IRC-Galleria

Hän silmät sulkee,
sukeltaa,
uneen, kivaan, pehmeään.

Näkee valoa,
kirkasta valoa.

Tuntee käden kädessään,
kääntyy pian hädissään.
:"kuka onkaan nainen tuo,
joka tuli minun luo?"
puhu hän ei yhtään mitään,
ei tyttö näe muuta ketään.

Viimein tyttö kysyy.
Hiljaa nainen vain pysyy.

:"Puhu minulle!"
tyttö huutaa.
Viimein nainen avaa suutaan.
Vaan ei puhuakseen,
vaan hymyilläkseen.

Tyttö jähmettyy.
Katse jäätyy.
:"Tuon hymyn missä vain,
tuntisin mä heti ain!
Oletko se todella sinä,
vai sekoilenko tässä minä?"

Nainen nyökkää,
tyttö hyökkää,
hyppää syliin lämpimään,
syliin äidin, pehmeään.

Itkuun pian purskahtaa,
nainen halaa, halaa vaan.
Viimein katsoo lastaan silmiin,
sitten katoaa hän pilviin.

Vaan tyttö yhtäkkiä herää,
vain kylmä huone enää,
häntä katselee,
tarkastelee.

Tyttö itkee kyyneleen,
hän äidin luo taivaaseen,
tahtoo pian syleileen.

Ulos juoksee,
huutaa hiljaa.
:"Äiti, tule tänne näin,
ei kai pääty tämä näin?"