IRC-Galleria

Sotilas tuntematon kulkee
Ei muista mutta tuntee
Aamulla tulimeren
Kuumilla aalloilla keinuneen

Juurelle puun hän istuu
Kuvaa tyttönsä katselemaan
Silmiä se kirvelee
Kun on nähnyt liikaa

Mutta enemmän se koskee
Kun kotiin kirjoittaa

Niin kaunis on hiljaisuus
Ja kauniimpaa on kaipaus
Kun muistoissa hetken olla saa
Silmän isku on ikuisuus
Niin kaunis on hiljaisuus
Siellä jossain säilyy salaisuus
Sielu on surusta suunniltaan
Kun ei rakkainta nähdä saa

Hälle kerrottiin että kotiin
Kohta kuljetaan kuka ties
Mutta muistoissaan hän jos tänne jää
Niin hän on hävinnyt mies

Hän tietää miltä se tuntuu
Kun hiljaisuuteen jää
Ja savuverhon sameaan huntuun
Kaikki entinen häviää

Mutta niin kauan kuin hän kulkee
Elämä jättää jälkiään

Niin kaunis on hiljaisuusÂ…

Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Niin kylmä ettei sillä ole määrää
Ja mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Teinkö jotain väärää
Mulla on niin kylmä ilman sua

Mulla on niin kivinen tie ilman sua
Auki haavat sielusta se hiertää
Enkä siltä ulos pääse ilman sua
Ympyrää se kiertää
Kivinen on tieni ilman sua

Mulla on niin syvä vesi ilman sua
Virrat tummat minua ne ohjaa
Liian pahoja on sen pyörteet ilman sua
Ei jalat ota pohjaan
Syvä on se vesi ilman sua

Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua

Eikä mulla ole mitään ilman sua

Sulle sun olosi vain tärkein on
Sä toisten mielestä oot mahdoton
Mut vaikket ole mallikelpoisin,
Se jokin sinulla on

Saat hymylläsi aikaan kaiken sen
Sä himmentää voit loisteen tähtien
Nuo sädehtivät silmäs, kevään tuo
Se jokin sinulla on

(x2)
Sun suudelmastas aina unta nään
Kun pelkään että, niitä ilman jään
Ei jatkua voi onni ainiaan
Mä muille menettää kai sinut saan
Kun toiset myöskin huomaa että vaan
Se jokin sinulla on

Se jokin sinulla on (x2)

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Mä sain tuntea
sinut niin lähellä
itseäni.
Nyt täällä on
niin kylmä, kun
et hengitä
ihoani vasten...>


='(

Mahdatko koskaan miettiä
mua ja yhteisiä hetkiämme?
Mahdatko tietää kuinka paljon
susta oikeasti olisin halunut välittää,
lopulta ehkä rakastaa.
Nyt kuitenkin silmät eri
sängyissä sulkeutuu.
Eri tietä polkumme vievät,
eri suuntaan tuulet kujettivat..

aattelen
on ruska aika,
Aurinko paistaa,
varjoja puiden juurella,
kurki parvi lentää pois suomesta.
Sinua aattelen,Älä lennä luontain pois kuin kurki parvi.
Hellyttä kaivannut olen ja sinulta sitä olen saanut.
Tiedän pidät minusta ja minä sinua.
Aattelen sua koska sinuun olen ihastunut.
Olet valoa tunnellin päässä,arjessain mun.
Onnellinen olen kun tutustuin sinuun.

aattelen
on ruska aika,
Aurinko paistaa,
varjoja puiden juurella,
kurki parvi lentää pois suomesta.
Sinua aattelen,Älä lennä luontain pois kuin kurki parvi.
Hellyttä kaivannut olen ja sinulta sitä olen saanut.
Tiedän pidät minusta ja minä sinua.
Aattelen sua koska sinuun olen ihastunut.
Olet valoa tunnellin päässä,arjessain mun.
Onnellinen olen kun tutustuin sinuun.

KYLMÄ! ei se paljo lämmitä ku tulitikku palaa, se se vast lämmittää ku ihana mies halaa.(;

Kun välittää ihmisestä enemmän kuin itsekkään uskoo,ei sitä välttämättä tajua kuinka paljon oikeastaan välittää,sen tajuaa vasta sitten kun tulee ikävä,itkettää ja haluaisi vain olla lähellä ja itkeä...Se itku ei ole surua,vaan iloa,sitä että välittää toisesta niin paljon että voisi itkeä itsensä uuvuksiin..Niin paljon mäkin sua rakastan <3