IRC-Galleria

morefinus

morefinus

Samanlaiset linnut aina yhdessä lentävät.

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

mitäMaanantai 18.04.2011 21:50

Jos mä muuttuisin, olisin helpompi ja rennompi sun kanssas, enkä mä esittäis enää niitä tyhmiä kysymyksiä; Oonko mä kaunis? Tykkäätkö sä oikeesti musta? Haluatko sä vielä olla mun kanssa? Etkai sä jätä mua? Kai sä haluut mua vielä? Noi samat kysymykset päivästä toiseen, mä uskon että sua ärsyttää. Ketä vaan raivostuttais tällänen säälin keräys ja epätoivonen ja epävarma ja epäluottavainen käytös. Mut on vaan petetty niin monta kertaa et epävarmuus iskee heti jos toinen on kiukkunen jostain muusta syystä, vaikka se ei johtuiskaan musta. Miks kukaan tykkäis musta? Kerro se asia mikä tekee musta erilaisen ku muut, miks just mä. Mä voin luvata sulle, et mä en enää käyttäydy niin tyhmästi. Mä haluan vaan olla sun kanssas, haluun et oot mun tukena ja haluun saada puhuu sulle, haluun päästä halaamaa sua ja pussaamaan sua ja haluun päästä sun vierees nukkumaan, rakas.
Ja voisin elää ilman sua mut en mä vaa haluu.
Ja siihen löytyy syynsä miks mä oon mitä oon, haluun vaa et kestät ees sen aikaa et toivun ja voin olla taas normaali ihminen, sun kanssas. Eikä kukaan velvota sua jaksamaan, mut mä pyydän sitä. Ole kiltti ja jaksa mua, en mä kestä elämää ilman sua. Mähän oon aina halunnu sut, enkö ookki? Sun silmät, sun huulet ja hymys. Kaikki sun erilaiset tavat tehdä asioita. Sun kävelytyyliskin saa mun sydämen tykyttämään, kun halaat mua mä lennän linnunradan ympäri sekunnissa. Sun pehmeet kädet, kun ne koskettaa mua. Mä en tiiä mitään parempaa. Ja aina ku mä soitan sulle, aina ku pistän viestiä ni miks mä ajattelen et sä vastaat vaan väkipakolla, et oikeesti haluais vastata. Viestit päättyy tylyyn pisteeseen ja aina ku mä luen ne niin mä itken. Itken ja mietin et mikä mua vaivaa, sähän oot parasta ja täydellisintä mitä oon koskaa saanu. Et ikinä satuttais mua ja koitat aina syrjäyttää mun sanat ku haukun itteäni. Miten sä pystytki jaksamaan mua. Mä oon läski, mun maha on ihan törkeen kokonen, eikä mulle ees mahdu enää mun entinen vaatekoko päälle. Mitä mulle on tapahtunu? En löydä omaa minääni, vaan mun on pakko kattoa toisia tyttöjä ja miten ne pukeutuu, jopa puhetyyli tarttuu muhun et oisin vaan kivempi. Nyt mä en ees tiiä ootko ihastunu muhun itteeni, siihen mitä oon oikeesti, vai siihen Kiiaan joka tarrautuu toisiin ihmisiin ja kokoaa niistä oman pienen minuutensa.. Enkä mä ole outo! Mä vaan puhun paljon, haluun puhua, jutella asiat selviks enkä ajatella yksin, että mitäköhän muut ajattelee, teijän pitää sanoo se mulle ja hokea sitä niin kauan ennenku uskon, että ootte oikeessa. Sanokaa että mä oon kaunis ja normaali ja laiha. Sano että rakastat mua just sellasena mitä mä oon etkä luopuis mistään hinnasta. Vaikka sun hermot ei kestä mua ja mä ärsytän sua mun puheilla, ni sano silti ettet luopuis, koska sähän tykkäät musta, niinhän sä sanoit.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.