IRC-Galleria

Ystävyys ja tunteet ovat hankala yhdistelmä, sillä ystävyys sisältää monesti paljon ristiriitoja eikä ystävysten väliset ihastumiset ole hyväksi, ainakaan monesti. Ei ole helppoa kun ensin kaveruudesta rakennetaan ystävyys, vielä vaikeampaa tulee jos sattuu käymään niin köpelösti että ystävä on vastakkaista (tai miksei samaakin) sukupuolta, ja satut ihastumaan ystävääsi. Jos omat tunteet ystävää kohtaan sattuu jostain syystä paljastamaan, voi tulos olla epämiellyttävä.

Vaikka itse miten tietäisikin, ettei toista pysty unohtamaan tai sulkemaan pois elämästään vain siksi että sattuu pitämään tästä enemmän kuin ystävästä, ei asiaa helpota lainkaan jos toinen yrittää ehdottaa unohtamista. Useimmiten jos toinen yrittää pakottaa unohtamaan itsensä, hän vain satuttaa toista enemmän. Unohtaa ei voi pakotetusti! Jos siis ystäväsi sanoo pitäväsi sinusta enemmän kuin ystävästä kuuluisi pitää, älä pakota häntä unohtamaan, vaan yrittäkää silti pysyä ystävinä. Se voi olla vaikeaa, ja varmasti onkin, mutta älkää pakottako heitä unohtamaan, sillä silloin satutatte heitä enemmän, varsinkin jos he itse ovat sanoneet, etteivät pysty teitä silti unohtamaan, niin pitäkää heidät edes ystävinä. Ystävistä nimittäin kannattaa pitää kiinni, varsinkin niistä tosiystävistä. Ystävät ovat harvassa. Kavereita sinulla voi olla vaikka miten paljon, tuttuja ja puolituttuja sitäkin enemmän, mutta Ystäviä, niitä aitoja ja oikeita Ystäviä, sinulla voi olla vain muutama. He pysyvät vierelläsi vaikka mikä olisi, he auttavat ja tukevat tarvittaessa, mutta ennen kaikkea, he välittävät ja hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Pidä siis kiinni ystävistäsi, sillä jos et pidä heistä kiinni, he voivat kadota ympäriltäsi. Ole siis rehellinen ja avoin ystäviäsi kohtaan. Älä jätä heitä unohduksiin, vaan pidä kiinni lupauksista ja sopimuksista. Älä peruuta mitään ilmoittamatta. Ja ilmoittaminen ei tarkoita sitä että ilmoitetaan juuri ennen sovittua tapaamista tms, vaan todellinen ystävä ilmoittaa hyvissä ajoin (aloittaja itse tosin myöntää olevansa ikuinen dementikko ja unohtelevansa asioita, jonka pikkiin on valitettavasti joutunut monet viimetingan peruutukset pistämään, mutta se ei saisi olla aina syy)!!

Ihminen tekee elämässään paljon virheitä, ja jokaisesta virheestä voi oppia jotain. Ei ole olemassa luusereita eikä idiotteeja. On vain olemassa ihmisiä, jotka tekevät virheitä. Toisten virheet vain ovat suurempia kuin toisten. Aina pitää kuitenkin muistaa, että sisältään voi löytää rauhan ja tasapainon, jos vain hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ja suostuu myöntämään itselleen jos on tehnyt virheitä. Virheiden myöntäminen ei ole helppoa, varsinkaan, jos ne ovat tunnepohjaisia, mutta kun virheet oppii myöntämään, on niistä myös helpompi oppia.

Asenne kuitenkin ratkaisee. Aina.