IRC-Galleria

nortti_

nortti_

Miksi myöntyä toisen tahtoon jos toinenkaan ei myönny?

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

krapulaSunnuntai 31.05.2009 16:16

joo eilen lähin ryyppään oli 2 litraa lanutettua kukkoviinaa + tinkeltä jtn valgenia viinaa ja pari siideriä. Olin meinaa ihan kännissä niinkun oon vieki vähän. Oli meinaa eilen yöllä niin paha olo et huhhuh niin on nytki ja sit oon viel vähä kännis. Tinken kans käveltii lastusta tinkelle molemmat iha kännis oli varmaa aika kivan näköstä :DD joo tänää vietetää krapula päivää vois mennä ottaa aurinkoo
1. Mene neljänteen kansioon kuvatiedostoissasi
2. Valitse sieltä neljäs kuva
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä ihmistä tekemään sama

haastan kaikki jotka jaksaa tehä

[Ei aihetta]Lauantai 23.05.2009 19:35

Miehet ovat kuin vessoja:
- aina varattuja tai täynnä paskaa.

Miehet ovat kuin mainoksia:
- et voi yleensä uskoa sanaakaan siitä, mitä ne sanovat.

Miehet ovat kuin suklaapatukoita:
- makeita, hyvännäköisiä ja yleensä menossa suoraan lantiollesi.

Miehet ovat kuin ripsiväri:
- juoksevat yleensä karkuun ensimmäisen tunteenpurkauksen jälkeen.

Miehet ovat kuin parkkipaikat:
- kaikki hyvät on varattu ja loput ovat invoja.

Miehet ovat kuin sekoittimia:
- tarvitset yhden, muttet ole aivan varma, miksi.

kokki 2Torstai 21.05.2009 04:22

Nyt mulle jumalauta riitti toi kokkaaminen. Otin mokkapalat uunista pois no nostin sit jalalla sitä kantta takas kii tai sitä luukkua ja se osu toho pohkeen kohalle ja poltti no ei siinä mitää tinken tiskikaapin ovi oli auki ja löin siittä pääni siihen :D

tuleva kokki :DTorstai 21.05.2009 04:04

no joo mun leipomisesta ei tuu yhtää mitää :D munkit meni alussa iha hyvi kunnes ne piti keittää no rasvat lenteli sinne ja tänne ja tuli poskee sormee ja varpaaseen palovamma no sit liekki sytty hellalle ja jotkut munkit vähän palo eikä vaan vähääkää :D no mokkapalat pohja menee hyvin kunnes teen kuorutusta muistin et mul oli tietty määrä aineksia mukana ja laitoin ne kaikk pohjaan vaikka olisin tarttenu kaakaota ja vaniliasokeria kuorrutukseen mut käytin ne pohjaan ja huoh -.-' musta ei tuu kyl kokkia ja oon ihan jauhoissa muutenkin ja niin on toi keittiöki :D

[Ei aihetta]Torstai 21.05.2009 01:55

jeij sain siivottua tinken keittiön (joka oli hyvin paskanen) Ja nyt teen ruokaa ja kohta pääsen syömää ja sit leivon läläää :P<3

[Ei aihetta]Keskiviikko 20.05.2009 23:36



Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

> 'Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.'<

[Ei aihetta]Keskiviikko 20.05.2009 23:32

Tulisko joku leipoo mun kaa tinkelle oon iha yksi ://

[Ei aihetta]Torstai 14.05.2009 14:29

Tämän jutun tarkoitus on osata kirjoittaa silmät kiinni. Joten ÄLÄ HUIJAA!!
Sinun pitää kirjoittaa lauseet, mutta silmät kiinni! Haasta sen jälkeen 3 kaveriasi.

1. Pöydällä on koff-pullo: pylullä on kowwi pullo
2. Mulla on pieni suu: mulla on pieni suu
3. Syökö Gepardi Banaania?: syökö feåarti banaania
4. Elämä on laiffii: elämä on laiddii
6. Blondeilla on aina hauskempaa: blondeilla on ain ahauskemoaa
7. Ollaanko kameleita toisillemme?: ollaanko kamwlwoya toisillemme
8. Vien roskat roskiin!!: vien roskat roskiin

Jos idea oli testata löydänkö silmät kiinni näppäimet F ja J niin propsit keksijälle,
muutoin idea häviää tämän "jutun" tekemistä nopeammin.

haastan kaikki :D