IRC-Galleria

desdemonica

desdemonica

art never comes from happiness
Huudan pimeässä,
huudan itselleni.
Huudan kivulle.
Se raatelee sisintäni.

Ulkona sataa lunta,
on pakkasta.
Astelen paljain jaloin hangessa.
Johon hetki sitten painautui polvieni jäljet.

Romahdin taas,
vaikka niin itselleni lupasin.
Lupasin etten sitä enää tekisi.
Niin minä rikoin lupaukseni ja samalla,
itseni.

Sydämeni jäätyy hangessa,
en enää näe selvästi.
Tunnen kuoleman.

Copyright DeadMasochist 5.12.08

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.