IRC-Galleria

Vaik oot jatkanu elämääs, ni rakastan sua edellee.
Taivaalla tähdet näkee susta unta.
Tunnen sen, mulla on sun luokses ikävä.
Satutin sua liian monta kertaa.
Huomaan, mulla ei oo mitään ilman sua.
Tahdon takaisin sun luo.
En enää koskaan päästäis sua pois,
En enää koskaan lähtis luotas pois.
Niin heikko oon ilman sua,
En koskaan päästäis sua pois...

Tuleeko sulla välillä ääni päähän,
ne mörköt sun päätäsi määräisi kääntäisi,
Sanoo sun on aika luovuttaa,
viikatemies sun oven takanasi koputtaa,
Ei vielä sisällä, monesti lähellä,
Avaan oven se on varjomäellä,
kävelee vielä ei ottanut tänään,
mua mukaansa, varmaan kohta nähää.
Minkä takia se vainoo taas mua,
liikaa heikkoja hetkiä, alan masentua
Pääni on jo demonien valtaama,
niinkuin oisin jo viimesellä matkalla,
Mä alan leikkiä kuoleman kanssa,
heitän palloa, koitan saada sen ansaan,
tarjoon sille rauhottavia,
ota tästä ja pyydä sitä isoa halia.

moni asia täs elämäs niin hyvin alkaa
ja loppuu ku seinään, ihan huomaamatta
sit jäädää miettii 'mitä sainkaan aikaan'
tarinat on kauniita ne aina päättyy hyvin
kukaa ei jää yksin, kukaan ei sitä tyri
mä yritin ja yritin mut silti kaikki meni
mitä voin sanoo, no syytän itteeni
yksinäisyys tappaa mut nii kaikki muuki
kaipuu vaa kiduttaa ku mietin sun huuli
sitä mitä oli, ja sitä mitä koettii
en muistele pahalla, vaan päivastoi
kanssas vaan niin kovasti mä olla tahdoin
en yrittäny tarpeeks mut oot vielki mulle rakas
koitan miettii asioita mut pystyn miettii vain sua...

et tiedä mitä on niellä paskaa 24/7,
et tiedä mitä on vielä jaksaa taas
herää peittämään pahaa oloo joka valtaa koko vartalos,
ja paras osa päiväst on ku oot sammumas taas ojaan.
Mä tartten apua, mut mua on liian vaikee auttaa,
jos aineet auttaa, ne auttaa vaan hetken,
yleensä paineet hautaa mut ja pilaa kauttaaltaan retken.
jos tapat mut, teet palveluksen,
autat mut täst ankeest unest,
sameest, sumeest, valveunest.
vaik et ees haluis tehä sitä, tee se mun iloks ees,
kiitokseks ja vaivanpalkaks saat kai taivaast paikan.
emmä pelkää pimeet, nään aamust asti painajaista.

avannon reunat repii auki ranteet.
savuna tuulessa pakkas aaltoa,
mun epilepsia on mustaa vaahtoa.
tuntemattomii puhelin numeroita,
henkisii kidutus kuvioita.
pakkasasteet, patterit ei lämmitä,
jouluaatto on vaa syy olla kännissä.
syvä jäädytettynä kylmässä kuumeessa,
kylmä kansa nauttii kylmästä huumeesta.
ylös pilvii lämpöaste toiveita,
juodaa taivasta vierotusoireissa.
jotain tapahtu ennen sua rakastin,
nykyää sydän on kylmä niinku pakastin.
mut se on silti vielä paikallaa,
tervetuloo vankimielisairaalaa.

ole kiltti, mä haluan kuolla,
ota mut pois tästä julmasta maailmasta.
oikeesti, en tahdo enää elää,
en jaksa tätä pelkkää paskaa enää.

on elämä rankkaa, kun yhteiskunta aina pienen ihmisen voittaa,
samalla se huutaa että pitää jaksaa koittaa.
katso mua silmiin,
näe kuinka mieleni ei enää lennä pilviin.

ole kiltti, onko ketään siellä?
kai sä huomaat et oon ain vaan tiellä?
sen siitä saa kun liikaa pelkää
aina on joku, joka puukottaa selkään.
tiedän et mun kärsimys on vitun viihdyttävää,
mut teidän takii en jaksais elää enää.
kaikki luulee et oon niin vahva ja sitkee
mut se on se kiltti tyttö joka eniten itkee.

"Niin monet kerrat oon pettäny itseni
Leikkinyt että mä olisin joku muu
..joka peilikuvasta katsoo mua takaisin, on sekaisin."

Sun pitää taas pystyy olla täällä vahvempi kuin eilen,
sä oot frendies olkapää. Tukipilari ei tunteile.
Kuunnelles tuntuu siltä et seisot keskel piiriä,
jos sul on vaikeet, tuntuu että ongelmas ois vitsiä.
Kun sul on vaikeet ollu, ketään ei kiinnosta,
sun ongelmat on sun, ja sä oot yksin niiden sidonnas.
Ja sitä huomaamattomasti purkaa vihaa,
kummallista ettei kokemuksille oo kumppania siunautunu.
On tutut kasvot, mut vieras puhuu. Ja kun ne katsoo suhun,
sä oot jo vieraantunu. Miks käy näin, miks kuvast ei saa selvempää.
Joskus on vaikeempi jatkaa, ja helpompi menettää.