IRC-Galleria

moodrose

moodrose

Το τέλος.

Selaa blogimerkintöjä

"vai oonko mä SYÖMÄTÖN?"Maanantai 02.08.2010 23:30

selloläppää vanen kera:D mulla oli ihan armoton nälkä. löysin onneks kengät.

mutta tosiaan mun piti postata mun viimeöinen uni :DD kuulemma maailman tyhmin. musta se on vaa hauska:---D

Ensin olen Sellossa ja etsin itselleni talvitakkia. Siellä on hyvin suuri valikoima ja halpaa. Löydän itselleni hienon, punaruskean bleiserin jonka aion ostaa, mutta ensin haen itselleni kaulahuivin. Se on musta ruskein hapsuin. Kuitenkin sillä aikaa kun olen ollut hakemassa huivia takit on viety. Metsästän itselleni pitkään oikeaa kokoa mutta turhaan. Lopulta huomaan että oikean kokoinen takki on kaiken aikaa roikkunut vasemmalla käsivarrellani. Etuilen jonossa ja löydän sieltä Anttonin ja ala-asteen luokkatovereitani. Anttoni lainaa minulle bussirahat. Myyjä on hyvin kärttyinen ja töykeä. Hänen alkaessa valittaa olen yllättäen Kuitinmäessä Vuotiksen miitissä.
Huf pitää minulle seuraa ja vitsailee tuvastani, joka on Mary Sue. Kuljemme yhdessä metsään jossa on puu josta kasvaa oluttynnyreitä. Ohitsemme kulkee pari ylä-asteen kaveriani, joiden seuraan liitymme. Seuraamme heitä kuvitteelliselle Puolarmetsän juna-asemalle. Siellä kaksi jätkää suutelevat toisiaan. Kaverini alkaa kertoa meille tarinaa traagisista syntymäpäivistä. Se kertoo Mikael-nimisestä pojasta, joka on ulkonäöltään kuin tarinani Mikael mutta muuten erilainen.
Mikael on hämmentynyt poika, jonka penis on pieni R2-D2. Hän rakastuu erääseen tyttöön, mutta alkaa jänistää, ja tekee oharit häissä, jotka pidetään heidän kylpyhuoneessaan jossa on uima-allas. Hänen äitinsä, siskonsa ja tulevan vaimonsa veli ovat maalanneet kaakeleihin delfiinejä. Mikael masentuu tytön jättäessä hänet ja isona hänestä tulee Hummerilla ajava kovis jolla on käsivarresta toiseen jatkuva Hummer-tatska ja kukkatatuointeja. Hän kuolee mustemyrkytykseen.
Jotenkin onnistun päätymään Torkkelin pihalle ensimmäisenä koulupäivänä. Koulun piha on suurempi kuin oikeasti ja se on täynnä pieniä porukoita. Tunnistan eräästä porukasta pari ylä-asteen kaveriani ja ala-asteen luokkalaiseni, joka pitelee paperia jossa lukee D-luokkalaisten nimet. Minulle ei ole ilmoitettu omaa ryhmääni ja lähden etsimään sitä.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.