IRC-Galleria

huh huh taas vapusta selvitty kyl oli taas ihan turha juhla. no oli siin kyl jotain hyyvääkin mut ei siitä sen enempää. mul ei oo varmaan ikinä ollu yhtä kamalaa ja yhtä kivaa samaan aikaan. kivaa oli se et näki todelisii ystävii ennemän ku tarpeeks ja tietys omia sukulaisiakin näkyi ihan kiitetäväst. mut vähän varjosti tota vappua pahat puheet ja kateeliset ihmiset. miks jotkut ei vaan voi pitää huolta omista asioista? et kaikilla ois paljon helpompaa ja riitojakin tulis huomatavas vähemän. jotenkin tuntuu et jotkut haluu mun elämästä tehdä yhtä helvettiä. en kyl ala nimii mainitsee. vois tietys ihmiset jätää uhkauksetkin väliin. tietyt ihmiset vois pysyy minust kaukana ja jätää minut rauhaan. pysyis vaan minusta ja mun perheen jäsenistä helvetin kaukana. mä en vaan koht enää jaksa ku ihmiset väitää et puhun paskaa tuol ympäri kylii. mut sopis mietii ite mitä puhuu mun perheen jäsenille. koska silloin mä saan kuulla kaiken. paskaa tulee niskaa ennemän ku tarpeeks. eikä jaksais enää kiitos mun rakaan miehen, mun koiran. meidän kissojen ja mun ja miehen perheen tuki et mie jaksan ees yritää. ku sairastaa viel pahan laatuista masennusta niin hyvin menee.

Sylisi
Tyhjyyteni kasvaa vain.
Minä kuuluin syliisi,
olin turvassa,
siinä oli minun rauhani.
Nyt ei ole rauhaa,
ei turvaa,
ei syliäsi.
Minä olen tyhjä,
sielussani on reikä
ja sydämessäni paikka sinulle.

Entäpä jos?

Huomenna kaikki voi olla toisin.. Huomenna et ehkä näe ihmistä, josta oikeasti
välitit.. Tai ehkä ihmiset, jotka sinusta oikeasti välittivät, eivät näe sinua..
Koskaan ei voi tietää.. Ei koskaan..

Miltä tuntuisi painaa joka yö pää tyynyyn tietäen ettet koskaan ehtinyt pyytää
häneltä anteeksi, etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität?
Miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi, toivoen, että saisit
hänet edes hetkeksi takaisin, jotta voisit halata häntä, kertoa hänelle kuinka
tärkeä hän on ja pyytää anteeksi sitä, että olet joskus sanonut hänelle pahasti.
Katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni, et haluaisi enää koskaan päästää
häntä menemään. Mutta niin voisi vain toivoa. Totuus on, ettet enää koskaan
näkisi häntä. Et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi, kertoa kuinka välität,
halata, ehkä suudellakin. Et koskaan. Tee se siis nyt. Elä kuin viimeistä päivää,
kerro ihmisille joista välität, miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita
olet loukannut. Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta.. Elämä on opettanut,
että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna. Se voit olla sinä, se voin olla minä,
se voi olla kuka tahansa. Mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit
tekemättä tai sanomatta, tee ja sano ne tänään. Juuri nyt. Lähetä ystävillesi tekstiviesti,
sähköposti, tai soita heille. Kerro että välität. Sillä ehkä.. Ehkä huomenna et enää voi...

Laita tämä omaan päiväkirjaasi jos haluat kertoa läheisillesi kuinka paljon heistä
välität, ja kuinka paljon he sinulle merkitsevät. Toivottavasti jokainen, joka tämän
lukee, havahtuu ajattelemaan sitä, kuinka tärkeitä toiset ihmiset meille oikeasti
ovat, vaikkemme sitä aina itse osaa näyttääkään. <3