IRC-Galleria

....Sillä välin Nasu oli palannut taloonsa ja noutanut I-haan ilmapallon. Hän puristi sitä lujasti itseään vasten, jotta se ei karkaisi häneltä ilmaan, ja hän juoksi niin nopeasti kuin saattoi ehtiäkseen I-haan luo ennen Puhia, sillä hän tahtoi antaa lahjansa ensimmäisenä, aivan kuin hän itse olisi keksinyt sen, kenenkään sanomatta. Ja nyt hän juoksi ja ajatteli, kuinka I-haa ihastuisi, eikä ollenkaan katsellut eteensä... ja yht'äkkiä hän pisti jalkansa kaniininreikään ja kierähti päistikkaa maahan.

PANG!!!???

Siinä Nasu makasi ja ihmetteli, mitä oli tapahtunut.
Ensin hän luuli, että koko maailma oli räjähtänyt ja sitten hän luuli, että ehkä se oli vain metsä, ja sitten hän luuli, että ehkä vain h ä n i t s e ja että hän mahdollisesti oli aivan yksin kuussa tai jossakin, ja ettei hän enää koskaan saisi nähdä Risto Reipasta tai Puhia tai I-haata.

Ja sitten hän ajatteli: "vaikka nyt olisinkin kuussa, niin ei kai hyödytä mitään olla nenällään maassa iän kaiken."Ja niin hän nousi varovasti istualleen ja alkoi katsella ympärilleen.
Hän oli vielä metsässä!

"Sepä kiperää" ajatteli hän. "Mistähän pamahdus tuli? Ei kai myöskään voinut lähteä tuollaista ääntä vain siitä, että minä kierähdin nurin? Ja missä on ilmapalloni? Ja mikä märkä riepu tuo on?"
Se oli ilmapallo.
......
"minulla on kunnia onnitella!" sanoi Nasu. ..."olen tuonut sinulle ilmapallon."
... "niin mutta, I-haa, -olen pahoillani- kun minun piti juosta tänne, menin nurin."
"Voi I-haa, ilmapallo halkesi!"

...Ja hän antoi I-haalle pienen kostean rievun.
-Kiitoksia, Nasu, sanoi I-haa. Et kai pahastu, jos kysyn, minkä värinen oli ilmapallo - kun se oli ilmapallo?
"Punainen."
-Minä vain ajattelin... punainen.... mutisi hän itsekseen. Minun lempivärini... Kuinka iso se oli?
"Osapuilleen minun kokoiseni."
-Minä vain ajattelin... Osapuilleen Nasun kokoinen, sanoi hän surullisena itsekseen. Minun lempisuuruuteni.

Nasu tunsi olevansa aivan epätoivoissaan eikä tiennyt mitä hänen piti sanoa. Hän oli juuri avannut suunsa sanoakseen jotakin ja sulkenut sen jälleen, koska se ei sopinut, kun hän kuuli huudon toiselta rannalta, ja siellä oli Puh.
-Minulla on sinulle lahja, I-haa. Se on käytännöllinen purnukka, sanoi Puh.
Kun I-haa näki purnukan, ihastui hän suuresti.
-No mutta, sanoi hän, luulen, että Ilmapallo juuri parahiksi mahtuu siihen!
Katso, Nasu.

Ja kun Nasu kääntyi katsomaan, näki hän, kuinka I-haa nosti Ilmapallon hampaillaan ja laski sen varovasti purnukkaan, otti sen ulos ja pani maahan ja otti sitten jälleen ylös ja pani varovasti takaisin purnukkaan, onnellisempana kuin koskaan ennen.....