IRC-Galleria

"Poltan tupakkaa taas. Se on tapa selvitä, jotkut vetää kännit, jotkut huutaa jeesuksen nimeä. Ennen täytin itseni ruoalla, nyt karsinogeeneillä. Ei se mikään hyvä tapa ole mutta ainakin saan paremmin unta. Savu on lohduttava ystävä ja se muutaman minuutin tauko hiljasessa yössä tuntuu elintärkeältä. Omalta ajalta, paussilta elämästä, omasta itsestään, tilanteista, tyhjyydestä.

Ihmiset tuntuu vierailevan mun elämässä vaan sen verran että on tuskaisesti tiedossa että niitä on olemassa. Että muilla ihmisillä on ihmissuhteita ja asioita tehtävänä. Kun on elänyt elämäänsä 'vielä tunti, vielä tää päivä, vielä viikko, vielä tää kuukausi, vielä tää vuosi' se jää helposti päälle. Aika juoksee ohi ja miettii että jos nyt ottais pikakelauksen pois niin kestäiskö sitä enää? Normaalilla vauhdilla voisi tajuta liian hyvin asioiden tarpeen, sen miten ei oo piilopaikkaa puutteilta. Ei kellään ole täydellistä elämää, tiedän kyllä. Antin avioliitto on hajoomassa niin Antti painaa duunissa pitkää päivää. Tiinan opiskelut menee päin vittua niin se hiisaa himassa ja nussii poikakaverinsa kanssa. Teuvolla ei oo duunii mut työttömyyskorvaukset menee suorilt funkiestiin ja levyt antaa Teuvolle suuremman elämyksen kun kunnon safka, onhan makarooni ihan hyvää ku laittaa vähä pippurii ja suolaa.

Mun intohimot on jotenkin sammunut, elämänosiot kaikki kaikuu tyhjyyttään ja itse jotenkin lamaantuu aina kun tulis mahdollisuuksia tehdä jotain. Sillonkin kun nynnyydeltäni uskallan ulos huomaan että hiivin alkuillast häntä koipien välissä takas kotiin irkkaamaan kun ei kaupungilta taaskaan löytyny miestä, bändiä, lottovoittoo, isää, täydellistä paria farkkuja tai pienempiä reisiä.

Tyhmää että ihmisenä elää aina niissä järisyttävissä tapahtumissa ja on vaikee saada arjesta sellasta hyvää tunnetta. Mikä auttaa pelkoon, katkeruuteen ja siihen ettei saa mitään aikaseks? Ehkä joku life-coatch joka tsemppais joka päivä niinku personal-trainerit salilla 'Ja menee työkkäriin ja työkkäriin ja työkkäriin ja jaksaa vielä!!'.

Ehkä on tyhmää multa kuvitella että elämä korjaantuis ihmisiä lisäämällä tai sillä että joku pakottais tekemään tarvittavat muuvssit mun elämänlaadun parantamiseks. En osaa sanoo, tyhmät kuvitelmat on mulle ominaista. Olen iso penis joka haluaa työntyä mut ei vaan seiso."