IRC-Galleria

Huomenna on se muistotilaisuus... Vieläkään en meinaa todeksi uskoo... Vastahan se tuli kaupungilla vastaan... Moikkas, saatto välillä jäädä juttusille... Enää niin ei käy... Ne siniset verkkarit, punanen takki ja sininen lippis oli niin Oskarin tunnus merkkejä, et joka kerta ku nään jonku vastaavissa väreissä, mä meinaan huikata et "moi Oskari!"... Sit taas todellisuus iskee... Ei se ollukkaan... Ei enää ikinä tuu olemaan... Sillä oli vielä elämä eessä... Joillekki elämä on liian kova kestettäväksi, mut vielä kovempi se on meille tänne jääneille... Sitä miettii ja miettii, et mitä ois voinu tehä, miten ois voinu auttaa, miks ei huomannu mitään... Kaitpa jotkut osaa piilottaa pahan olon paremmin kuin toiset... Mut miten ykskään ei huomannu ees pientä varotusta? Miten kaikki voi olla niin sokeita?