot kuin enkeli
Sanoi mulle arvokkaasti
Se luotas lenteli pois
Se ainut kertainen halunnut olla ois

Tiedätkö sen
Oon nainen äärellä kuumien lähteiden
Enemmän kuin tavallinen


Et voi vain yhtä rakastaa
Se sulle on aivan liikaa
Sulla kaikki lähtee vain siitä että mikään ei milloinkaan riitä, ei

Sä oot kuin ajopuu
Se sameaan veteen tottuu
Se virran imussa kelluu
Vaikka oot tässä, sä oot aina lähtemässä
Sä juokset aina karkuun

Et voi vain yhtä...

Mä olen pala ylimääräinen, palapeliisi sovi en
painovirhe paholainen sun valmiissa kirjassas
Mä olen osa epämääräinen, mä olen vääränvärinen
mä olen uusi valtatie jota et löydä kartalta

En sovi kuvaan


Häiritsen sinua et ymmärrä minua ei ole tarkoituskaan
häiritsen sinua et ymmärrä minua se tieto lisää tuskaa
Minä rikon harmoniaa jota ei koskaan ollutkaan

Mä en osaa liikkua hidastaen sun vauhtia
Kai mä olen liian nopea, et mua koskaan kiinni saa
Mä olen liian älykäs, täynnä mielipiteitä
Kai mä olen aivan liian tyhmä mitään ymmärtämään

En sovi kuvaan


Häiritsen sinua et ymmärrä minua ei ole tarkoituskaan
häiritsen sinua et ymmärrä minua valkoisesta mustaan
Minä rikon harmoniaa jota ei koskaan ollutkaan
käyn sotaa vastaan sun valmista maailmaa

Häiritsen sinua et ymmärrä minua

Häiritsen sinua et ymmärrä minua ei ole tarkoituskaan
Häiritsen sinua et ymmärrä minua se tieto lisää tuskaa
häiritsen sinua et ymmärrä minua valkoisesta mustaan
häiritsen sinua et ymmärrä minua en suostu poistumaan

Häiritsen sinua
et ymmärrä minua

Taaksemme maalautuu
lyijynharmaa
tunteettomuus.
Tyhjyys jäljittelee
minuun syvät ajatukset.

Havahdun uneen tulesta nousevaan.
Jää hyvästi menneisyys.

Hiljainen,
hiljaisuus
tunteet valloittaa,
tunteet sydämen.
Meistä viimeistä yötä saamme kirjoittaa.
Katson itään,
rakkautta, jonka tiedän kuolleen.

kertosäe:
Jää sydämen,
jää hyvästi sairas maa.

Pois,
pois on äänesi.

Pois,
vihan luoma vankeus.
Se raskas
symboli sateen.

Vihdoinkin tunnistan
sielunvihan
tunteettoman.
Mielen valloittaneen
syvän unen pimeämmän.

Mitenkähän tässä näin kävi:)

Tytöt ja minä ihanaa!!!Iisalmi kutsuu...

Tänään olis lonkerofestarit....Olis ollu kiva lähtee kivalla porukalla niitä viettään, vaan taas sattu niin et kaikki kaverit on lähdössä ens viikonloppuna, jolloin ite oon tietty sopinu muuta menoo:(

Uusi koti ja uudet kujeet;) Ihan vaan kaikille tiedoks tupareita ei oo tulossa....Ja taitaa muutenkin olla hiljainen kesäkuu tulossa...työvuoroja joka himskatin viikonloppu...

Joka päivä kaiken aikaa
mietin onko tämä totta ollenkaan
että kanssas tätä taikaa rakkauden me koetaan
että kantaa oikeasti
Tämä tunne aina päivään huomiseen
ja taas hetken ihanasti
tunnen sydämeni lentoon lähteneen

Tahdon oikeesti olla sinun
enkä vain leikisti rakastaa
Kanssas oikeesti kokea kaiken
mikä ollut on unelmaa
Tahdon syliisi painaa pääni
Tahdon lämpöösi nukahtaa
Olla kanssasi oikeesti onnellinen
Sua oikeesti rakastaa

Uskonut en silloin ennen
että todellisen onnen löytäisin
Kun mä aina tullen mennen sitä juuri pakenin
Mutta nyt on kaikki toisin,
luotas lähteä mä koskaan tahdo en
Olet nainen suurenmoisin
Mulle lahjoitit sä aidon rakkauden

Tahdon oikeesti olla sinun
enkä vain leikisti rakastaa
Kanssas oikeesti kokea kaiken
mikä ollut on unelmaa
Tahdon syliisi painaa pääni
Tahdon lämpöösi nukahtaa
Olla kanssasi oikeesti onnellinen
Sua oikeesti rakastaa

Tahdon oikeesti olla sinun
enkä vain leikisti rakastaa
Kanssas oikeesti kokea kaiken
mikä ollut on unelmaa
Tahdon syliisi painaa pääni
Tahdon lämpöösi nukahtaa
Olla kanssasi oikeesti onnellinen
Sua oikeesti rakastaa

Olla kanssasi oikeesti onnellinen
sua oikeesti rakastaa.

tiedän että mua miettinyt oot tänään
sen oudon tunteen huomasin
kuin silloin kun äidit muistavat poikiaan

en ole mitään mitä minusta luulet
en edes mitä suostun kertomaan
vain näet jälkeni peittäneen vuosien patinan
kun minä odotan

että löydätkö tien mun sydämeeni
ja väännätkö auki ruosteisen portin
oon etsinyt turhaan mä pelastajaa
sä olet kulkenut länteen ja itään

mutta löydätkö tien mun sydämeeni
ja käännätkö vielä viimeisen kortin
sen jälkeen et koskaan sä palata voi
vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään

nuo polut tuhannet, salaisuudet
sua jossain odottaa, pyytää lähtemään
ehkä olen vain nimetön saari sun kartallasi?

vaan ehkä minulle näyttää sä voisit
nuo kaikki ihmeet suuren maailman
tunnen hetkeni hiljaa pois valuvan
kun minä odotan

että löydätkö tien mun sydämeeni
ja väännätkö auki ruosteisen portin
oon etsinyt turhaan mä pelastajaa
sä olet kulkenut länteen ja itään

mutta löydätkö tien mun sydämeeni
ja käännätkö vielä viimeisen kortin
sen jälkeen et koskaan sä palata voi
vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään

ja vielä auringonlaskun aikaan
äidit muistaa poikiaan
myös sinun silloin sen tuntevan haluan
sen että minä odotan

että löydätkö tien mun sydämeeni
ja väännätkö auki ruosteisen portin
oon etsinyt turhaan mä pelastajaa
sä olet kulkenut länteen ja itään

mutta löydätkö tien mun sydämeeni
ja käännätkö vielä viimeisen kortin
sen jälkeen et koskaan sä palata voi
vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään

löydätkö tien minun sydämeeni

Oon ihan sika tyytyväinen elämääni tällä hetkellä:)