IRC-Galleria

Aamulla heräsin jännittyneissä tunnelmissa, tänään menisin ekoille oikeille festareilleni elämässäni! Haimme ensin siskoni jalkapalloharjoituksista ja siitä jatkoimme matkaa kohti kaverini Nooran kotia. Kun Noora istui turvallisesti automme takapenkillä, matka pystyi alkamaan. Matka oli lyhyt ja pian huomasimmekin olevamme sen verran lähellä festaria että voisimme kävellä lopun matkaa. Jo jonkin näköistä ja kokoista porukkaa oli menossa Ankkarockiin. Tin varrella jouduimme sanomaan pari kertaa "Ei kiitos" ihmisille jotka jakelivat jotain lappuja ja hokivat "Jeesus pelastaa".

Pienen turvatarkastuksen jälkeen olimme viimein FESTARIALUEELLA, kello oli jotain 12.15. Puitolavalla oli Mokoma juuri aloittelemassa ja päätimme mennä katsomaan heitä ja heidän pitkiä hiuksiaan. Hyvinhän pojat soittivat ja mietin kylläkin että onko hevareilla paljonkin niskakipuja kaikesta moshaamisesta.

Mokoman esityksen jälkeen kävimme Nooran kanssa kiertämässä kojuja. Pinssejä, niittejä, koruja ja vaikka mitä muuta! Itselleni tarttui siltä kiertämiseltä mukaan HIM kangasmerkki. Apulanta esiintyisi seuraavana Puitolavalla joten menimme jotain 20 minuuttia ennemmin odottelemaan, että saisimme hyvät paikat. Apulanta alkoi soittaa klo. 14.00 ja välittömästi armoton bailaaminen, huutaminen, kiljuminen ja hyppiminen sai vallan minusta. "Hei hei, mitä kuuluu?", nuo sanat saivat minut pokoamaan entistäkin rajummin, vaikka hellettä olikin jopa liikaakin. Hiki virtasi mutta ei se haitannut, kun Apparit vitsailivat ja suuret karvanopatkin huvittivat minua suuresti. Valtavan ihmispyramiidin jälkeen pojat viimein poistuivat lavalta.

Päätimme pysyä puitolavan luona ja odottaa Sonata Articaa, jonka esitykseen olisi 45 minuuttia aikaa. Porukkaa siirtyi sen verran edestä pois, että pääsimme Nooran kanssa loistaville paikoille, tokaan- tai eturiviin miten sitä haluaa katsoa. En ollut ennemmin Sonatan musiikkia kuullut, mutta se ei estänyt minua riehumasta siellä biisien tahtiin. Vaikka olinkin ihan kiinni vierustovereissani niin silti nautin Sonatan esityksestä suunnattomasti. Järvestysmiehet olivat todella ystävällisiä kun ruiskuttivat letkusta meidän päälle vettä, viilensi mukavasti.
Sonatat olivat kyllä päivän paras esiintyjä, ehdottomasti!

Heti kun Sonatat lopettivat lähdimme Nooran kanssa kohti Rocklavaa, missä CKY oli jo aloittanut. Porukkaa oli sen verran ettemme kauhean hyville paikoille päässeet mutta ei se haitannut. Musiikki kuului ja meininki oli hyvä. Bam Margerakin kävi pyörähtämässä lavalla.

CkYn jälkeen palasimme takaisin Puistolavalle katsomaan PMMP:tä. Tytöt vetivät oikein hyvin ja innostivat yleisön mukaan biletykseen. Matkalaulu kaikui ja fiilis nousi kattoon. Katsoimme PMMP:tä vain puoli tuntia, sillä halusimme nähdä Hanoi Rocksiakin vielä joka esiintyi Korsolavalla. Kyllä Hanoit jaksoivat vieläkin! Mike hyppi ja juoksi minkä kerkesin ja samalla höpötti jotain omaa hyvin nopeasti että selvää ei saanut. Rock on! Kyllä ne on hyviä!

Hanoin jälkeen söimme Nooran kanssa ja kiertelimme Korsolavan lähellä. Rasmuksen tilalla esiintyisi Amorphis, jonka päätimme katsoa. Kun Amophis alkoi soittaa ja öristä niin pakkohan siinä oli itsekkin riehua! Äkkiä näin jotain turva-aidan toisella puolen, CKYn rumpalin Jessin, Bam Margeran veljen. Äkkiä kaivoin paperia ja kynän esille ja tungin itseni turva-aidan luokse. Jess huomasi minut nopeasti ja ystävällisesti kirjoitti minulle nimmarin. Sen jälkeen hän sanoi minulle: "In America nobody knows what Amorphis is, but I know what Amorphis is. They are so great!" Oli ihanaa huomata, että vaikka pojat ovat Ameriikasta asti, niin ei heillä ole kyllä noussu pissa päähän. Kättelinkin vielä Jassiä lopuksi. :)

Amorphiksen jälkeen, suuntasimme Nooran kanssa kohti portteja. Ostin kyllä matkan varrella yhden HIM pinssin. Jouduimme juoksemaan vähän matkaa kun olimme saapumassa juna-asemalle ja kuulimme jo junan tulevan. Matkustimme sitten junalla Keravalle josta äitini otti meidät kyytiin ja vei kotiin.

Ankkarockissa oli mahtava tunnelma ja menen sinne ehdottomasti uudestaan ensi vuonnakin! Ainoa miinus reissussa oli se, että hukkasin aurinkolasini, mutta eikös festareille kuulukkin jättää aina jotain?

Rock on!