IRC-Galleria

What is wrong with me?

On ollu just sellanen viikko, jolloin kaikki menee väärin ja tyhmästi ja siis vaan VÄÄRIN!

Mutta onneksi nyt lähden viikonlopuksi Kippolaan sopusoinnulle. Siellä on kivoja ihmisiä ja kaikkea rentoa ja saan ravistaa kaiken ikävän päästä pois.

btv. Käphi tack så mycket för sinä piristit tänään.

Nii mikää??

Eilen illalla koettua.

Olisin voinut lähteä juuttiin with Maiju ja Petra mutta on sen verran nuha (ja väsy ja rästihommeleita ja kaikkea mahdollista) että en sitten lähteny, vaikka ehkä vähän harmitti. Mutta minulla oli hyvin tyhjä olo, joten nappasin takin naulakosta ja juoksin (joo siis yritin juosta mutta juoksin ehkä 10 m. Vitsi ku olen niin raihnas) pysäkille ja täristelin bussilla Jyväkseen. Oli jotenki aika uniolo. Menin sitten lihatiskille istumaan ja otin kassista "Tuntemttoman sotilaan" ja aloitin kahlata sitä.

Ihmiset saattoivat katsoa hieman hassusti koska istuin siinä sellaset pari tuntia ja yritin ymmärtää tuntematonta sekä sotilasta (en onnistunut kovin hyvin). Jouduin lukemaan monet kohdat kahteen kertaan, että muistan kestä sotilaasta nyt olikaan kyse ja ne murteet oli kirjoitettu niin kuin ne kuultaisiin eikä niin kuin ne sanottaisiin, joten olin välillä vähän hukassa. Mutta ei aina tarvii lukea helppoja kirjoja on tämmönenki kivaa. Mutta kyllä ne Hietamihen kirjat oli parempia.

Joten minä istuin siinä ja samat ja uudet ihmiset lipuivat ohitseni ja siinä oli melkein jotain taikaa. Jotenkin vain hassua, että minä olin paikallani ja kaikki tulivat ja menivät ja soljuivat sisään ja ulos elämässäni. Ja samalla lähestyttiin tuntematonta ja sotilasta lakosi kuin heinää.

Eli oikeastaan feikkiyökoulu koska oikeissa yökouluissa mitä oli ala-asteella oltiin koko yö.

Mutta joo tack så mycket valtuusto ja opettajat (eritoten huikea ja huima opebändi) että sai valvoa myöhään ja perjantain vapaaksi. Siellähän oli aika kannattavaa olla! :D

Hei mun huoneessa on sikakylmä ja niin on pihallaki.

"Pidätkö mun lapasia" :)

Elikkäs yhteiskuntaoppia oli lukkarissa ja me leikimme eduskuntaa.

Viime tunnilla oli pitänyt etsiä se oma puolue (kröhöm minä en löytänyt joten olin sitoutumaton) ja nyt sitten kaikki kipittivät luokassa istumaan oikealle ja vasemmalle ja keskelle. Ja sitten Risto Reipas sanoi, että tänään on eduskunnassa aiheena verotus ja opiskelijoiden tukeminen (ja joku kolmas jota en muista).

Ja sitten viitattiin ja saatiin puheenvuoroja ja hermostuttiin ja vedettiin jalat alta (kuten silloin ku joku sano että Suomi oli keikkein eniten jotai ja toinen kerto että se on oikeastaan kyllä Ruotsi). Ja meillä oli ihan kamalan hauskaa. Ja minä olin sitoutumaton ja sanoin Risto Reippaan mukaan aika poliittisen lausahduksen (eli meinaa että sanoo jotai jossa on paljon asiaa muttei yhtään tai jotai sinne päin) kun ilmoitin että "en nyt tiiä, kummallakin on puolensa ja sitten taas ei".

Minä rupeaisin poliitikoksi, jos se olisi oikeastikin noin hauskaa, ja perustaisin puolueettomien puolueen :)

"Politiikassa ei olla hienotunteisia. Heti henkilökohtaisuuksiin ja isku vyön alle."

Tänään olin erään ystäväni luona kylässä. Menimme sitten samaa matkaa alakertaan ja ulos. Hississä sattui olemaan kolmaskin ihminen ja ystäväni sosiaalisena persoonana heti tervehti, esittäytyi ja ilmoitti asuvansa samassa talossa ja että kiva tutustua. Vastapuoli oli hyvin hämillään ja kertoi nimensä piipitysäänellä mutta oli ilmeisesti positiivisesti yllättynyt (joo ei se siltä kuulosta mutta luulen niin oikeesti).

Ystäväni kanssa sitten matkalla pysäkille juttelimme tästä ihmisiin tutustumisesta ja nyt on oikeasti sellainen olo, että sitä voisi harrastaa enemmän. Ei se ole kuin sen tervehdyksen päässä. Kuinka hienoa olisikaan, jos voitaisiin niin epäluulottomasti ottaa kontaktia muihin ja sanoa : "Oli kiva tutustua!"

Siinäpä haastetta!

Katuun katuen kaadun
Pian mullaksi maadun
ellet sinä minua nosta,
ethän pahalla kosta.

Sotkin käteni likaan
minä vaelsin taas vikaan
kuljin turhuuden teitä,
ethän luotasi heitä

Ja synkkyyden siemen salassa itää.

Serkku7vee oli vielä tänään kylässä. Leikittiin autoilla kolarileikkejä ja sitten hyrriä pyöriteltiin (miten joistain muropakettihyrristä voikin olla niin paljon iloa?) Ulkona serkku hyppi trampoliinilla ja oli elämänsä onnessa. Huusipa hyppimisen lomasta: "Maiju sää oot kaikkein kivoin!" Tuli hyvä mieli.

Mutta kun koitti lähdön hetki niin serkku7vee ei oikein pitänyt ajatuksesta. Taisi tulla tippa linssiin melkein. "Me ei oltu edes tuntia. Me oltiin joku sekuntti vaan" Hän sanoi ja valui surullisena autoon.

Ja kyllähän he meillä tunnin olivat mutta se oli vain ohi ja jäljellä oli tunne sekuntista. Ja eikös se mene niin kaiken kanssa. Päivät menee ja niistä jää sekunnin pituinen muisto.

Ei me täällä elämässä olla edes tuntia. Sekuntti vaan.

Oh. Kiitti muuten pikkuserkku niistä leffoista!

Olen luullut että mulla on 55 leffaa mutta mulla onkin 60 + kaikki boksit (Eli house, heroes, saaristonlapset ja viisikko lål) Mut olen onnellinen leffoistani :)