IRC-Galleria

joo kyllä, itku tuli.....Torstai 28.05.2009 23:14



"Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit minua omaksi
lapseksesi.
Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras
Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit: Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni edessäsi.

Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.

Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa. Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja riemuissani riehuin oma kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä rakastuit.

Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät, ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä. Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.

Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini, kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin.

Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina lompakosta
kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta.
Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen
"Kyllä" ja vaihdoit aihetta.

En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun aiheutin
rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin asumaan, mutta
kerrostaloon,
johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen.
Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika,
jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.

Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin. Ilmassa oli koirien,
kissojen,
tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että löydätte
hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena.
He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski-ikäiselle
sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui: "Isä, älä anna
heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita: ystävyys,
lojaalisuus, rakkaus
ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista.

Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut ottamaan
kaulapantaani ja hihnaani.
Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.

Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä tiesit
muutosta etukäteen
mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset rapsuttivat
minua hellästi
ja kysyivät: "Miten sä voit?"

Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin, kun näillä
aikaa kiireiltään riittää.
Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää sitten.

Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen vierelleen.
Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet muuttanut mielesi
ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa pelastaa minut.

Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta pentujen kanssa.
Niillä ei ole vielä
hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin häkin
takanurkkaan. Istuin ja odotin.

Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei minut
hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei minun nyt
tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi ,
kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että vankeuspäiväni
olivat nyt ohi.

Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle.Tiesin hänen
liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan aikaan
kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän pisti ruiskeen
suoneeni ja tunsin miten
kylmä liuos valui sisääni..Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja sanoin hiljaa:
"Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan paikkaan missä
minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei enää tarvitse
huolehtia mistään.
Se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten Sä voit?" ei
ollut tarkoitettu hänelle.


SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI
SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU TOINENKIN
OSOITTAA SINULLE
TÄLLÄISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."

- Jim Willis 2001

"Jos tämä tarina liikutti sinua, sai palan kurkkuun ja ehkä kyyleleenkin silmään,
niin muista että tämä tarina on tosi..
Näin tapahtuu joka vuosi tuhansille eläimille, joita on joskus rakastettu, mutta
jotka hylättyinä lopetetaan eläinklinikalla ja löytöeläintaloissa omistajiensa
välinpitämättömuuden takia.

Haluamme tarinan kautta muistuttaa että jokaisella lopetattavalla lemmikkillä on
joskus ollut koti ja perhe johon se on luottanut ja rakastanut.

Emme halua järkyttää emmekä tuottaa surua.
Mutta, jos tarina jättää jäljen sinun tai jonkun toisen sydämeen niin, että sen
ansiosta yksikin tälläinen tarina saa onnellisen lopun , olemme onnistuneet.

Kanna vastuusi ja osoita uskollisuutesi myös lemmikkillesi ja kehoita kaikkea
muitakin tekemään niin.

On tärkeää, että ei-toivottujen, hylättyjen eläinten tappaminen loppuu.
Tämä tarina voi pelastaa edes yhden eläimen."

jesjesjesjesss!!Torstai 28.05.2009 17:12

Jiihaa, vklopuks on luvattu LÄMMINTÄ, AURINKOA, voin siis RUSKETTUA LISÄÄÄÄÄ!!! Aurinko tekee iholle ihmeitä, naama on ny niiin tasasen värine (ellei huomioida jatkuvassa kasvussa olevaa pisamien suurta määrää)! Mul on suorastaa pakkomielle ruskettuu enemmän ja enemmän..meinasin et meen huomen ja lauantain laitilaan vähä ottaa arskaaa! Oon vaa iha överifiiliksis ku on KESÄ!! :D

nii ja mul ja niksul tulee sit heinkäkuus 2v täyteen :)<3 nice<3

ahhhh aurinkoKeskiviikko 27.05.2009 00:52

Rusketus!! <3 i'm loving it!


...mutta haluan lisääääääääääääää :D

ainii p.s. talviturkille sanoin pai pai lauantaina..nyt "jo" :D

[Ei aihetta]Perjantai 22.05.2009 20:41

MITÄ TEKIS VKLP?! :D töissäki olin tänää iiihihi olen ahkera tyttö. kassatätinä olin, eikä oikee luonnistanu...yks asiakas sen huomas, ja totes osuvasti "...perjantai." :D näitte kynsitte kans eio helppo noukkii rahoi.

mul o meno pääl, mut meno puuttuu! Oon yksi koton ja kissa nukkuu...kova meno :D ku haen niksun töist kasilt ni sen ois paree olla keksiny tekemist! =D

READY!Perjantai 22.05.2009 02:04

Nyt on kynnet valmiit...eikä mennykää ku reilu kaks tuntii :DD no ok, puhuin siin välis äitil puhelimes, katoin telkkarii, ja niksun kans koitin jutella (huonol menestyksel tosin, ku se pelaa wowii, ni mä oon täysin toisarvone:D) Huome o perjantaaai ja mul o kauheet keittofiilikset =D kyl vklp ainaki joku pv juon, se on varma :D

:<Keskiviikko 20.05.2009 23:51

En puhu sulle, vaikka sisimmässään haluisin,
mä monesti meinasin, mut päätin ain et katuisin
Mä oon tehny virheit, ja nehän täs nyt vituttaa,
Mut aika haavat parantaa, ja ehkä takas sinut saan...

...Välit rikki, eikä toinen anteeks anna
Pitää uida yli, pyrkii kohti rantaa...




Kova ikävä entistä ystävää...

[Ei aihetta]Keskiviikko 20.05.2009 18:39

Tulis st jo iha KUNNOLLA kesä, haluannn ruskettua, ja päästä uimaan!! :D Se on kyl ihme mitä aurinko saa aikaa, melkee kaikki on hyväl pääl sillo :) Tekis nii mieli tehä tänää jotain ku huome on oikee yleinen vapaapäivä :D mutku niksu on töis yhtee saak yöl...hitto. no, vklp odotellessa ;)

shit..Tiistai 19.05.2009 19:05

Aaaaeerrr.. iha hirvee olo.. vaik makaan sohval ni tuntuu silt et pyörtyis, ja joka paikkaa sattuu. Jos se äitin flunssa ny tulee mulle ni voi vehnä, ei tosiaa huvittais ny sairastaa..

Maanantai 18.05.2009 21:12

Se kämppä oli niiin kiva, söpö, kodikas...ihan niin mun tyyline ku vaa olla voi :D!! Ja iskäkää ei löytäny huonoo sanottavaa (mikä on oikeesti ihme)..kylppärii sit pääsis vähä laittelee, mut kyl se ihan muuttovalmis olis :) hitsi, perjantain otan niksun mukaa sinne, ku sovittii välittäjän kans uudet treffit.

Saa ny nähä, et miten ja mitä tehään sit sen suhteen..mut olin kyl nii iloisesti yllättynyt et hui =) <3

[Ei aihetta]Maanantai 18.05.2009 19:23

Okei, iha hyvä et heräsin aikasi, meinaa soitettii töihin :DD Ja nyt sit pian sitä kämppää kattoo, äippä ja iskä tulee minu kans. Jesjes.