IRC-Galleria

Oletko ikinä ollut rakastunut niin paljon/
Että olisit toisesta halunnut itselles vaimon/
Kunnon vaimon joka rakastaa ei petä/
Jonka kanssa tuntuu siltä ettei tarvi enää ketään/
Sydämen ympärillä kytee silti salaa vihaa/
Joka tekee susta suuremman kun vaan verta ja lihaa/
Paholaisen joka tarpeen tullen kaikki voittaa/
Kaikki jotka yrittää suhdettanne vahingoittaa/
Mutta alkaa tuntuu siltä siitä huolimatta mitä teet/
Saat aina toiselle vaan silmäkulmaan kyyneleet/
Ja kaikki minkä puolesta taistelit loppuun asti/
Ei mikään auta kasvojasi peittää pelon maski/
Etkö sä nää mitä tapahtuu aika havahtuu/
Ei mikään enää tuu parantuu kaikki tunteet halvaantuu/
Ja kaatuu Kaikki mitä pidit hengissä/
Kurottaminen finaaliin on vain kiinni senteistä/


Kun mä täältä lähen niin älä sure suotta/
vaan ääneni tuut kuuleen vielä monen monta vuotta/
Kunhan tiedät että sua katselen pilvistä/
Hymyäsi katson aina sun omista silmistäs/

Muutkin hymyileesiis hymyile säkin/
Jos tekee mieli itkeä niin itke äänin vähin/
Ei tunteet sulta kuolis vaik mut tunnet ja kuolisin/
Mut voitas alottaa alust Jos anteeks pyyntöni huolisit/


Älä tuu mua häiritseen nyt kulta pieni/
Sä tiesit että tää menee tähän Eiks nii sä tiesit?!/
Mut älä nytten puhu mulle kun mä skriivaan riimejä/
En mä oikeestaan ees sanoi tee ne tekee itse itsensä/
Mut sä pidät niitä vitseinä siks sä aina alat riidellä/
Etkö sä nää mä oon kiireinen ei mul oo aikaa kiitellä/
Mistään mitä oon saanu et säkään koskaan/
Oo kiittäny mua siks mykkäkoululla tän kostan/
Sen jälkeen vaimo jättää huoneen lyöt nyrkillä pöytään/
Tiedät ettet koskaan tuu samanlaista naista löytään/
Silti mikä teitä mättää mikä teitä stressaa/
Mikä saa teidät toista läimäyttään aina uudestaan/
Elämäsi kehtoa keinutat sä vaan itse/
Sun oma kätes omaa maailmaasi hallitsee/
Kuhan pidät huolen ettei viha sua kahlitse/
Däämn mä oon hullu ja tiedän apua tarvitsen/

Kun mä täältä lähen niin älä sure suotta/
vaan ääneni tuut kuuleen vielä monen monta vuotta/
Kunhan tiedät että sua katselen pilvistä/
Hymyäsi katson aina sun omista silmistäs/

Muutkin hymyileesiis hymyile säkin/
Jos tekee mieli itkeä niin itke äänin vähin/
Ei tunteet sulta kuolis vaik mut tunnet ja kuolisin/
Mut voitas alottaa alust Jos anteeks pyyntöni huolisit/


Mä oon nähny unta jossa vaimon tuuppan kalliolta/
Mutten kertonu oo mitään parempi vaan vaiti olla/
Sitten toinen uni jossa vaimoo hakkaan kirveel/
Se huutaa ja kirkuu se kuulostaa hirveelt/
Hirveit painajaisii nää jotka aina vaanii/
Vaanii vaanimistaan kunnes näkee avuttoman saaliin/
Se saalis oon minä joka tästä kärsii/
Ja omat tempaukseni nyt mun elämääni järsii/
Sä oot luvannut että kaikki tulee muuttuun/
Mutta joka vitun kerta samaan pisteeseen tää juuttuu/
Katsot lipaston pääl olevaa valokuvaasi/
Ja kuiskaat "kun lähdet ota se mukaasi"/
Kävelen peilin eteen ja voisin vaikka vannoa/
Et nää seinät puhuu mä kuulen niiden sanovan/
Sul on viel mahdollisuus korjata kaikki/
Vielä mahdollisuus ennenkun tää lanka on katki/
Tämä päivä on ainoo siis korjaa virheesi/
Mene vaimosi luo ja pyydä anteeksi/
Ja mä kävelen makuuhuoneen oven aukaisen/
Näen vaimoni katseen hyvin kaukaisen/
Surulliset silmät jotka jälleen hiljaa itkee/
Nyt on muututtava ja mä laitan tälle pisteen/
Huone pimeänä vain vanha pöytälämppu päällä/
Aikaa ei voi enää kääntää joten käytän ääntä/
Pyydän anteeksi kaikesta mitä oon tehny/
Ja tiedän että tää on liian pitkälle jo menny/
Otan tilanteen täysin haltuuni/
Myönnän rakkauteni otan mikin käteen avaan suuni/