IRC-Galleria

iita||

iita||

on Jamin, Vilin ja Niian äiti.♥♥

Kuinka ankerias oikein tapetaan?Lauantai 06.09.2008 02:05

Pikku Ville 8 v., kuten
kaikki muutkin hänen
ikäiset
pojat, oli hyvin utelias.
Hän oli kuullut paljon
seksistä muilta pojilta ja
mietti mielessään mitä se
oikeastaan tarkoittaa.

Eräänä päivänä hän
tiedusteli asiaa
äidiltään,
joka hieman ujosteli.
Suoraan kertomisen sijaan,
hän kehotti Villeä
piiloutumaan isosiskon
huoneeseen verhojen taakse
ja katsomaan mitä isosisko
touhuaa illalla
poikakaverinsa kanssa.
Ville
teki työtä käskettyä ja
selvitti seuraavana
päivänä
asian näin:

Sisko ja sen poikakaveri
istuivat ja juttelivat
keskenään hetken. Sitten
poikakaveri sammutti
melkein
kaikki valot ja alkoi
halia
ja pussailla siskoa.
Luulen,
että sisko oli tulossa
kipeäksi, koska hänen
ilmeensä näytti niin
kummalliselta.
Poikakaverikin ilmeisesti
luuli niin, koska hän
laittoi käden siskon
paidan
alle ja kokeili sydäntä,
niin kuin lääkärikin
tekee.
Mutta hän ei ilmeisesti
ollut niin taitava kuin
lääkäri on. Hänellä näytti
olevan vaikeuksia löytää
sydän.

Hänkin näytti tulevan
kipeäksi, sillä molemmat
istuivat rauhattomasti ja
olivat hengästyneitä.
Hänen
toinen kätensä oli varmaan
kylmä, koska hän laittoi
sen
siskon mekon alle. Siskon
tila vain paheni. Hän
alkoi
voihkia, huohottaa ja
kiemurrella niin, että
tippui melkein sohvalta.
Kuume alkoi varmaan
nousemaan.

Tiedän, että se oli
kuumetta, sillä sisko
sanoi
olevansa niin kuuma.
Lopuksi
sain tietää mikä sai
heidät
niin sairaiksi. Suuri
ankerias oli tullut
poikakaverin housuun ja
ponnahti yhtäkkiä esille.
Se
oli varmasti 25 cm pitkä,
vannon sen!!

Poikakaveri piti siitä
tiukasti kiinni, ettei se
karkaa. Sisko pelästyi
aivan
kamalasti kun näki sen.
Hän
alkoi huutaa Jumalaa tai
jotain senkaltaista. Hän
sanoi, että se on varmasti
suurin minkä hän on
eläessään nähnyt. Minä
olisin kyllä voinut kertoa
vielä suuremmasta, joka
saatiin isin kanssa
järveltä. Yhtäkkiä sisko
tuli rohkeaksi ja yritti
tappaa sen puremalla siltä
pään poikki. Yhtäkkiä
sisko
kurlasi ja päästi irti
siitä. Se varmasti puri
siskoa. Myöhemmin sisko
otti
siitä kiinni kaksin käsin
ja
piti sitä tukevasti kun
poikakaveri veti
kuonokopan
sen päälle. Poikakaveri
asettui siskon ja
taistelevan ankeriaan
päälle.

Sisko alkoi voihkia ja
kiemurrella. Sitten ne
tippuivat sohvalta.
Luulen,
että he yrittivät tappaa
sen
litistämällä väliinsä.
Hetken kuluttua ankerias
lopetti kiemurtelemisen ja
sisko ja sen poikakaveri
hengittivät syvään. Sitten
kaveri nousi pois ja niin
he
saivat tapettua sen.
Tiedän,
että se oli kuollut, koska
se vain roikkui ja jotakin
sisälmyksiä oli tullut
ulos.


Sisko ja sen poikakaveri
olivat väsyneitä taistelun
jälkeen. Ne piristyivät
kuitenkin pian, koska
poika
alkoi taas pussailla ja
halia siskoa. Luulen, että
ankeriaat ovat niin kuin
kissat, niillä on useampi
elämä. Tällä kertaa ne
yritti tappaa sen niin,
että
sisko istui ja pomppi sen
päällä. 25 minuutin
taistelun jälkeen ankerias
oli varmasti kuollut.

[Ei aihetta]Perjantai 05.09.2008 13:46

Eli siis edelliseen linkkiin sähköpostiosote ja heitätte jonku salasanan.
Saatan ehkä hyötyä siitä. <virne>

Onnellinen.Maanantai 01.09.2008 15:02

<rakas> <rakas> <rakas>

Ritu 1991 - 30.8.2008Sunnuntai 31.08.2008 00:26

Lepää rauhassa vanhus. <rakas>

Dinolta.Lauantai 30.08.2008 02:44

Tässä tärkeä pieni tarina meille jokaiselle. Pidetään huolta siitä,ettei tule naulanreikiä.
Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti. (Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan. Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa.
Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisenapäivänä, jolloin hän ei kiivastunut.
Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi- haava on yhä olemassa. 'Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin. Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä.
He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan.
He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.
Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität.

Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän...

Synnytyksestä.Lauantai 30.08.2008 01:02

Pitäny jo kauan aikaa kirjotella jonku sortin synnytyskertomusta, mut ei muka oo ollu aikaa.
Tässä ny hiukan omia muistiinpanoja ja muitten lippujen & lappujen tekstejä.

Keskiviikko 16.4.2008
Klo 8.00 oltiin synnärillä, mut vasta 9ltä päästiin huoneeseen. Kätilö laitto mut ktg-käyrään ja 9.30
sain ensimmäisen Cytotec-tabun. Muutamia supistuksia alko tuleen 10 jälkeen. Käyrässä olin 11sta asti. Ruokailu oli 11sta ja sit käytiin Timon ka kanttiinissa kahavilla. Sieltä Timo lähti käymään syömässä. 13.30 sain puolikkaan Cytotecin lisää, se sit saiki supistuksia paremmin aikaan. Käyrä näytti kuulemma lupaavalta. Timo lähti kotona käymään klo 15.45. Supistuksia tulee edelleen ihan kivasti, vois va olla tujumpia.
21.30 kätilö tarkisti tilanteen, 3cm auki, 1-1,5cm kanavaa jäljellä, pehmeä.
Kello nyt 22.00, kohta suihkuun ja napit naamaan (Opamox 30mg ja Litalgin).
Naapuri lähti 23.00 saliin ja mä yritin ruveta nukkumaan. 23.00-23.45 tuli joku 10 supistusta, mut sit nukahinki aika hyvin. Unilääke teki tehtävänsä!

Torstai 17.4.2008
Heräsin joskus puol 9 aikoihin. Laittoivat heti käyrään. 12sta sain ekan Cytotecin ja sit Timoki tuli. Supistuksia tuli muutama kipiäki jo. Käytiin kaffilla ja käppäiltiin. Timo lähti Nestorin ruokkiin kotia ennen ku meni töihin. 17.30 sainki sit päivän toisen Cytotecin. Supistuksia tulee tasasin väliajoin , mut ei nuokaan vielä mitään auta. Kätilö lupas tarkastaa kohdunsuun myöhemmin. --> Oli n. 3-4cm auki, kohdunkaula ehkä hävinny tai hiukan jäljellä, ulkosuu hyvin pehmeä, sisäsuu hiukan vielä kinnaa.

Perjantai 18.4.2008
Heräsin ennen 8, söin aamupalan ja sitte pääsinki hetkeks käyrään, kaikki ok. Lääkärin pitäs josain vaiheesa tulla kertoon tilanne, et miten jatketaan. Kätilö puhu eilen illalla että jos saleissa tilaa ni puhkastaan kalvot ja laitetaan oksitosiinitippaan. Sain n. klo 13.30 kokonaisen Cytotecin ja toivoin et olis auttanu, aikasemmat ollu va jotain 1/4 murusia. Muutamia supistuksia, tuntuki jo jonkin verran. Siinäpä ne taas oli. Paikat auki 3cm, kanavaa jälellä 1cm. Paikat hyvin jo kypsyny. Lääkärit Alavaikko ja Mustonen meinas että huomenna puhkastas kalvot. Saas nähä. Tabut naamaan ja nukkumaan.

Lauantai 19.4.2008
Heräsin taas ennen 8 ja syömässä käyty. Kello nyt 9 ja ootan et käyrään pääsen. Käyrässä kaikki ok. Supistuksia ei paljoo tuu. Nyt ootellaan sitä lääkäriä, kelloki jo 11.30 ja päiväruoka syöty.
Lääkärillä käyty (Alavaikko).
LAITTO PERKELE KOTIA.

Maanantai 21.4.2008
Klo 8.00 olin takasi täällä. Kätilö Laura ja hollantilainen opiskelija Vanessa otti mut sisälle synnytysvastaanotossa. Tarkistivat alakerran tilanteen ja ottivat käyrää. Kaikki ok. Päättivät jatkaa vielä Cytotecilla, 9.30 sainki sit heti 100 mcG. Supistelee tosi kivasti, enempi ku aikasemmin tähän asti.
Dimiä (pikkuveli) kävin jututtamassa ku oli vetäny palan pois sormestaan.
Kohta taas käyrille. Klo on 13.09. 13.30 sain taas 100mcG Cytotecia. Supistukset jo paljon voimakkaampia. 14.40 kävin vessassa ja paperiinki tuli jo veristä limaa.
Nyt klo on 15.55 ja supistuksia tullu jo melkeen tunnin verran aika monta.. 2-4min välein.
Käyrässä olin ja supistukset säännöllisiä.
Dimi ja Johannaki kävi mua kattomassa.
Klo 19 eteenpäin supistukset on hiukka voimistunu. Ennen 21.00 pistivät taas käyrään ja supparit jo kiitettäviä. Ja tiheitä. Kohdunsuun tilanne tosin sama ku tähänki asti.
1g panadolia nassuun ja yritys nukkua.

Tiistai 22.4.2008
Yöllä ei paljoa supistellu. Suht hyvin nukuin. Käyrässä olin ja kivuttomia supistuksia tuli n. 7min välein. Ennen 9 kävin lääkärillä (Dabnell) ja olin 4cm auki ja kanava hävinny. Dabnell kahto mua säälivästi ja sano et on sua kyllä nyt kiusattu. Se oli se lääkäri joka laitto mut edellisviikolla äippäpolilta käynnistykseen. Synnärillä oli sen viikon eri lääkäri (Alavaikko). Sanoki sit et nyt loppuu odotus ja vauva syntyy tänään. Saliin pääsin 9.30 ja kalvot puhkastiin. Supistukset alko melkeen heti, mut kipeitä rupesivat oleen 10 jälkeen.
Kello nyt 11.34 ja kohta tulevat tarkistaan tilanteen. Suihkussa kävin n. tunti sitte.
4cm edelleen auki.
Epiduraali laitettiin n. klo 13.30. Sen jälkeen on ollu aivan ihanaa.
Ny va maataan käyräsä ja ootetaan et alakerta tarkistetaan.
Supistukset oli ihan hirveitä reilun tunnin ennen epiduraalia, paikatki aukes 5n senttiin.
Kävin myös suihkusa ennen tippaan laittoo.
Dabnell kävi yhessä välissä kahtomassa käyrää ku suihkun jälkeen poika otti nokkiinsa ja sydänäänet oli useemman minuutin yli 180. Minäki olin ihan punanen. Tuli vissiin hanasta lämmintä vettä.
Klo 15.30 paikat auki vasta 6cm. Oksitosiinin määrää lisättiin jotta homma nopeutuis.
Klo 18.15 8cm auki. Oksitosiinia tulee 60ml/h.

Tän jälkeen mulla ei oo mitään muistiinpanoja. Vissiin klo 20 eteenpäin kivut ollu ihan saatanallisia. Ei mitään muistikuvaa. Siinä sitte oltiin kontillaan ja pallon päällä ja joka helevatun asennossa että poika saatais laskeutuun sinne missä sen olis pitäny olla. Timoonki tuin josain vaiheesa ihteeni ja muistan ku ajattelin et prkl sen jalat pettää justiin. Tosin muistin tuonki vasta viikko synnytyksestä. 22.00 varmaan olin sit sen 10cm auki, koska siitä eteenpäin on laskettu ponnistusvaihe alkaneeks. Tosin ponnistellu olin jo siitä kaheksasta. Koko ponnistusvaiheen olin suurimman osan ajasta ihan taju pois. Välillä aukasin silimäni et näin missä Timo on. Parasta oli ku se pyyhki naamaa kylymällä rätillä, viilensi mukavasti.
Kauheita karhuääniä musta lähti vaikka kuin yritin pitää turpani kii ku ponnistin.
Sitte vihdoin ja viimein klo 23.34 poika synty mitoilla 3860g/50cm. Sain pojun masun päälle ja muistan ku kätilö sano et oho, onpas lyhyt napanuora. Timo saiki sit napsasta sen poikki.

Sit ruvettiinki ootteleen istukkaa. Meinas olla melekeen tiukemmassa ku poika. Ilokaasua sitte lopuks vetelin oikeen kunnolla ku kätilö joutu paineleen istukan ulos. Siinä sitte pienissä kaasuissa hihkuin Timolle et haluan kotiaki tällasen. Kätilöki joutu sanoon et jos välillä vejät hiukan happiaki. Onneks lähti painelemalla, ku seuraavaks olisin joutunu leikkaussaliin nukutettavaks.

Repeämät oli pieniä, 7llä tikillä selevisin.
Seuraavana päivänä oliki sit kurkku ihan turvoksissa ja pirun kipiänä siitä karjumisesta. Huvitti ku kätilö kysy tahonko särkylääkettä yöks jos paikat on kipeenä. Mä va et joo voisin ottaa. En kehannu sanoo et kurkun takia, ei jalakojen välin.


Kätilön kirjotusta:
HOITOTYÖ
16.4-25.4.2008

Irinan kohdunsuuta kypsyteltiin Cytotecilla neljänä päivänä vauvan ison koon vuoksi.
22.4 puhkaistiin kalvot ja sen jälkeen synnytys lähti pikkuhiljaa etenemään. Sai epiduraalipuudutuksen ja se auttoi Irinan mielestä hyvin. Ponnistusvaihe kesti 1h 34min. Irina koki sen kipeänä, mutta ei ylivoimaisen vaikeana. Istukka oli tiukassa, sitä odoteltiin tunnin verran. Emättimessä ja ulkosynnyttimissä I-II'rep.

En nyt oikeen muuta muista.. Tai just tällä hetkellä tuu muuta mieleen.
Kaikki meni aivan ihanasti.

[Ei aihetta]Torstai 28.08.2008 19:31

On perjantai-ilta, ajat autoa..


(SINÄ OLET KUSKINA!!!)

Sinulla voi olla vain neljä ihmistä mukanasi.


Ajaessasi sinä ja ystäväsi chillailette musiikin tahtiin.


No, siinä te viisi chillailette musiikin tahtiin Yhtäkkiä
hullu kuski
törmää teihin takaapäin!


Menetät auton hallinnan ja auto luisuu tietä pitkin.
Osutte hidaste töyssyyn ja auto pyörähtää ympäri päätyen katolleen nurmelle
tien viereen.

Makaat paikoillasi itkien, koska sinuun koskee niin paljon.
Et kuule muuta kuin hiljaisuutta. hiljaisuutta...
hiljaisuutta!


Yrität huutaa ystävillesi, mutta olet niin shokissa ja suurissa kivuissa
ettet pysty edes puhumaan.


Makaat siinä elämäsi pisimmät 2 minuuttia, jotka tuntuvat ikuisuudelta.


Viimein kuulet jotakin.
Kuulet ambulanssin sireenin, etkä koskaan ole ollut niin
helpottunut.


Makaat siinä, vieläkin autossa,


ajatellen perhettäsi, ystäviäsi, koulua, menneitä lomia, vanhoja ystäviä, entisiä rakastajia.
Alat rukoilla itsesi ja muiden autossa olleiden puolesta.


Ensihoitajat vetävät sinut autosta, asettavat sinut paareille ja nostavat ambulanssiin.
Et näe etkä kuule muuta kuin tyhjyyttä...


Sinä olet yksin!!
Et saa mahdollisuutta nähdä muita kanssasi autossa olleita.


Matkalla sairaalaan sinä rukoilet itseksesi Kuolenko minä?'
Missä ystäväni ovat?
Ovatko he kunnossa?
Mitä minulle tapahtuu..?
Kuolitko sinä vai et?
Mitä tapahtui ystävillesi, jotka olivat kanssasi autossa..?


He kaikki kuolivat. Kaikki muut autossa olleet kuolivat.
He ovat kaikki poissa.


Et koskaan enää näe heitä.


Ja mitä sinuun tulee..
Myös sinä kuolit.


Odota, sinä vain kuvittelit.. Eikö totta?
Mutta mitä jos tämä olisi oikeasti tapahtunut?


Mitä jos se oikeasti tapahtuisi sinulle?


Ajattele sitä..


Se auto oli VIIMEINEN auto, jossa IKINÄ olit ystäviesi kanssa.
Ne neljä ihmistä olivat VIIMEISET henkilöt joita IKINÄ näit.


Valitsitko nämä neljä ihmistä viisaasti..


Vai toivotko, että joku muu olisi ollut autossa kanssasi?


Laulu, jonka tahtiin chillailitte oli VIIMEINEN laulu, jonka
IKINÄ kuulit.


Etkö toivokin, että sinulla olisi ollut mahdollisuus kertoa
kaikille
heille kuinka heitä rakastit?


Etkö toivo, että olisit voinut kertoa vanhemmillesi viimeisen kerran,
että rakastit heitä?


Etkö toivo, että olisit voinut suudella poika/tyttöystävääsi viimeisen kerran?


Toivotko, että olisit voinut kertoa ihastuksellesi kuinka paljon pidit hänestä?


Toivotko että voisit halata ystäviäsi vielä viimeisen kerran?


Toivotko että sinulla olisi ollut mahdollisuus tehdä kaikkea tuota?


Sinulla yhä on.


Jos tämä viesti vähänkin kosketti sinua ole hyvä ja kopioi tämä omaan päiväkirjaasi sillä minua tämä todella kosketti ja haluan sanoa teille kaikille että välitän teistä todella paljon sillä sitä ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua!


JA muista tämä sanonta: Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi.


Ja kun joku sanoo rakastavansa sinua, tiedä sen tarkoitus ja tarkoita sitä kun itse sen sanot.

Kerro jokaiselle että välität. <3


[Ei aihetta]Torstai 28.08.2008 19:07

sano HÖh jos olen kaverilistallasi.
Tämä mittaa ihmisten rehellisyyttä. Ja ujoutta. Muistakaa kävijälista.
Sanottuasi HÖh, kopioi tämä omaan päiväkirjaan ja katso kuinka moni uskaltaa olla SINULLE rehellinen.