IRC-Galleria

Aika kuluu, hiekka tiimalasist valuu.
Teetkö sen mitä sult odotetaan, vai sen mitä haluut?
Revi kahlees katki ja kuuntele sisintäs.
Sä ite kannat omaa soihtuus pisimpään.
Mä puhun just sulle ja samal neuvon itteeni.
Elo on urheiluu, joka päivä reenii.
Ja pian ne esteet on hävinny,
mut silti täytyy oppii konttaa ennen kävelyy.
Mä kaiken kaukaa näen haaveessa,
Mun mielikuvitus laukkaa näis raveissa.
Se kuvittaa mun kirjaa, avant garde henkeen.
Joskus jopa ennen aikojaan niinkuin enteen.
Tempo kiihtyy, mä tahtipuikkoo puristan.
Ja onneks kaverit osaa pitää mut kurissa.
Mul ei oo tarvet enää takki auki heiluu.
Nyt kannan kivii taskus, et en edes pysty leijuu.
Onks tulevaisuus kirjoitettu tähtiin?
Mistä mun menneisyys lähti?

Taistelen demoneitani vastaan, tai ne ei päästä.
Mua elään elämääni, musta pilvi päällä, näätsä?
Pitää elää unelmaansa, ei unelmoida elämäänsä.
Pyyhin hikee otsalt, kuivaan korvantauksii.
Kysymyksii löytyy mut mä etinki vastauksii.
Ongema on helpompi löytää ku sen ratkasu.
Putki helppo saada päälle mut ei sen katkasu.

Anna mun mennä, anna jatkaa.
En seuraa virtaa, vaan mä oon vapaa mihin vaan.
Anna mun mennä, anna jatkaa.
Mä oon vapaa mihin vaan, anna mun.

Sit kivi vierähtää sydämelt, kuin haudan suult.
Ja tänään mul loistaa silmät ja nauraa suu.
Oikein jossain oon kai valinnut.
Kun nyt taas tuntuu et oon vapaa kun taivaan linnut.
Tiedän et on ollu kusta pääs.
Mut huomaa sen itekin ku lipsuu ku mustast jääst.
Täytyy vaa skarppaa, ja pää tyhjäks valuttaa.
Jos pääs paine kasvaa liikaa ei oo paluuta.
Mä opin Valuutalt et hiljasuuskin tekee hyvää.
Kuhan vaa osaa ottaa aikaa ja rauhottuu hiljentymään.
Kaikki tää oppiminen rassaa.
Kai täytyy käydä ilmas et tietää eron kun jalat on maassa.
Ja nyt on ja pysyy, mun kantapäihin särkee.
Ainoo nousu täst edes tulee kohdistuu järkeen.
Tääl eletään vaan kerran, mä elän nyt.
Ainakin voin sanoo et oon elänyt.

Anna mun mennä, anna jatkaa.
En seuraa virtaa, vaan mä oon vapaa mihin vaan.
Anna mun mennä, anna jatkaa.
Mä oon vapaa mihin vaan, anna mun.

Anna mun mennä, anna mun elää.
Anna tän pyörii, kerran vielä.
Ootsä vapaa, ja oma ittes?
Jos oot, niin näytä se sitte.

Anna mun mennä, anna mun elää.
Anna tän pyörii, kerran vielä.
Ootsä vapaa, ja oma ittes?
Jos oot, niin näytä se sitte!

Anna mun mennä, anna jatkaa-
En seuraa virtaa, vaan mä oon vapaa mihin vaan-
Anna mun mennä, anna jatkaa-
Mä oon vapaa mihin vaan, anna mun-

Anna mun mennä, anna jatkaa.
En seuraa virtaa, vaan mä oon vapaa mihin vaan.
Anna mun mennä, anna jatkaa.
Mä oon vapaa mihin vaan, anna mun.

Skitsofrenia (kreik. schizein, σχίζειν, "jakaa" + phrēn, phren- φρήν, φρεν-, "mieli") on yleensä nuorella aikuisiällä alkava monimuotoinen psykoosisairaus. Todellisuudentajun heikkeneminen, tunteiden ja ajatusten välisen yhteyden ja johdonmukaisuuden katkeaminen sekä tahtoelämän ja ajattelutoimintojen häiriintyminen ovat skitsofrenian keskeisiä oireita.

Käsi raamatulla aina vannomas, et mä oon
ollu sen kanssa ja jutellu tälle.
Ainaki nyt vähintää sun serkkus on nähny.
Piiri pieni pyörii ja huhumylly jauhaa,
hiljasemmillekki tääl on tullu kyky laulaa.
Omas lähipiiriski liikkuu messis noviisei.
Kaiken varalt puhun niillekki ku ne ois poliisei.
En mä muistanu, emmä tunne niitä.
Mut silti jengi kuulee must ja kertoo mulle siitä.
Ihan hyvä stoori, mut sei ollu nytkää Härkönen.
Se en ollu mä, vaan joku yhtä hyvännäkönen.

Aivan sama, mitä sä kuulit.
-Ihan varmasti, ihan varmana!
En mä, aivan sama, ei se ollu nää
herrasmiehet.
Aivan sama, mitä sä luulit.
-Emmä valehtele, en!
En mä, aivan sama, ei se ollu nää
herrasmiehet.

Sä voit kutsuu mua mikskä ikinä haluut.
Tilitä vaa, mut et saa mun kipinää sammuu.
Voit syyttää mua mist vaa, mut en myönnä mitää.
Pitää puheet pienen, et tarvi syödä niitä.
Jos kuulet, et mut on nähty lähtevän miehes kans.
Se on valhe, joka johtuu mun maineesta.

Tiedän juttujen paisuvan ain ku pullataikina,
ja se on aika vitun vaisuu kuulla kaikilta.
Mitä on taas tehny, vaik ois ollu ite kotona.

Toiset puhuu must homona ja toisinaa oon huora,
ja koko kaupunki on ollu koisimas mun luona.
En se oo mä, ei musta olis siihe.
Oon yhtä paljon syytön ku Gustafsonin Nisse.

Aivan sama, mitä sä kuulit.
-No kyllä mä näin sut!
En mä, aivan sama, ei se ollu nää
herrasmiehet.
Aivan sama, mitä sä luulit.
-Mua ei pysty naruttamaa!
En mä, aivan sama, ei se ollu nää
herrasmiehet.

Se en ollu minä, sä näit aivan väärin,
ku kuulen noit huhui, mult palaa aina käämit.
En oo mitenkää pystyny joka paikas häärii.
Tarkista faktat tai laita pääs kii!
Sadut alkaa kehkeytyy, ku poistun tontilt,
mut pitäkää noi huhupuheet pois mun korvist.
Sä et tiedä vielkää mitää noist mun hommist,
mut puhut silti niinku totuus ois sul hollil.
Älä yhdistä mua siihen, mä säädän muuta.
Tiedän ite hyvin, mitä täällä puuhaan.
Oon menny tällee pitkää, tuskin käännän suuntaa.
Kiellän kaiken, nyt sä haukut väärää puuta.

Aivan sama, mitä sä kuulit.
-En minä mitää luule, mä tiiän!
En mä, aivan sama, ei se ollu nää
herrasmiehet.
Aivan sama, mitä sä luulit.
-Voin laittaa vaikka pääni pantiks!
En mä, aivan sama, ei se ollu nää
herrasmiehet.

Luulet löytäväs rakkauden,
miten vitussa sä mittaat sen vahvuuden?

Sä et oo siinä aina, muista se.
Ota nämä sanat ja muista ne.