IRC-Galleria

4 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti osaa mitä vain!
8 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti tietää paljon! Todella paljon!
12 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti ei todellakaan tiedä kaikkea.
14 vuoden ikäisenä ~ Tietenkään äiti ei tiedä sitä, myöskään!
16 vuoden ikäisenä ~ Äiti? Hän on todella vanhanaikainen.
18 vuoden ikäisenä ~ Se vanha nainen? Hän on nyt semmoinen vanhanaikainen.
25 vuoden ikäisenä ~ No, hän saattaa tietää siitä hieman.
35 vuoden ikäisenä ~ Ennenkuin päätetään, kysytään äidin mielipide.
45 vuoden ikäisenä ~ Mietin vain, että mitä äiti siitä ajattelisi
65 vuoden ikäisenä ~ Voisinpa kysyä äidiltä neuvoa.

Jos arvostat äitiäsi edes pikkiriikkisen verran, niin lisää tämä päiväkirjaasi

Taivuta, taivuta,
jousta, jousta,
kyykkyyn mene, ja yritä nousta.
Heiluta persettä,
nosta jalkaa,
siitä se uusi vuosi alkaa!

On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.

Olipas ihana joulu, kyllä lapset tekee joulusta joulun

Iida sai ihan kauheesti lahjoja, mihin nuo kaikki mahtuu?
Oli serkut ihmeissään Iidan lahja määrästä, mutta eihän meidän pikkuinen ole kerennyt olla tuhmakaan kun on ikääkin vasta ½-vuotta
Ainiin Iida istu pukin polvella ja arvatkaa oliko pukinparta mielenkiintoinen? <xD>

Hämyssä joulukuun,
hetkenä illansuun
tontut istuvat tuumailemaan...

shit.. sain just äske tietää et mun äiti oli jääny auton alle ja joutu nyt sairaalaan, se kuulemma sai aivohalvauksen ja joutu koomaa..:( joten sori kamut, en tuu pitkää aikaa ulos mun huoneest..


sanoisin näin 10 min. päästä jos en olisi kopioinut tätä minuutissa päiväkirjaani. Jos et kopioi tätä minuutissa päiväkirjaasi, joku sukuluaisistasi joutuu kymmenen minuutin päästä auto -onnettomuuteen.

"Minä sanon sinun nimesi kerran ja kuvittelen sen vielä riittävän
mutta sinä et välitä kuulla, huone, pimeä metsätalo, pimeä maa
ja miten me tähän tultiin, en tiedä, muista tai tahdo uskoa,
että voimme näiden vuosien jälkeen joutua taas tähän helvettiin

Silmä näkee vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen maan
tule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan

Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan
valhe kantaa ja kipu tuudittaa
toimet sanoja todemmin puhuvat

Sinä huuliltasi pudotat nimeni, kuiskaat kuin tahtoisit musertaa
mutta minä en osaa kuunnella, sokea metsä olen, kuiva maa
ja siten me tänne tultiin, ett kuljettiin aina vain eteenpäin
kuin oltaisiin johonkin menossa, lupaus ja kirous toistensa varjot

Sinä olet pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan
valhe kantaa ja kipu tuudittaa
toimet sanoja todemmin puhuvat"

"Eilen tutun kuvan taas näin.
Siinä me istumme vierekkäin.
Vain sirpaleisia muistoja meistä jäi.
Kaipaan sua...

Hymyjä, sanoja, katseita
niin monia vaihdettiin.
Nyt kaikki entinen mut vielä lopullisesti musertaa,
pelkään niin.

Vaan ehkä joskus vielä
koittaa aika jolloin muistot unhoon jää.
Aika jolloin minäkin pystyn
taas sinulle hymyilemään."