IRC-Galleria

Tänään se nyt sitten tapahtui.

Olin menossa katsomaan mammaani terveyskeskukseen.
Matkaan lähdin elämääkin suuremmalla, ihanalla ja äärimmäisen rakkaalla autollani, Micralla.
Äitini sanoin, Micra on mulle kuin Pyhä Lehmä ja enemmänkin.
Rakastan sitä punaista hirviötä koko sydämestäni.
Se auto on vienyt mut aina minne oon halunnut ja tottakai kaikki muutkin suorastaan jumaloivat sitä.

Mukavuus kuitenkin loppui tänään 26.9.2006 keskelle 54:sta.
Olin lähdössä ohittamaan (aivan, ohittamaan, Micralla pääsee kovaa) jotain vaaleaa pakettiautoa, kun yhtäkkiä kaasun painalluksesta ei ollut minkäänlaista hyötyä ja jouduin ajamaan tien sivuun.
Siinä se elämäni rakkaus sitten päästeli kovin kummallisia ääniä eikä käynnistynyt ollenkaan.
Loppujen lopuksi jouduin soittamaan hinauksen paikalle ja Micra tuotiin kotiin puolentoista tunnin mittelöinnin jälkeen.

Nyt se kököttää aitan vieressä. Sitä tuskin kannattaa korjatakaan.
Mitenköhän selviän ilman sitä?

Se on kaikkein paras auto ikinä!

Vietän suruaikaa...