IRC-Galleria

netta 4kk

1 .MINÄ OLEN VASTA LAPSI, KAUTTASI OLEN OLEMASSA.ÄLÄ HYLKÄÄ MINUA, SILLÄ MINULLA EI OLE MUITA VANHEMPIA.

2.ÄLÄ TURHAAN MOITI MINUA, SILLÄ MITÄ ENEMMÄN MINUA MOITIT, SITÄ VAHEMMÄN SINUN SANASI MINULLE MERKITSEVÄT.

3.MUISTA PYHITTÄÄ AIKAA MYÖS MINULLE, SILLÄ MITEN KÄYTÄT AIKASI, NIIN JAAT SYDÄMESI, JA JOLLET MINUA RAKASTA, EI MINUSTA KOSKAAN TULE IHMISTÄ.

4.KUNNIOITA POIKAASI JA TYTÄRTÄSI, JOTTA MYÖS HÄN OPPISI KUNNIOITTAMAAN ELÄMÄÄ ITSESSÄÄN JA MUISSA OLENNOISSA.

5.ÄLÄ TAPA TUNTEITANI, AJATUKSIANI JA YRITYKSIÄNI, MINULLE SUURIA VÄHÄTTELEMÄLLÄ, VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDELLÄ. ETKÄ SINÄKÄÄN OSANNUT PIENENÄ KAIKKEA. (nii janne)

6.ÄLÄ TEE AVIORIKOSTA, SILLÄ MINÄ KÄRSIN SIITÄ ENITEN.

7.ÄLÄ VARASTA ELÄMÄÄNI ASETTAMALLA KANNETTAVAKSENI SINUN TÄYTTYMÄTTÖMIÄ TOIVEITASI, KAUNOJASI TAI HARHOJASI, SILLÄ MINUN ON TEHTÄVÄ OMAT EREHDYKSENI.

8.ÄLÄ ANNA VÄÄRÄÄ TODISTUSTA TODELLISUUDESTA TYRKYTTÄMÄLLÄ OMAA KATSOMUSTASI, SILLÄ MINUN TULEE SAADA USKOA, VAIKKET SINÄ USKOISI, TOIVOA VAIKKET SINÄ TOIVOISI, SILLÄ VARSIN PIAN MINÄ TULEN HUOMAAMAAN, ETTET SINÄ OLE KAIKKITIETÄVÄ, EIKÄ SINUN ARVOASI VÄHENNÄ, JOS OLET ANTANUT MUINULLE MAHDOLLISUUDEN.

9.ÄLÄ HIMOITSE ASIOITA, JOTKA EIVÄT OLE SEN ARVOISIA, SILLÄ SINUN HALUSI EIVÄT VOI OLLA VAIKUTTAMAAN MINUN ELÄMÄÄNI.

10.ÄLÄ ANNA MINULLE KAIKKEA MITÄ MINÄ HALUAN, SILLÄ VAPAAMIELISYYTESI ON NIIN USEIN VAIN VÄLINPITÄMÄTTÖMYYTTÄ, ANTELIAISUUTESI HUONOA OMAATUNTOA, SUVAITSEVAISUUTESI IHANTEITTEN SORTUMISESTA SYNTYNYTTÄ VOIMATTOMUUTTA, TAIPUVAISUUTESI TYHMÄÄ MIELIPITEETTÖMYYTTÄ, JOUSTAVUUTESI PERIAATTEETTOMUUTTA JA MUKAVUUDENHALUA..

eka yö erossa netasta nyt on jo ikävä, mut eiköhän tytöt pärjää isin kanssa tai siis isi tyttöjen

Kerro 0-2-vuotiaasta lapsestasi ja haasta sen jälkeen muita äitejä!

* SYNTYMÄ
Koko nimi: Nanna Emilia Lepokallio
Syntymäpäivä: 04.10.2006
Syntymä paino: 2905g
Syntymä pituus: 49cm
Menikö kaikki hyvin: paremmin ei vois mennä
Sairaala jossa syntyi: koks
Sisaruksia: Netta Eveliina

* RISTIÄISET
Missä: kirkossa ja mummulla ja papalla
Milloin: 03.12.2006
Kummit: Hanna, Kirppu, Mikko, Mika

*ULKONÄKÖ
Silmien väri: siniset
Hiusten väri: vaalee
Kasvojen muoto: normaali
Pullukka vai laiheli: silt väliltä
Syntymämerkki: Ei ole


* LUONNE
Perus luonne neljällä sanalla : kiltti, itsepäinen,ihana, sulonen
Ärsyttävin tapa : turha kitinä
Ihanin tapa :ottaa kaulasta kiinni ja sanoo halaa
Iskä vai äiskä? :riipppuu päivästä
Onko syliversio: On ja ei

*OPPIMINEN
Milloin pyörähti : 3kk
Ryömi : 6kk
Konttasi : 7kk
Istui : 7kk
Nousi seisomaan : 8kk
Käveli; 9kk
Miten puhuu? : päivä päivältä paremmin
Sanoja? : monta

*MITEN..
...hyvin syö: 08:00,12:00,15:00,18:00 ja20:30
...paljon nukkuu: Yöt 21:00-07:30, päiväl 1.5h päikkärit
...käyttäytyy muiden lasten seurassa:jotenki
...viihtyy yksin: huonosti

*LEMPI/INHOKKI...
...ruoka: kana
...lelu: pupu/ei oo
...kaveri: nea/ei oo
...paikka: jaa a
...kirja: pupu kirja
...laulu/loru: köröttely loru

- Asia mistä olet erityisen ylpeä?
että mulla on noin ihana tyttö

- Asia mitä lapsesi tekee jatkuvasti, mitä ei saisi?
syö kynsiä

- Onko asioita mitä aina äiti tekee ja mitä aina iskä tekee?
Äiti tekee kaiken melkeen

- Onko joku vinkki minkä antaisit muille äideille?
mikä ei tapa se vahvistaa

R.I.P tänä päivänä Kauhajoen ammuskelijan uhrien ja loukkaantuneiden vuoksi laita nimesi perään, ja laita kiertämään, jos välität. otamme osaa! > kaisa,satu, janne,miska, jaska, emmi, aleksi, niina,taru,terhi, lauri, henri,ville, maria, otto,jesper, annika,elisa,tytti ,outi,sandra,iina,nea,nelli,Riina,teemu,Niilo,kalle, Anne, Sanna, Suvi, Noora, christa,Janita, Markus, Mäge, eeva,laura,frans, ronja, karo,niko,tiia,riikka,kiia,cara,hiba, 4nnika-,aanw``,`ttiä , anniw` , iituw ,tatu, heidi,jaana,hanna

22.09.2008
6730g (3320g)
61,5cm (50cm)
pipo 41cm (34,5cm)

1 .MINÄ OLEN VASTA LAPSI, KAUTTASI OLEN OLEMASSA.ÄLÄ HYLKÄÄ MINUA, SILLÄ MINULLA EI OLE MUITA VANHEMPIA.

2.ÄLÄ TURHAAN MOITI MINUA, SILLÄ MITÄ ENEMMÄN MINUA MOITIT, SITÄ VAHEMMÄN SINUN SANASI MINULLE MERKITSEVÄT.

3.MUISTA PYHITTÄÄ AIKAA MYÖS MINULLE, SILLÄ MITEN KÄYTÄT AIKASI, NIIN JAAT SYDÄMESI, JA JOLLET MINUA RAKASTA, EI MINUSTA KOSKAAN TULE IHMISTÄ.

4.KUNNIOITA POIKAASI JA TYTÄRTÄSI, JOTTA MYÖS HÄN OPPISI KUNNIOITTAMAAN ELÄMÄÄ ITSESSÄÄN JA MUISSA OLENNOISSA.

5.ÄLÄ TAPA TUNTEITANI, AJATUKSIANI JA YRITYKSIÄNI, MINULLE SUURIA VÄHÄTTELEMÄLLÄ, VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDELLÄ. ETKÄ SINÄKÄÄN OSANNUT PIENENÄ KAIKKEA.

6.ÄLÄ TEE AVIORIKOSTA, SILLÄ MINÄ KÄRSIN SIITÄ ENITEN.

7.ÄLÄ VARASTA ELÄMÄÄNI ASETTAMALLA KANNETTAVAKSENI SINUN TÄYTTYMÄTTÖMIÄ TOIVEITASI, KAUNOJASI TAI HARHOJASI, SILLÄ MINUN ON TEHTÄVÄ OMAT EREHDYKSENI.

8.ÄLÄ ANNA VÄÄRÄÄ TODISTUSTA TODELLISUUDESTA TYRKYTTÄMÄLLÄ OMAA KATSOMUSTASI, SILLÄ MINUN TULEE SAADA USKOA, VAIKKET SINÄ USKOISI, TOIVOA VAIKKET SINÄ TOIVOISI, SILLÄ VARSIN PIAN MINÄ TULEN HUOMAAMAAN, ETTET SINÄ OLE KAIKKITIETÄVÄ, EIKÄ SINUN ARVOASI VÄHENNÄ, JOS OLET ANTANUT MUINULLE MAHDOLLISUUDEN.

9.ÄLÄ HIMOITSE ASIOITA, JOTKA EIVÄT OLE SEN ARVOISIA, SILLÄ SINUN HALUSI EIVÄT VOI OLLA VAIKUTTAMAAN MINUN ELÄMÄÄNI.

10.ÄLÄ ANNA MINULLE KAIKKEA MITÄ MINÄ HALUAN, SILLÄ VAPAAMIELISYYTESI ON NIIN USEIN VAIN VÄLINPITÄMÄTTÖMYYTTÄ, ANTELIAISUUTESI HUONOA OMAATUNTOA, SUVAITSEVAISUUTESI IHANTEITTEN SORTUMISESTA SYNTYNYTTÄ VOIMATTOMUUTTA, TAIPUVAISUUTESI TYHMÄÄ MIELIPITEETTÖMYYTTÄ, JOUSTAVUUTESI PERIAATTEETTOMUUTTA JA MUKAVUUDENHALUA..

sano HÖh jos olen kaverilistallasi.
Tämä mittaa ihmisten rehellisyyttä. Ja ujoutta. Muistakaa kävijälista.
Sanottuasi HÖh, kopioi tämä omaan päiväkirjaan ja katso kuinka moni uskaltaa olla SINULLE rehellinen.

1980 :oD

ONNELLINEN LAPSUUS:

Oletko 70- tai 80-luvun lapsi......??? Kuinka olet VOINUT PYSYÄ elossa?

Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia MAINITSEMATTAKAAN turvatyynyjä (airbags)!

Pinnasängyt olivat värikkäitä ja vähintään lyijypitoisilla tai muilla myrkyllisillä tai arveluttavilla maaleilla lakattuja.

Ei ollut mitään LAPSITURVALUKKOJA pistorasiossa, autonovissa, lääkepulloissa eikä kemiallissa kodin puhdistusaineissa.

Voitiin jopa ajaa fillarilla ILMAN kypärää.

Juotiin puutarhaletkuista sekä muista lähteistä, EIKÄ mistään steriileistä limupulloista...

Rakenneltiin mäkiautoja. Ja ne joilla oli onni asua mäellä olevan kadun varrella, saivat kokeilla nopeusennätyksiä ja ehkä puolessavälin mäkeä todeta säästäneensä jarrussa… muutaman onnettomuuden jälkeen tuli tuokin pulma ratkaistua!

Saatiin leikkiä ulkona kunnes ilta alkoi hämärtyä.....

Ei ollut kännyköitä.......

Eikä kukaan tiennyt missä pörrättiin. Uskomatonta!

Koulua kesti puoleen päivään. Ruokailutkin oli jo hoidettu.

Meillä oli naarmuja........... murtuneita luita, silloin tällöin katkenneita hampaita, mutta koskaan, koskaan ei viety ketään oikeuteen – vaikka pientä riidan tapaista leikeissä oli mukana. Kukaan ei ollut syyllinen, vain me itse.

Me voitiin mutustella makeita ja voileipiä syödä, oikeita sokerijuomia juoda, eikä meillä ollut mitään painopulmia – koska oltiin aina ulkona leikkimässä ja erittäin aktiivisia ...

Voimme jakaa keskenämme neljän tai viidenkin kaverin kanssa LIMUMME... juoda samasta pullosta tai myöhemmin kaljakolpakosta, ilman että joku olisi siihen kuollut.

Meillä ei ollut Playstation-, Nintendo 64-, X-Box- ja muita Vídeopelejä, 99 Kaapelikanavaa, Videonauhuria, Dolby Surroundia, kännyköitä, tietokoneita eikä Chatroomeja tai e-baytä Internetissä........ ... vain ystäviä!

Me voitiin mennä ulos, jalkaisin tai fillarilla kavereita tapaamaan, vaikka asuivatkin kilometrien päässä, koputtamalla oveen tai jopa ilmankin mennä taloon ja hakea kaverit leikkimään.

Niin, ulkona, kamalassa maailmassa! Ihan ilman vahteja! Kuinka se oli mahdollista ? Pelattiin futista yhteen maaliin ja jos jotakuta ei otettu sillä kertaa joukkueeseen mukaan, niin ei siitä mitään psyykkisiä traumoja saanut eikä mailmanloppuakaan tullut.

Jotkut koululaiset eivät olleet yhtä hyviä kuin toiset, ja kun jäätiin luokalle, niin sittenhän kerrattiin se lukuvuosi. Kukaan ei sen takia lähetetty psykiatrille tai psykologille. Kellään ei ollut dislexiaa, keskittymispulmia tai ollut hyperaktiivi, - kouluvuosi vai kerrattiin ja jokainen sai mahdollisuutensa.

Meillä oli vapautta, vapaaaikaa, takaiskuja, menestyksiä und tekemistä ....ja opittiin niitten kanssa toimimaan.

Jokerikysymys on vain: Miten olemme pystyneet pitämään itsemme elossa näinkin kauan ???

Ja ennen kaikkea: Kuinka pystyimme kehittämään personallisuuttamme ???

Varmastikin sanovat elämämme olleen yksitoikkoinen, mutta...
P-kele, me oltiin onnellisia !!!

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.