IRC-Galleria

älä itke tyttö, huomenna on päivä uus
katso nurkan taa, siellä odottaa tulevaisuus
tiedän, että se tuo myös ripauksen onnea
joten älä epätoivoon turhaan vajoa
älä katoa, olet tärkee ihminen
olet ylimpänä, et todellakaan viimeinen

tule tänne, ota mua kiinni kädestä
lähdetään etenemään, minä menen edestä
älä pelkää, älä vapise, minä olen tässä
kävelen vieressä tietä onnen näyttämässä

olen tukenasi, turvanasi, pyrin aina olemaan luonasi
en päästä irti pahanakaan päivänäni

~

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään

<3

Mua ei sais jättää yksin jos mulla on tylsää..

Yritin laittaa epätoivoisesti hiukset pystyyn,
ja lopputulos ei ihan oo sitä mitä halusin..

Todennäköisesti hiukset on nyt pahemman kerran pilalla.
Nää on tupeerattu, sotkussa, solmussa ja täynnä lakkaa.
Nyt on tällänen wnb Elvis -kampaus sitte päässä.

Normaalisti mulla on aika tylsästi hiukset,
nii nyt ei ainakaan voi sanoa samaa..

Ois tää kyl muuten ihan jees jos:
a.) en tukehtuis lakan hajuun
b.) saisin letin selväks
c.) kissat ei juoksis karkuun ja papukaija ei rupeais huutamaan heti ku näkee mut..

Heti kun on päivänkuvana jonkun vähän tyylitietosemman jätkän otos,
joka kaikenlisäks osaa muokata kuviaan,
niin pennut samantien kirjottaa kuvat täyteen 'hot', 'nam', 'uuh <3', 'ihana!' 'komee!' jne kommenttejaan.
On se jännä..

Ja sitä en kans tajuu,
et miks ihmeessä päiväkuvien kommentointiin pitää olla asetettu 18 -vuoden ikäraja?
Nimittäin mitä itte oon niitä kuvia ja kommentteja kyylänny,
niin ne kaikkein alatyylisimmät kommentit on nimenomaan tullu niiltä 18 -vuotta täyttäneiltä.
Huoh sanon minä.

• Maanantai 2.5.2005 •

Kun lähdimme koulun pihasta, pahaolo alkoi heti.
Kuuntelimme musaa ja olimme aivan innoissamme.

Kun saavuimme Forssaan,
pahaolo laantui ja saimme levähdettyäkin vähän.

Kun sitten saavuimme Turkuun ja näimme Viking Linen,
matkasta alkoi tulla mahtava.
Odottelimme terminaalissa n. 1h,
kunnes menimme laivaan.
Se oli iso ja hieno.
Siellä oli paljon nähtävää ja kiertelimme jokapaikassa.

N. 3,5h kuluttua saavuimme seisovaan pöytään.
Ruokaa oli paljon,
mutta itse tyydyin vain tuttuihin ja turvallisiin ranskalaisiin ja lihapulliin.

Matka jatkui ja Mirkan kanssa karkasimme omille teillemme.
Eksyimme muutamia kertoja,
mutta se oli kivaa!

Maarianhaminassa meiltä kesti n. 20min kun olimme jo saapuneet vieraskotiin.
Saimme loistojaot!
~

• Tiistai 3.5.2005 •

Aamuherätys oli kamala.
Liian aikaisin ja liian vähän aikaa!

Pian kuitenkin valuimme syömään.
Ruokana oli puuroa, leipää, muroja sun muuta.
Itse tyydyin muroihin ja leipään.

Sitten oli vuorossa meikkaus.
Siihen upposi aikaa vartti ja sitten matkaan!

Ensiksi menimme sipsitehtaalle.
Siellä näytettiin sipsin valmistusvideo.
Sitten kiertelimme siellä ja saimme maistiaisia.
Kun lähdimme, saimme sipsipusseja mukaan.
Ainiin, ja lippiksiä ei saa unohtaa! :)

Seuraavaksi oli vuorossa Kastelholmanlinna!
Se oli iso ja kuvia sai paljon.
Ihan kiva oli käydä,
vaikka en noista linnoista niinkään välitä.

Sitten syömään!
Ruokana oli takoja ja jälkiruuaksi jäätelöä (Ville Vallaton).

Sitten olimmekin jossain raunioilla..
Tai siis.. Kai.
Ei sitä voi enään muistaa! :)
(Bomarsundin rauniot, opettaja kirjoittanut)

Mutta kivaa oli, ei voi muuta sanoa!
Toivottavasti tulevat päivät ovat yhtä kivoja.
~

• Keskiviikko 4.5.2005 •

Tänään aamupalan jälkeen lähdimme Getavuorille.
Matkaan upposi n. 45min ja menimme 'huipulle' linkulla.
'Vuorella' saimme olla lähes vapaasti,
mutta välissä ope kysyi meltä yhden kysymyksen:
"mikä lintu laulaa nytten?'
Tietenkin vastasin tutun ja turvallisen talitintin,
mutta se oli, niinkuin arvata saattoi, väärin.
Oikea vastaus olisi ollut peippo.

Sen jälkeen kävimme näköalatornilla.
Ei se mikään korkea ollut,
mutta portaita oli paljon..
Ei, niitä oli LIIKAA!

Sen jälkeen leikimme 'kameraleikkiä',
mikä oli ihan kivaa.
Sitten piirsimme 'soikiotaktiikalla' toisiamme.
Se oli kivaa!
Aluksi en tietenkään oikein hahmottanut,
että miten se pitää tehdä,
mutta kyllä niistä ihan kivoja tuli.

Sen jälkeen menimme syömään.
Alkuruuaksi oli salaattia ja leipää ja tietty mehua.
Kunnon ruokana oli pihviä, perunoita ja joitain (ällöjä) punajuuria.
Punajuurissa oli jokin paha maku,
ne oli vissiin keitetty.. En tiedä..
Ja jälkiruuaksi TAAS Ville Vallaton jäätelöitä..!

Ja sitten matka takaisin mökeille!

P.S Mökeillä klo 17:00 menimme kajaakeilla soutamaan.
Se oli tosi ihanaa!
Rentouttavaa!
Ei me melottu ku 100m,
kun taas muut reilusti 500m.. Yli 700 ainakin!
Ja sit me Mirkan kaa nukuttii xD
Siis siel kajaakeis! Oli ihanat aallot! <3
~

• Torstai 5.5.2005 •

Aamu alkoi hirveällä siivouksella.
Kaikki piti pakata, piti imuroida ja muutenkin siivota.
Aamupalalla kävimme välissä.

Sitten kävimme Riistaeläinsafarilla!
Siellä oli ihania eläimiä.
Ruokin niitä ja otin paljon kuvia.

Sen jälkeen museoon...
Se oli kamalaa!
Äsken näit kaikki eläimet elävinä,
ja sitten yhtäkkii seinillä niitten päitä!

Laivamatka oli ihana,
paitsi että nukuttiin Mirkan kaa siitä melkein puolet. :)
~

Joo, miten must tuntuu,
et kaikki tol reissul oli jotenki tosi 'ihanaa'?

Tai no, muistan kyl miten ahdistunu olin siel museossa.
Karhu jökötti keskellä salia,
ja sen ympärillä ties mitä hylkeitä,
susia, kaneja, hirviä, ahmoja ym.
Metsästysaseitaki siellä oli vaikka millä mitalla.

Nii, ja ah miten sotkunen mun ja Mirkan huone oli <3
Se oli ihan hirvee läävä!
Kaikki tavarat miten sattuun,
muumikeksejä lattia ja laatikot täynnä ym.

Ja hah, sillon ku tuli Suomi-Ruotsi lätkämatsi,
nii jätkät lupas et jos Suomi hävii nii ne menee vaatteet päällä uimaan.
Ja tietty, Suomi hävis ja jätkien piti hypätä vaatteet päällä uimaan keskiyön aikoihin.

Oli se kans reissu.. :)

Porukat, broidi ja Tiina lähtee Viroon viikonlopuks,
ja mun pitää jäädä tietty himaan vahtimaan koiraa..
Tulee varmasti oikein mahtava viikonloppu!
Parempi ollakki et mulle tuodaan sieltä Virosta sitte jotain!

.. Nyt tuntuu ku pää räjähtäis.

On se kivaa dataa ku korvasta sojottaa neula. :)

Ihme kyllä, ton tekemiseen meni ihan muutama sekuntti ku painoin neulan läpi,
ja ilmekkään ei värähtäny.
En tuntenu oikeestaan mitään.

Normaalisti ku korvaan teen reikii nii mietin 20 kertaa teenkö vai en,
puserran neulaa kyyneleet silmissä, huudan ja luovutan ainakin kolme kertaa.
Noh, ehkä mäki alan pikkuhiljaa oppimaan.

Harmi ku se mun vanha tunnus on poistettu täältä.
Millos mä sen tein.. Joskus -04 ja salasanan unohdin joskus tammikuussa -05.
Sillon tein melkeenpä heti tän uuden tunnuksen.

Voih, oisin niin halunnu kattoo niit ikivanhoi kuvii mitä tänne joskus laitoin,
ja kyylätä kommentteja mitä on tullu.

Noh, oli se tunnus käyttämättömänä tääl joku kolmisen vuotta kuitenki.
Ihan kiitettävä aika sekin.

Eilen yöl ei ollu kyl yhtää kivaa Hannan kaa pihalla.

Ku oltii käyty saattaa Jensku Turranmetsään ja käveltii takasin päin,
nii Hanna päätti oikoo pimeen metsän keskeltä menevän pururadan kautta.
Rupesin tietty vinkumaan et ei mentäis siitä,
mut päätin olla rohkea ja seurata Hannaa kuitenki.

Muija sitte onnistu osuvasti sanomaan jotain saatananpalvojista ja siitä,
kui niit on usein siel syvemmällä metsässä.
Olin just ylittämässä autotietä ku pistin jarrut pohjaan ja niin alkajaisiks meinasin vetää perseelleni.

Hanna kuitenki vaan jatko matkaa eikä välittäny vaik ulisten kävelin perästä.
Pakko se oli sitte sen pururadan kautta mennä,
koska en tosiaan ruvennu yksin kulkemaan yöllä pidempää reittiä
(vaikkakin se olis ollu kyllä katuvaloin valaistu reitti).

Puolivälissä matkaa Hanna tuli mun vierelle ja jostain syystä pysähdyttiin.
Olin keskittyny matkan ajan tekstiviestin kirjottamiseen ja puhelimen selaamiseen,
nii en ollu niin paniikissa.
Mut sitte se tapahtu..
Hanna rupes yhtäkkii kiljumaa vituksee,
ja mä sain samantien jonkun asteen paskahalvauksen ja rupesin kans kiljumaan heti.

Tän jälkeen olinki jo ihan paniikissa ja Hanna jotai häses et 'älä enää ikinä tee tolleen!'.
Totta kai siinä sitte ihmettelin et mitä vittua,
paikoillani seisoin koko aika, en muuta.

Hannalle ulisin vaa jotain et rupeen itkemään kohta,
ja totta puhuakseni mun kädet täris ihan hulluna ja kyyneleetki puski kovaa vauhtia poskille koko aika.
Olin niin valmis juoksemaan helvettiin sieltä metsän keskeltä,
mut peruin neki ajatukset sitte ku Hanna tarras käteen kiinni ja lähti taluttamaan eteenpäin.

Hanna oli siis pelästyny sitä ku olin vaan tuijottanu eteeni,
ihan ku näkisin jotain siel pururadan päässä.
En mä itte ees tajunnu sitä.
Aina vaan jos oon pimeellä jossain ja oon ihan paniikissa,
nii tuijotan vaan eteenpäin.
En ees suostu kattoon taakse tai sivuille.
Mielummin otan kirveen yhtäkkiä selkääni,
ku et vilkuilisin taakseni ja tajuisin et joku seuraa mua.

Mut hemmetti, en enää ikinä kulje siel pururadalla pimeellä!

Nii, ja siis pointtihan tässä oli se,
että pelkään pimeetä ja olin ihan paniikissa koko aika.

On se kiva ku suu täynnä romurautaa.. :)