IRC-Galleria

Kun yksin kävelen pimeää tietä kaipuu on suuri. Jossain sisimmässäni kaipaan sinua mutta minun on helpompi olla ilman sinua. Välillä mietin millaista olisi jos oltaisi vielä yhdessä mutta sitten heti perun ajatukseni sillä en tahdo sinua enään takaisin. En tahdo kärsiä enään sinun takia. Mun on helpompi olla ilman sua. Tahdon jatkaa eteenpäin ilman sua kanssa jonkun toisen. Sellaisen joka oikeasti välittää ja pitää huolta. Sellaisen ihanan ihmisen kanssa vaikka olit kyllä sinäkin. Alussa ainaki. Mutta hei kaikki muuttuu. Mikää ei oo enää normaalia mutta ei se haittaa. Kyllä tää tästä vielä. Jos en nyt nii joku päivä. Ei sille mitää voi elämä on tällasta ja sille ei voi mitää. Meitä ei vaaoltu luotu toisille ja mä hyväksyn sen. En mä voi alkaa muuttaa mitää asioita vaikka kaikki muuttuki sun kans. Mut mä oon onnellinen näin ehkä. Tai en mä tiiä. Musta tuntuu että näin on parempi kummallekki. kahdessa vuodessa ehti tapahtuu paljon mutta ensimäiset puol vuotta oli jotai unelmaa mu si kaikki alko menee vitullee mut mä koitin kestää sen. Sen takii mä kärsin. Mä en osannu päästää susta irti, mä rakastin sua liikaa. Ja kyl mulla on vieläki tunteita sua kohtaan mutta mitä sille voi. Ei mitää. Elämä on elämää ja sellasta se tulee aina olee. Iloja ja suruja ja kaikkee paskaa. Miettikää ny millasta elämä ois jos kaikki menis vaa hyvin eikä ois mitää vasten käymisiä. Ei siit tulis mitää. Se olis sillo täyttä helvettiä jos ei ois mitää minkä takii itkee välillä tai muuten vaa surra. Mut toi loppu mikä oltii yhes sitä mä en voinu kestää. Se vaa satutti mua. Ei siin ollu mitää järkee ku ei voinu olla ilonen. Nyt mun on helppo nauraa ja pitää hauskaa. Ja tästä mä pidän. Kiitti kaikesta mitä sain kokee sun kans <3