IRC-Galleria

Miks me jaksetaa elämää? Siks et odotetaa koko ikä onnellisuutta, sitä ihanaa tunnetta minkä uskoo saavansa kun menee naimisiin, saa lapsia, löytää elämänsä rakkauden tai jotain muuta vastavaa. Mut ei semmosta ikinä tuu olemaan.. naimisiin menos on yks ihana päivä elämäs minkä jälkee saa sitte miljoona päivää viettää tuskas etsien ongelmia joka kolosta ja valittaen tyytymättömyyttään, sitte tulee lapsia jotka on hetken vauvoja ja sen jälkee kasvaa vanhoiks uhmaikäsiks pennuiks ja voi vaan toivoo et ne ois taas vauvoja..

Ihmisten oma itsekkyys menee muitten edelle (ehkä yks syy miks ei saa koskaa onnea), jos "se oikea" sais valita sun ja rikkauden väliltä se valitsis rikkauden. Ne hyväuskoset ihmiset jotka epäitekkyttään etsivät onnea tulee hyväks käytetyiks sitte ne ei kestä mailmaa ja tekee itsemurhan, muuttuu narkkareiks/juopoiks tai joutuu suljetuille osastoille.

Silti ei haluu myöntää itellee ettei koskaa tuu olemaa hyvä olla.

Lopputulos on kuitenkii se et ettii hyvää oloo kaikkialta. Ei enää jaksa kieltäytyy mistää ettei mikään hyvä mee ohi ja sit sen viimeistää tajuaa ku pilaa asiat pahemmin et kaikki perustuu pelkästä pahasta. Se ois liian väärin jos menis elämäs kerrankii hyvin. Ja viel totuuden jälkee miettii miksi jaksaa elämää. Kuinka jaksaa elättää turhii toiveit. Onko luovuttaminen helpompaa? Ei, kerran sitä eletään ja tää paska siedetään kunnialla lopuu. Ja niitä pienii hetkii mitkä onnelisii saaha olla ni otetaa kaikki siit irti ja mietitää surkeina aikoina niitä hetkiä. Ehkä elämänkii on hyvä yrittää kestää. Ja toiveet kantaa eteenpäin.