Tää on surullinen tarina mun ystävästä
nimeltään Gabriel
timantit loistivat silmistään
mut silti sai osan eläimen
jo lastenvaunujaan alettiin potkia ja työntää
saastaisimpaan viemäriin
mut joka potkun jälkeen täytyi potkijan myöntää
että jalka osui liekkeihin
ja hänet yritettiin keihästää salamoilla
sekä jääpuikoilla
mut oli tarttunut hampailla elämään
siksi kesti aina tulen ja jään
Veljensä asui vankilassa
ja siskonsa laivoissa
isä eli sadistina herruudessa
ja äiti herran pelossa
Nahkatakkiinsa hän kirjoitti Gabriel G:llä
että kaikki tietäisivät
millä toisella nimellä
ylpeyden nimeäisivät
ja nahkatakkiaan
hän ei riisunut milloinkaan
ei kesällä eikä talvella
ei edes viimeisenä iltana
Hän puhui stadin slangia
vaik ei ollut siellä käynytkään
kehui polttaneensa hassista
vaik ei ollut sitä nähnytkään
ja kätensä heiluivat ilmassa
kun hän kertoi meille suunnitelmistaan
ajatukset lensivät avaruudessa
ja saivat hänet suunniltaan
Elämänjanonsa
ei ollut koskaan sammuva
sitä hän joi ja siinä hän ui
ja siitä aina humaltui
Gabriel ei viihtynyt koulussa
ja olisi sen lopettanut
mut faija sano jos joulutodistuksessa
on nelosia niin mä tapan sut
no todistuksessa oli kolme nelosta
ja joulujuhla päättynyt
mutta hän ei vapissut pelosta
oli elämästään päättänyt
ja saman päivän iltana
hän roikkui narun jatkeena
oman talonsa vintissä
tähdet loistivat silmissä
Moni sanoi Gabriel teki itsemurhan
totuus kuitenkin on
että hän vain lopetti matkan turhan
koska täällä oli koditon
ja tiedän että Gabriel tahtoi elää
eikä tehdä pahaa kenellekään
mutta hänen ei annettu elää
koska hän koki enemmän
elämän hän koki niin
kuin Jack Kerouac tai James Dean
se on ratsastamista villihevosella
sekä myrskytuulella
