IRC-Galleria

Tuli Jaken kämppäki zekattua ;>

Oli kiva ilta Jassun, Allin, Sannin ja lopuks Jakenkin kans ^^
Ja Jenny ja Saijakin tuli nähtyä :>

No ehkä elämässä tarvitsee joskus selitellä itselleen
ja eritellä mielessään miksi kuviot on pielessään.
Kun sitä tuskin edes voi aavistaa unissaan,
kuka saa ja kenelle annetaan
ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan.

Peiton käärin rullaksi, sen asettelen viereeni. Kuvittelen että siinä oot.
Aamuyö niin lohduton, sängyssäni yhä on peitto untuvilla täytetty.

Jos et sinä enää minua tahdo, olen kylmä ja kivinen kaivo.
Piha ilman sadettajaa, sitä minä olen, jos sua en saa.
Jos et sinä enää minua huoli, olen puu jonka salama nuoli.
Palanut ja revitty maa, sitä minä olen, jos sua en saa.

Tarvitsen sut, mä tarvitsen sut.

.

Ehkä yks elämäni pahimmista virheistä..
Miten voi ihminen olla näin tyhmä?


Mun kaikki ajatukset johtaa sun luo.
Jäänkö tänne suljettujen ovieni taa,
Ikuiseen rakkauden vankilaan?

Hyvä kun kesken mun päikkäreiden kuuden aikaan Anni soitti mulle et se tulee nyt käymään :D
No joo, se sit tuli ja kun menin avaan ovee..: MITÄ VITTUA, EEVA! :D
Ne teki mulle sit kivan ylläripyllärin ja Eevakin tuli ^^ Mun ekat vieraat ;D
Ihana kun kävitte <3

Nyt pitääkin sitten pärjätä todennäkösesti ainakin pari päivää ilman nettiä jollen mee jonkun luona käymään ja kerjää pääsyä galtsuun :D
Että älkää ihmetelkö jos mua ei näy, kun yleensä täällä oonkin 24/7 ;D

Päikkärit maitto hyvin uudessa sängyssä ^^
Huomenna osteleen verhoja ja kaikkee :)

Kädet vaan on haavoilla & verillä huonekalujen kokoomisesta..
Mutta on se sen arvosta ;>

Vajaan kymmenen vuoden odotus palkittiin vihdoinkin.
Voi että rakastan mun makuuhuonetta <3 Siitä tuli jopa sellanen kun suunnittelinkin :)
Ja on muuten ihan jees kokonen, 21.5 neliöö ^^
Ja sitten, rakastan mun sänkyä <3 Ah.
Keskiviikkona töiden jälkeen (työmatka nyt n. 300 metriä..) ostamaan verhoja ja kaikenlaista sisustuskamaa :)
Ihanaa <3

Huoh.
No, ne lampaat nyt sit tuli.

HERÄTTÄKÄÄ JOKU MUT TÄSTÄ PAINAJAISESTA!
En kestä..

This pain is just too real.
There's just too much that time cannot erase.